New Super Luigi U (Wii U) – Pysy aina pikkuveljenä

Vaikeustaso on reilusti kireämpi kuin Marion omassa seikkailussa.

Nintendo lyö pöytään tehosekoittimen läpi tungetun loikkacocktailin, jossa kirsikka on vaihdettu oliiviin.

Nintendon maskottiputkimies pelataan sivuun, sillä kakkosmiehenä vuosikymmenet toikkaroinut Luigi saa kolmekymppisvuotensa kunniaksi ikioman sivuraiteen isoveikan pelissä. New Super Mario Bros. U:n lisäpaketiksi tarkoitettu luigistelu tarjoaa rapiat 80 (semi)uutta kenttää ja huomattavasti emopeliä kireämmän vaikeustason.

Snadisti alle parinkympin hintalappu saattaa kuulostaa kovalta hinnalta delssistä, mutta Luigin spin-off-seikkailu on kuin kokonaan oma pelinsä.

Samaa sukua, eri maata

Pikaisesti vilkaistuna New Super Luigi U näyttää identtiseltä emopelinsä kanssa aina maailmankarttaa myöden. Totuus on toinen, sillä tismalleen identtiselle kartalle sijoittuvan dlceikkailun jokainen kenttä on remiksattu uusiksi. Samalla hoikempi veli vetää vaikeustason kakkoseen.

Peli ei varsinaisesti tarjoa mitään uutta, vaan jo olemassa olevaa sisältöä on säädetty, käännetty ja väännetty entistä hankalampaan kuosiin. Tuunauksessa on onnistuttu West Coast Customs -hyvin, sillä alkuperäistä peliä ei konepellin alta juuri tunnista.

Jo pelin ensimmäinen kenttä kertoo, että nyt ei lepsuilla, vaan pelataan. Minut heitettiin susille välittömästi, eikä homma jatkossakaan helpottunut. Jokaisessa kentässä on rapsakka sadan sekunnin aikarajoitus, joka pitää huolen siitä, että vaarojen läpi kiidetään. Tiukempi aikaraja näkyy myös tiiviimmässä kenttärakenteessa, joten korkeammasta vaikeustasosta huolimatta loikkaradat ovat lyhyempiä. Pelitempo on Marioon verrattuna aivan erilainen.

Kun miettimiseen ja varovaiseen tarkkuushyppelyyn ei jää aikaa, muuttuu sukkulointi hankalissa kentissä ihanan kaoottiseksi tärinäloikinnaksi, jonka aikana uPad uhkaa muuttua useaan otteeseen frisbeeksi. Kireät aikarajat kruunaavaat kiireeseen painostavan loikkakokonaisuuden.

Luigi myös käyttäytyy toisin kuin Mario. Erityisen selvästi tämä näkyy hypyissä, sillä vihernutun pompuissa on reilusti enemmän nostetta, voimaa ja leijuntaa. Siinä missä pullea punalakki tottelee ohjausta viiveettä ja pomppii kaljamahansa kanssa sinne minne pitääkin, Activiaa nauttineen Luigin liikkeissä on pientä viivettä, joka pakottaa opettelemaan ohjauksen perusteet uudelleen.

Luigi ei myöskään pysähdy välittömästi, kun otteensa irrottaa ristiohjaimesta, vaan tason reunoilla liukastellaan. Honkkeli juoksee kuin jään päällä.

Näistä palikoista on kasattu paikoin pirullisen hankala loikkapeli, joka heiluttaa surutta keskisormea nykypelien olemattomalle haasteelle. Tiukka vaikeustaso, haastava kenttädesign ja liukasteleva sankari tuovat elävästi mieleen kasariloikinnat, niin hyvässä kuin pahassa. En muista, koska viimeksi olen vuodattanut yhtä vuolaasti kirosanasuonta Nintendon tuotokselle. Siis hyvällä tavalla.

Vihreiden eduskuntaryhmä

Vaikka Mario viettääkin siestaa, seikkailuun voi syöksyä yhä peräti neljän kaverin voimin. Nintendon maskottihahmo on tosin korvattu emopelissä tavaraa ryöstelevällä Nabbitilla. Marionkorvike sopii hyvin nuorempien pelimiesten tassuihin, sillä Nabbit on käytännössä immuuni vihollishyökkäyksille.

Niitit viskovat hahmoa ympäri pelikenttää, mutta ainoa todellinen vaaranpaikka on ruudulta putoaminen. Kolikon kääntöpuolella Nabbit ei pysty käyttämään sieniä ja muita tehoste-esineitä.

Moninpeli on Marion tavoin myös Luigin vahvuus, ja se panee edelleen ystävyyssuhteet koetukselle. Raaistunut kenttädesign ja entistä tiukemmat aikarajat pitävät huolen siitä, että jälkipelit hoidetaan entistä suuremmalla fontilla.

Nintendo ei ole kovin ahnaasti syöksynyt delsumarkkinoille ja tämä näkyy New Super Luigi U:ssa. Lähes kokonaisen pelin myyminen dlc-nimikkeellä on aavistuksen hassua, kun muut ovat totuttaneet kansan riistolatauspolitiikkaan.

Loikkakonkarille Luigin kolmekymppisten kunniaksi julkaistu remiksaus tarjoaa tekemistä vain pariksi ehtooksi, sillä kompakti kenttärakenne lyhentää peliä melkoisesti. Meille rähmäkäpälille pelattavaa sen sijaan riittää huomattavasti pidemmäksi aikaa.

Luigi on mainio muistutus siitä, mitä tasoloikat olivat parikymmentä vuotta sitten, ja äärimmäisen hieno esimerkki siitä, millainen dlc-paketin kuuluisi olla. Jos Mario ei tarjoa riittävää haastetta, pikkuveljestä polvi paranee. Luigi ei näytä kärsivän kolmenkympin kriisistä.

Juho Kuorikoski

85