New Super Mario Bros Wii (Wii) – Hakkaa tattia

2D vai 3D? Marioiden kanssa vanhassa ei ole vara parempi vaan molempi on parempi.

New Super Mario Bros. Wii ei nimestään huolimatta ole uutta, vaan vanhaa kaksiulotteista Mariota. Menneillä mehustellaan peittelemättä pelikaupan hyllystä lähtien. Valkoinen on Wiin pelipakkausten vakioväri, mutta Marion punainen kotelo onkin retrosti cool.

Mariossa ei lähdetä kehittämään tasoloikkagenreä uuteen suuntaan. Nintendo ei yritä keksiä uudestaan edes 2D-Marioita. Uusvanha Mario rakentaa pikselintarkkojen hyppyjen ja palikalleen mietittyjen kenttien perinteelle. Pääkoukkuna toimii kimppapeli, jossa neljä pelaajaa kirmaa yhdessä kenttien läpi.

Kaveriporukka radalla

Moninpeli on yhdistelmä yhteistyötä ja kilpailua. Kanssakäymistä on kivasti, sillä kaveria voi kantaa tai heittää tai vaikka ponnistaa toisen päästä kuin trampoliinista. Marion, Luigin ja sienimiesten yhteinen persisku tyhjentää ruudun, mutta vaatii pelaajilta tarkkaa ajoitusta.

Tähtikolikon toinen puoli on se, että kentät on tehty yksinpelimuotilla, eikä yhteistyötä oikeasti vaadita. Tiimityöstä on joissain tilanteissa hyötyä, mutta pohjimmiltaan jokainen pelaa omaa peliään, jossa muut ovat vain tiellä. Kokemus on kuitenkin yhteinen, joten kömmähdykset, reilukerhon jäynät ja pienistä asioista kisaaminen on aina hilpeää.

Kolikko-battle-pelimuoto on suunniteltu alusta lähtien kimppaan ja skabaan. Se on hamstrausrynnistys, puhdasta parhautta ja kilpailua, jossa kaikki keinot ovat sallittuja. Harmi, että nettipeliä ei ole, sillä loikkisin mielelläni muulloinkin kuin kavereiden kalentereihin varattuina peli-iltoina.

DS:n New Super Mario Brosia (Pelit 8/06, 90 p) vaivasi pullamössösukupolven vaikeustaso. Nytkin näytti hetken pahalta, sillä en ensimmäiseen yksinpelituntiin onnistunut kuolemaan kertaakaan. Onneksi vaikeustaso nousee ja vastaan tulee tiukkoja paikkoja.

Power-up ja lisäelämälaari on täytetty moninpelin ehdoilla. Kavereiden kanssa pelatessa avut tulevat tarpeeseen, sillä mokia sattuu yksinpeliä enemmän. Henkensä heittänyt kaveri palaa kentälle kuplassa leijuen, eikä pääse siitä ulos ilman kaverin apua. Toisaalta, jos taidot eivät riitä tiukan paikan tullen, voi kuplan turvaan vetäytyä napin painalluksella. Etenemiseen riittää, että yksi pelaajista pääsee paikan ohi hengissä.

Kenttäsuunnittelua on pakko ihailla. Suurin osa aineksista on tuttuja, mutta sekoitusta hämmennetään jatkuvasti ja maustetaan riittävästi uusilla aineksilla ja pikkuoivalluksilla. Tasoloikan jokainen yksityiskohta on mietitty pelkästään loikinnan ehdoilla, mistä modernit kolmiulotteiset pelit voivat vain unelmoida.

Tyyli ei sen sijaan ole catwalk-ainesta. Super Mario Worldien sarjakuvamaisuus oli persoonallisempaa kuin vähän latteassa Super Mario Brosissa, jossa käytetään liikaa murrettuja värejä. Kokonaisuus toimii kivasti, paikoin jopa komeasti, ja abstraktit, pelimäiset maailmat tuntuvat joka tapauksessa Mariolta.

On polygoneista hyötyäkin, sillä palikoita ja tasoja pyöritellään ja kallistellaan innolla. Tässä Wii on Super Nintendon Mode 7:ääkin parempi! Myös valoilla leikitään komeasti. Eräässä kentässä valaistaan Marion loikkimisreittiä Wiimotella valonheitintä kallistaen. Ohjaimen vatkain- ja kallistelutoimintoja käytetään muutenkin järkevästi. Osa ideoista on vähän turhanpäiväisiä, mutta ne sentään toimivat.

Lainahöyhenissä

Mario-kauden asuvaihtoehtoina ovat pingviini-Mario jää- ja vesikenttiin ja isosti hyppäävä helikopteri-Mario. Tulikukan parina on jääkukka, joka jähmettää viholliset kalikoiksi, joiden päälle voi hypätä. Yoshi on taas kehissä, ja sen ruokalistalla ovat myös muut pelaajat. Kaverin ratsun voi nyysiä.

Seikkailtavaa on noin 80 kentän verran kahdeksassa maailmassa. Läpipeluun jälkeen on vielä moni maailma käymättä. Jos kaipaa lisähaastetta, voi metsästää kenttien kolmea tähtikolikkoa, joiden saaminen vaikeista paikoista vaatii tarkkuutta ja kekseliäisyyttä. Viimeistään kolikkojahdissa vaikeutta on riittävästi.

Uusi Mario on hulvattoman nelinpelin lisäksi täysiveroinen yksinpeli. En ole elänyt pullossa viimeistä 20 vuotta, joten täysin nostalgiavapaasti yhtään 2D-Mariota en pysty arvostelemaan. Tosin fiilistellessä ei voi olla havaitsematta, että uutta on keksitty vain toissijaisiin asioihin. Hiottu nostalgiapaketti toimii, mutta täyskaato vaatisi myös uuden luomisen rohkeutta.

90

Lisää aiheesta