Me ollaan sankareita kaikki
EA Sportsin NHL-sarjaa on aina syytetty siitä, että vanha peli vain paketoidaan uudelleen. 2002-mallissa väite on vain ilkeä ennakkokäsitys, sillä nyt NHL-sarja on muuttunut enemmän kuin vuosiin.
Suomalaispelaajia on NHL:ssä ennätysmäärä ja se näkyy myös EA Sportsin NHL 2002:ssa. Leijonamiehistö on viimein täydellinen, sillä jokaiselle pelipaikalle on heittää NHL-ammattilainen eikä Riku Terästä ja kumppaneita enää kaivata.
Pikkuharmina leijonamiehistö on taitotasoltaan maajoukkuelistauksessa se hyvistä huonoin. Pelaajalistat ovat selvästi kevätkesältä, sillä Koivu ei ole vielä sairastunut eikä Forsberg jäänyt huilimaan, etukäteen kohuttuja tulokkaitakin puuttuu useita.
Pelivaihtoehdot ovat vakioksi muodostuneet harjoitusottelu, turnaus, pudotuspelit, rangaistuslaukauskilpailu ja 10 kautta putkeen GM:nä toimiminen, jolloin voi pelaajakaupoilla parantaa joukkuettaan. Käytettävissä ovat NHL-joukkueet tai NHL-pelaajista kootut maajoukkueet.
Pelin suurin vahvuus on sen näyttävyys ja hauskuus, realistiseen jääkiekkosimulaatioon ei ole edes pyritty. Pelaajat liikkuvat varsinkin hidastuksissa ja lähikuvissa hienosti, animaatioihin on lisätty kaikkea pientä tapahtumia elävöittämään. Pelaajat seuraavat katsellaan kiekkoa ja ottavat syötöt vastaan luistimella.
Maalivahdeilla ei mene aivan yhtä hyvin, sillä torjunnat muistuttavat pahimmillaan Stiga-pöytälätkää. Maalivahti vain seisoo patjat yhdessä ja nappaa kiekon haltuunsa. Näyttävimmillään veskarit tekevät hienoja venytyksiä, tosin niissäkin kiekko vain ilmestyy hanskaan eikä lentorata ja torjunta oikeasti koskaan kohtaa. Virheen takia maalivahdin sijoittumisella ei ole mitään merkitystä, sillä laukaus ja sen lopputulos arvotaan aina.
Tekoäly pelaa rehellisesti
Keinoäly ei ole vieläkään mikään älyn kalifi, mutta riittävän fiksu. Tekoäly puolustaa jahtaamalla kiekkoa vaikka kolmella miehellä. Onnistuessaan taktiikka on kohtuullisen tehokas, sillä syöttöä ei saa sumpusta ulos ja hyökkääjäkin taklataan varsin rivakasti. Maalivahti taas ei hae maalin taakse jäänyttä lätkää, vaikka aikaa olisi.
Tiimikaverina hyökkäyspäässä kone toimii hyvin. Se luistelee vapaisiin maalipaikkoihin ja välttää paitsiot nousemalla oikea-aikaisesti. Omissa hyökkäyksissä tekoäly syöttelee varsin näppärästi, vaikka laukaukset ovat harvassa. Usein hyvästä maalipaikasta kiekko siirretään vielä muualle. Kokonaisuus on kohtuullinen ja virheet ärsyttävät lähinnä siksi, että niitä on jo vuosia katsellut.
NHL 2002:n tärkein parannus on tekoälyn raivostuttavien huijausmaalien katoaminen lähes tyystin. Kone luistelee enää harvoin taklaajan läpi maalintekoon, eivätkä tietokoneen rannelaukaukset suhahda enää puolesta kentästä yläkulmaan. Samalla vaikeustaso on laskenut, sillä kone jää viiden minuutin erillä pelatessa yhteen ainoaan osumaan. Onneksi omille taidoille sopivaa vaikeustasoa voi hakea, esimerkiksi säätämällä pelinopeutta reaktiokyvyn rajoille, vähentämällä syöttötarkkuutta ja muuttamalla maalivahtien taitoa liukuvalikoista.
NHL 2002 loistaa kaksinpelinä kirkkaammin kuin vuosiin. Ärsyttävän tehokkaat onetimer-vedot eivät ole enää idioottivarmoja maalikikkoja, sillä veskarit nappaavat takatolpalle annetuista poikittaissyötöistä valtaosan. Nyt suoraan syötöstä on ammuttava pystypasseista, joissa esimerkiksi pakki syöttää maalin kulmalla olevalle miehelle. Maalit syntyvät kikkailematta reboundeista, läpiajoista ja tuurilla kaukolaukauksestakin. Muutoksen ansiosta hyökkäyskuviot ja peli muuttuivat hetkessä monipuolisemmaksi.
