Need for Speed – Ajaa rikkaiden kanssa

Kun V-8 jyrähtää ja asfalttiin jää musta kumivana, ihmisuroon ajatus kiitää autokauppaan Lamborghinista neuvottelemaan. Rahat kuitenkin hädin tuskin riittävät juniorin hammasrautohin ja lähikaupan tarjoussilakoihin, mutta Vauhdin Tarve jää. Riittääkö Need for Speed korvikkeeksi?

Need for Speed perustuu samaan ideaan kuin ikivanhat Test Drive -klassikot: huippuauto, maukkaasti mutkitteleva valtatie ja liikennettä. Poliisit yrittävät saada hurjastelijan kiinni ja innokas sakkolappujen kerääjä siirretään putkaan jäähtymään.

Eipä olekaan yllätys, että osa kyseisen klassikkosarjan alulle panneista ohjelmoijista hääri Need for Speedin 3DO-version kimpussa. Nyt Electronic Artsin 3DO-hitti kääntyy kunniakkaasti PC:lle: alkuperäisen niukkaa ratavalikoimaa on tuplattu ja pelivaihtoehtoja lisätty.

Road & Track -lehden suosiollisella avustukselle valitut autot ovat nopeita ja virtaviivaisia, aina vähemmän kiihottavasta Mazda RX-7:stä nopeaan Lamborghini Diablo VT:hen. Porsche-faneille on tarjolla 911, Ferrarin nimeen vannoville 512TR. Kaikkiaan autoja on kahdeksan ja niiden ajotuntuma ja konehuoneen äänet ovat todella toisistaan poikkeavat.

Need for Speed ei ole kolikkopelinomainen kaahauspeli tyyliin Ridge Racer tai Screamer. Sen kontrollit ovat hienostuneet ja mahdollisimman realistiset, ja monet mieltävät sen simulaatioksi, vaikkei itse auton konehuoneen kimppuun pääsekään. Koska pelaajan on yksinkertaisesti hypättävä rattiin ja ajettava suosikkiautollaan mahdollisimman tyylikkäästi ja lujaa, ei Need for Speed masenna aloittelijaakaan.

Yksin tai kaksin

Alkuperäisessä 3DO-versiossa kaahattiin pelkästään yhtä tietokoneajajaa vastaan, PC-versiossa voi lisäksi kilpailla seitsemän auton letkueen kanssa. Tällöin muu liikenne ja poliisit eivät kuitenkaan ole pelitapahtumia piristämässä.

Turnaus on kolmeen luokkaan jaettu kahden radan kokonaisuuksista koostuva kilpailu. A-luokassa ajetaan kalleimmilla ja nopeimmilla, C-luokassa halvimmilla ja hitaimmilla autoilla. Turnauksen kimppuun käymisen ponnikkeena siintää bonusrata, joka ilmestyy ratavalikkoon kun kaikki turnausradat on voitettu.

Ratoja on kaikkiaan seitsemän, joista yksi on edellämainittu bonusrata. Alkuperäisestä 3DO-versiosta poimitut radat _ City, Coastal ja upeamaisemainen Alpine _ koostuvat peräkkäin ajettavista jaksoista, segmenteistä. Uudet radat ovat muulta liikenteeltä suljettuja kilparatoja, joita kierretään perinteiseen tapaan kierros kierrokselta.

Auton menoa voi seurata kolmesta eri kuvakulmasta, auton sisältä ja takaa yläviistosta kahdesta eri vinkkelistä. Parhaimmillaan ja pelattavimmillaan Need for Speed on ilman muuta tuulilasin läpi tiirailtuna. Hauska idea on katsella kiivaan kisan kohokohdat uusintana ennen seuraavaa kilpailua. Kokonaisen ennätysajon voi tallentaa kiintolevylle muiden ihailtavaksi.

Kuin elokuvista ikään

Need for Speedin erikoisuutena ovat näyttävät kolarit, jotka sopisivat erinomaisesti vaikka Peckinpahin elokuviin. Autot kiepsahtavat ympäri ja sinkoutuvat takaisin ilmaan kuin hidastetussa filmissä. Joskus auto saattaa jäädä nokalleen keikkumaan, kunnes pyllähtää kumoon. Peltivahinkoja ei valitettavasti tule, mutta silti kolarointi tuottaa parhaimmillaan outoa tyydytystä.

Korealla, näyttävällä grafiikalla on hintansa: Need for Speed vaatii nopean tietokoneen. Testikokoonpanolla ruudunpäivitys on lomitetussa SVGA-tilassa (interlaced 640x480) riittävä, vaikkakin Vertigo Ridge -radalla peli tahmailee ajoittain häiritsevästi. VGA-grafiikalla (320x240) maisemat soljuvat sujuvasti, mutta näkymät ovat ymmärrettävästi rujot: 256 väriä eivät riitä peittämään matalan erottelun aiheuttamaa karkeutta.

Kaksinpelaaminen onnistuu kera modeemin, mutta ilmiselvästi Need for Speed kaipaa kahdeksan pelaajan verkkopelimahdollisuutta. Kaikilla ei ole käytettävissä kahdeksaa konetta ja tarvittavia lisukkeita, mutta nyky-PC-pelin kuuluisi tarjota tuokin mahdollisuus.

Need for Speed on maaginen sekoitus vanhaa ja uutta, molempia sopivassa suhteessa. Se ei ole, eikä edes yritä olla maailman nopein kuminkulutusjuhla. Silti sen kimppuun palaa mielellään yhä uudelleen ja uudelleen. Omien ennätysten parantaminen ja turnausmenestyksen takana siintävä bonuskenttä houkuttelevat vielä siihen yhteen, viimeiseen yritykseen ennen nukkumaanmenoa.

90