Häviäminen ei tunnu koskaan hyvältä, mutta pirullisesti hymyilevä Suomen-tappaja saa tappion maistumaan vielä paljon tavallistakin kitkerämmältä.
Talvi on jo alkanut televisiossa, mutta kiitos ilmastomuutoksen ulkona odottaa lumikinosten sijaan raamatullinen vedenpaisumus. Onneksi luistelukelit Etelä-Suomeenkin palauttavaa jääkautta tai Golf-virran pysähtymistä odotellessa on edes jotain tekemistä. Siitä pitävät huolen uunituore PlayStation 2 ja EA Sportsin legendaarisen jääkiekkopelisarjan versio kaudelle 2000-2001.
Uusi alusta ei ole tuonut mukanaan uusia puitteita. Pelivaihtoehdoista ovat mukana vuosien mittaan enemmän kuin tutuksi muodostuneet näytösottelu, turnaus, pudotuspelit ja kausi. Kyllähän tässäkin pelattavaa riittää, mutta EA:n pojat voisivat keksiä vaihteeksi jotain uutta.
Tuttua edellisistä osista on myös maajoukkueosuuden jääminen torsoksi mielikuvituspohjaisten ei-NHL-pelaajien vuoksi. Yllättäen tauti on lähettänyt etäpesäkkeitä myös NHL-puolelle. Useammassa joukkueesta näkee kakkosmaalivahdin nimeltään Goalie Backup, eikä täksi kaudeksi taalakentille siirtyneitä eurooppalaisia löydy mistään. Voihan listat päivittää itse ajan tasalle, mutta se kuuluu jonkun muun kuin tuotteesta maksavan kuluttajan tehtäviin.
Arviot pelaajien taidoista ovat nekin kummallisia, varsinkin amerikkalaisten pelaajien yliarviointi tuntuu pahentuneen entisestään. Esimerkkiparina mainittakoon 95 pisteen Paul Kariya ja 83 pisteen Miroslav Satan.
Muikea kausimoodi on pysynyt jo muutaman vuoden käytännössä ennallaan. Kuumat ja kylmät kaudet, väsymys, loukkaantumiset ja treidaukset saavat kokoonpanon elämään kauden mittaan. Tietokoneen managerit ovat umpityhmiä (heiltä voi varastaa välikäsien kautta treidaamalla jatkuvasti parempia pelaajia), ja maalivahdit tuntuvat väsyvän parin ottelun pelirupeaman jälkeen, mutta muuten kausi sujuu kuin rasvattu.
Tunnetta kaukaloon
Itse ottelussa ilahduttaa graafinen loistokkuus. Väittäkööt muut mitä tahansa, vertailkoot mihin tahansa, mutta minä sanon, että NHL 2001 on yksi tyylikkäimmistä koskaan näkemistäni peleistä. Ensimmäiset pari ottelua menivätkin vain ihmetellessä, kuinka tällainen on ylipäätään mahdollista. Paljon parjattu antialiasoinnin puute ei häiritse tippaakaan, enkä olisi moista osannut ajatellakaan, elleivät silmä-hifistit olisivat jauhaneet siitä joka puolella.
Liikkumattomat kuvat eivät kerro kuin pienen osan totuudesta. Pelaajien monipuoliset liikkeet ja eleet ovat todella upeita, ja niiden ansiosta ottelu tuppaakin kestämään entistä kauemmin. Suurin osa hienouksista kun ilmenee vasta uusinnoissa ja taukoanimaatioissa. Ainakin meille kaavoihin kangistuneille gretzkymiehille, jotka eivät suostu pelaamaan kuin suoraan ylhäältä ja niin kaukaa kuin vain suinkin mahdollista.
Tauot pystyy onneksi ohittamaan napin painalluksella, mutta kun aito paremman näköinen Numminen tuuppii kiusallaan pujoparta-Forsbergia tai tappelun hävinnyt miekkonen kömpii jäähyboksiin liikuttavan ahdistuneen oloisena, eihän sitä malta mitään knappeja painella.
Animaatioissa on valitettavasti myös omat ongelmansa. Ottelu päättyy esimerkiksi aina siihen, että voittaneen joukkueen maalivahti tuulettaa maalinsuulla myös silloin, kun kyseinen joukkue on kutsunut veskarinsa vaihtopenkille jo minuutteja aiemmin.
Äänistä korvaan tarttuu entisestään monipuolistunut selostus, joka toimii mainiosti kunhan muistaa valita kieleksi englannin. Aiemmin vain ottelut esitellyt JP Jalo on nimittäin äänessä joka ainoan erän alussa ja lopussa, eivätkä kankeasti suomennetut kommentit istu hänen suuhunsa. Toivottavasti kukaan ei saa päähänsä kääntää tulevaisuudessa koko selostusta sana sanalta suomeksi ja palkata Mertarantaa ja Tammista laukomaan englanniksi hauskoja vitsejä masentuneen alistuneella äänellä.
Kurkistus kuoren alle
Kromi, tilpehööri ja kuorrutus ei pidemmän päälle merkitse juuri mitään, jos sen alla on mätää. NHL 2001:ssä sisus ei petä, mutta ei toisaalta yllätäkään. Edellisiä osia pelannut on samantien kuin kotonaan. Jos vakioasetukset eivät miellytä, voi kaikkia merkittäviä peliin vaikuttavia tekijöitä muuttaa mieleisekseen. Ammattilainen lisää heti ensi alkuun kiekon elastisuuden maksimiin, mitä se sitten käytännössä merkitseekin.
Vaikka asetuksia muuttaisi miten, ei NHL 2001:n perusvire muutu miksikään. Se on aina ollut ja on nopeatempoista ja taklauspitoista jääkiekkoa höystettynä kevyin taktisin kuvioin. Ja mikäs on ollessa, kun konsepti toimii varsinkin hyökkäyspäässä erinomaisesti. Kauniit ja tehottomat kuviovariaatiot syntyvät hetken pelailun jälkeen kuin itsestään.
Puolustaminen koostuu pitkälti taklausnappi pohjassa ajelusta, mailalla sohimalla kiekkoa kun ei juuri vastustajalta pois saa ja kahvakiekko on moraalisesti rumaa. Tuomari kyllä sallisi kohtuuttoman koukkimisen ja roikkumisen, vaikka jykevät mutta reilut töötit saavat käden nousemaan jatkuvasti. Rajun niitin ja laitataklauksen käyttöä oppii nopeasti hillitsemään, koska aivan vaarattoman näköiset tilanteet johtavat yllättäen viisiminuuttiseen ja suihkukomennukseen. Kovat taklaajat eivät saa toisinaan edes koskea vastustajaan ilman jälkiseuraamuksia.
Tekoäly pelaa vähän paremmin kuin aiemmin, ja saa kunniamaininnan ylivoimapeliopinnoistaan. Purkukiekon vippaaminen vastustajan päähän on viimein fiksumpi ratkaisu kuin läpiajon kyttääminen, sillä kone pelaa ajoittain pakkopeliä murskaavalla teholla. Tasakentällisin se sumputtaa siniviivansa erittäin hyvin.
Kotipeleissään tekoäly pistää ajoittain kutosvaihteen silmään, ja nakuttaa ensimmäisessä erässä viisi-kuusi maalia kuin liukuhihnalta. Siinä vaiheessa ei auta edes kaikkein alkukantaisimman kallonmurskausfiiliksen esiinkaivaminen. Se harmittaa, tappio kun johtuu koneen ohjaaman maalivahdin tökeröstä toteutuksesta eikä omasta huonoudesta. Veska vain imee kaukolaukaukset maaliin.
90
