Esimulgaisu: Agents of Mayhem
Anarkian monarkia
7 pelitunnin jälkeen on selvää, että Agents of Mayhem ei tyydy olemaan pelkkä Saints Row spin-off. Juuri se voi koitua pelin kohtaloksi.
Agents of Mayhemiä tullaan väistämättä vertaamaan emosarjansa Saints Row’n peleihin, sillä ensisilmäyksellä yhtäläisyyksiä riittää. Kuten kaikki Saints Row -sarjan pelit, myös Agents of Mayhem on huumorilla kyllästetty kolmannen persoonan avoimen maailman räiskintäpeli. Pintaa raapaistuaan on selvää, että pelien välillä on myös runsaasti eroavaisuuksia.
Agents of Mayhemissä ei voi luoda omaa hahmoaan, sen avoin maailma on yllättävän suljettu eikä siinä ole lainkaan moninpeliä. Väkivaltaisen rikollisjengin sijaan haltuun otetaan M.A.Y.H.E.M. -niminen järjestö (Multinational Agency for Hunting Evil Masterminds). Tehtävänä on pelastaa maailma yltiöpahan L.E.G.I.O.N.:in (League of Evil Gentlemen Intent On Obliterating Nations) joukoilta.
Lauantaiaamun huumaa
Tarina kuulostaa köykäisen piirrossarjan juonelta ja syystäkin. Agents of Mayhem on ottanut roppakaupalla vaikutteita Action Forcen ja M.A.S.K:in kaltaisista 1980-luvun piirretyistä toimintasarjoista. Pelin kampanja muistuttaa rakenteeltaan animaatiosarjan tuotantokautta, jossa muutama tarinatehtävää edustavat aina yhtä jaksoa.
Tärkeimpien tehtävien alussa ja lopussa nähdään lyhyet välianimaatiot, jotka vievät tarinaa eteenpäin. Esikuvilleen uskollinen, hieman kömpelö piirrostyyli sopii mainiosti Agents of Mayhemille, vaikka – kuten pelin sukuhistorian perusteella voi odottaa – on kohdistettu aikuisille. Onhan He-Manin ja Bravestarrin kohderyhmätkin varttuneet muutaman vuosikymmenen verran.
Värikäs hahmogalleria ei juuri kalpene esikuvien rinnalla. Aluksi käytettävissä on kolme agenttia – itsekeskeinen toimintaelokuvien tähti Hollywood, nopealiikkeinen teknopakana Fortune sekä haulikkoa heiluttava voimanpesä Hardtack. Loput yhdeksän agenttia värvätään mukaan suorittamalla näiden omat soolotehtävät, joiden aikana otetaan haltuun hahmojen aseet, varusteet ja yksilölliset erikoiskyvyt. Lisähahmoja ei ole pakko ottaa käyttöön ennen juonitehtävien pelaamista, mutta mikäli haluaa saada pelistä mahdollisimman paljon irti, niin värväys on syytä aloittaa heti.
Hahmojen taustatarinat, joista käy ilmi hahmojen henkilökohtaiset syyt taistella Legionia vastaan, kerrotaan upeasti animoiduilla välivideoilla. Katsokaa vaikka entisen Yakuza-tappajan Onin esittely.
Jos tämä ei saanut tuntemaan edes pientä innostuksen kipinää, niin olen pahoillani, mutta en usko, että voimme olla enää ystäviä.
Vuorovetoa
Tehtäviä on suorittamassa aina kolme agenttia, jotka pelaaja voi valita vapaasti. Kyse ei ole kuitenkaan yhteistyöstä, sillä taisteluun osallistuu yksi agentti kerrallaan. Tämä tuntuu hieman hölmöltä ratkaisulta, mutta agenttien vaihtaminen lennosta kesken taistelun ja eri yhdistelmien kokeileminen on keskeinen osa sitä, miten Agents of Mayhem pyrkii erottumaan kilpailijoistaan.
Kyse ei ole vain yksinkertaisten aseiden vaihtamisesta. Pelaajan täytyy valita joukkueensa hahmoista, joiden kyvyt tukevat parhaiten toisiaan. Neljän värväystehtävän perusteella jokainen hahmo tuntuu yksilölliseltä sekä persoonallisuudeltaan että pelattavuudeltaan. Ei kestä kauaa löytää omaan pelityyliin parhaiten sopivat vaihtoehdot.
Perushyökkäysten lisäksi jokaisella hahmoilla on useita yksilöllisiä erikoisiskuja sekä hitaasti latautuva Mayhem-hyökkäys, joilla voi kukistaa kerralla ison lauman vastustajia. Jotkut hahmot voivat syöksyä nopeasti lyhyitä matkoja, kun taas toiset voivat muuttua näkymättömäksi muutaman sekunnin ajaksi. Hahmoja voi myös kehittää keräämällä kokemuspisteitä. Taistelun ohella pelaaminen koostuu autoilla ajamisesta sekä yhden napin hakkeroinnista, jota toistetaan ad infinitum.
Tämä pelimme riemu ja rikkaus
Legionin sijaan suurin Mayhemin agentteihin kohdistuva uhka on tylsistyminen. Tässä vaiheessa taistelu on vielä hauskaa, mutta vaihtelun puute on alkanut nakertaa viihdearvoa. Asiaa ei auta, että useimmiten taistelut käydään avoimen ja kauniin Soulin sijaan maanalaisissa Legionin kammioissa, joita on lähes mahdoton erottaa toisistaan.
Uudet kyvyt ovat hauskoja hetken verran, mutta loppujen lopuksi ne tuntuvat eroavat toisistaan ainoastaan visuaalisesti. Mekaanisesti kyse on aina tähtäämisestä ja laukaisemisesta, joka muuttuu väistämättä yksitoikkoiseksi jossain vaiheessa. Uuden hahmon lisääminen piristää toimintaa muutaman tehtävän ajaksi, mutta miten mahtaa käydä siinä vaiheessa, kun on aukaissut ne kaikki?
Nykytyyliä noudattaen kartta on täynnä sivutehtävää. Muutaman ajo- ja panttivangin pelastustehtävän perusteella tämä näpertely on vauhdikasta, yksinkertaista ja alkaa toistamaan itseään todella nopeasti. Muutamat näistä ovat niin yksinyksinkertaisia, että sivutehtävien sijaan niitä voisi kutsua kerättäviksi.
Nostalgiaa herättävät grafiikat, kirjava joukko sankareita ja roistoja, kokemuspisteiden keräämistä sekä sujuvaa toimintaa. Tiivistettynä Agents of Mayhem kuulostaa puhtaalta nörttiviagralta. Tässä piilee kuitenkin vaaransa. Mikäli pelin jälkipuolisko ei tarjoa enempää vaihtelua ja selkeämpiä huipennuksia, alkaa tasapaksu paukutus turruttaa varmasti ja nopeasti.
Markus Rojola
Pelattu: Noin 8 tuntia Playstation 4:llä, jonka aikana suoritin 25% tarinatehtävistä sekä aukaisin 7/12 pelihahmoa.
Saatavilla: Win, Xbox One
Deep Silver / Volition
Versio: Ennakko
Ikäraja: 18