Syöttöpeli on parantunut huomattavasti. Kiekon nappaa vain vastustaja, joka on syöttäjän ja vastaanottajan välissä eikä kiekko enää liu'u pelaajien läpi. Hienona yksityiskohtana lätkä ei edes liimaudu lapaan, vaan kiekko voi karata lavasta jo harhautellessa.
Vaikka kontrollit ovat mainiot ja syöttöpeli jopa aikaisempaa parempi, ohjauksessa on edelleen ärsyttävät ongelmansa. Takaperin luistelusta on vaikea kääntyä haluttuun suuntaan ja liikkeelle lähtö täyspysähdyksestä pilaa ohjaustuntuman kokonaan, sillä mies kääntyy ensipotkulla yliherkästi. Virhe häiritsee varsinkin puolustuspeliä, sillä tekoälyn ohjauksesta napattu pakki liukuu aina joko takaperin tai seisoo paikallaan.
Lahjakkuudet esille
Miesten suorituskyvyssä ei ole riittävästi eroja. Kaikki liikkuvat lähes yhtä nopeasti, syöttävät tarkasti ja laukovat kovaa, vaikka NHL-liiga on täynnä kankeita mutta verkkaisia puusilmiä. Tähtikentällisen ja vilttiketjun miesten taidot varsinkin hyökkäyspäässä saisivat erottua räikeämmin.
Toki pelaajilla on edelleen erikoisominaisuuksia. Kovat taklaajat tekevät taklausnapista hirveän niitin, joka kaataa miehen kuin miehen. Maalivahdit saavat harvoin koviksi laukojiksi merkittyjen miesten kuteja kiinni, vaan kiekko kimpoaa torjunnasta pelattavaksi. Tarkka-ampujat taas eivät välttämättä lauo tulisesti, mutta veto menee aina sinne minne yrittää.
Kausiuutuutena mukana ovat sankarit, jotka parantavat ratkaisuhetkillä peliotteitaan huomattavasti. Hyvänä idena ketjuvalikoimassa on jo valmiina sankaripelaajista koottu tuhonyrkki, jonka voi heittää kentälle jatkoaikoja ratkaisemaan.
Viime vuoden malliin tavallisia runkosarjapelejä piristämässä ovat pelitavoitteet. Esimerkiksi tekemällä läpiajosta maalin saa pisteitä, joilla voi sitten ostaa keräilykorttipaketin. Lätkäkortit antavat lisäominaisuuksia pelaajille, kuten parantavat laukaisutarkkuutta tai lisäävät miehen luistelunopeutta parin erän ajaksi.
Kortit eivät toimi automaattisesti vaan ne on erikseen aktivoitava pelatessa. Kaksinpelin piristeeksi voi lyödä 10-2-tilanteessa tiskiin vaikka kortin, jolla seuraavan maalin tekijä voittaa koko ottelun. Realismifriikkejä idea ei varmasti miellytä, mutta keräilykorttien haaliminen ja tavoitteiden täyttäminen piristävät kummasti kautta, jossa vain odotellaan pudotuspelien alkua.
Julkaisun viivästyminen PS2:lla johtui turhantuntuisista yksityiskohdista, sillä NHL 2002:n muistikortti-ilmoitus ei täyttänyt Sonyn PlayStation-peleille asettamia pykäliä. Jos yritti tallentaa pelitilanteensa PSone-muistikortille, kone ilmoitti vapaata tilaa olevan liian vähän. Sääntökirjan mukaan PS2:n olisi pitänyt kehoittaa käyttämään PS2-muistikorttia.
Arvostelu on kirjoitettu hylätyn version pohjalta, mutta muuten arvostelukappale vastaa myyntiversiota. Ainoastaan parissa Game Story -leikkauksessa selostajat heittäytyvät täysin mykiksi, vaikka heidän olisi tarkoitus hehkuttaa ottelussa loistanutta pelaajaa.
Game Story -osuuksien lisäksi pelin televisiolähetystyyliä on yritetty korostaa lisäämällä pikahidastukset, joissa peli pysähtyy hetkeksi näyttämään hienoa taklausta tai torjuntaa. Läpiajoissa kuvakulma pudotetaan jään pinnalle, jolloin kamera zoomaa hyökkääjään, värit katoavat ja korvissa kuuluu vain pulssi. Maalinteko ei kieputuksessa onnistu, joten kaikkien onneksi molemmat uutuudet voi kytkeä pois päältä.
NHL 2002:ta on turha kuvitella upouudeksi peliksi, se on edellisen vuoden paranneltu versio. Viime vuodesta on menty mukavasti eteenpäin, sillä pelaajat liikkuvat nyt nykimättä ilman boostiakin ja tietokoneen rasittavat huijausmaalit ovat vähentyneet lähes olemattomiin. Hauskaa ja vauhdikasta arcade-lätkää edelleen.
86
