EA:n NHL-sarja on täällä taas, mutta tällä kaudella peliä vahvistetaan suomalaisella SM-liigalla. Myös pelattavuus on kokenut muutoksia EA Sportsin saatua NHL Hitz- ja NHL 2k -tekijöitä eli Black Box -tiimiläisiä vahvistukseksi.
EA Sportsin uusin NHL-sarjalainen on fyysisempi kuin edeltäjänsä. Kontaktipelin osuutta on lisätty huomattavasti, enää eivät koneenkaan kiekkoilijat kaihda taklauksia. Vaan liika on liikaa. Itse laji tuntuu jäävän väkisin taka-alalle, kun pääroolin kaappaavat pystypaini ja holtiton mailan käyttö.
Onneksi mukana on SM-liiga, joka NHL-kokemuksen jälkeen tuntuu kukkaisonnelalta. Joukkueet kirmaavat hymy kasvoillaan kiekon kintereillä ilman, että kehenkään sattuu tai että kellekään tulee paha mieli.
SM-liigasta mukana ovat kaikki joukkueet, pelaajat ja peliasut. Mainoksia ei paitoihin ole painettu, minkä ansiosta pelikamppeet ovat tavallistakin hienompia. Kokoonpanot ovat vielä viime vuodelta, joten tuoreita NHL-paluumuuttajia on turha yrittää bongata. Kultakypärät sentään ovat tarjolla.
SM-liigajoukkueiden väliset erot eivät ole suuret. Parhaaksi porukaksi on rankattu ei niinkään yllättäen Jokerit, peräpäätä pitävät Lukko ja Pelicans. Joukkueiden kyvykkyydet tuntuvat vähän arvotuilta, sillä muun muassa viime vuonna rämpineet IFK ja TPS ovat kovia porukoita. Hauskasti viime vuoden liigajumbo Ilves on rankattu paremmaksi kuin mestari Tappara.
Kaunis katsella
NHL 2004 näyttää hienolta etenkin lähikuvissa. Animaatiot ovat huippuluokkaa, pelaajien kasvonilmeet aitoja ja veskarien pari uutta torjuntaa ovat komeaa katsottavaa. Kenttäpelaajat lentelevät taklausten voimasta ja kun oikein kunnolla saa niitin osumaan kohdalleen, kypärä lentää kaaressa ja pelaaja jää jäänpintaan keräilemään kamojaan.
Hienoudesta suurin osa menee sivu suun, sillä kuvakulmaksi on pakko valita ylhäältä ja mahdollisimman kaukaa tuijottelu, jotta kenttätapahtumia pystyy edes joten kuten hahmottamaan. Hidastuksia voi kelata mielin määrin ja millaisesta kulmasta tahansa.
Äänet ovat tutun tasokkaita. Musiikista vastaa tukku räminäbändejä Alien Ant Farmin johdolla, ja äänitehosteet sopivat peliin kuin limppu börsään. Selostus pysyy aikaisempaa paremmin asialinjalla, joten sitä jaksaa kuunnella ilman pelkoa aivoverenvuodosta. Lisäksi selostajien lausumille suomalaisille nimille on hauska naureskella.
Pelimuodot ovat tutut: yksittäisiä matseja, play offeja tai turnausta sarja- tai maajoukkueilla. Kolmea eurooppalaissarjaa, Ruotsin Elitserieniä, Saksan DEL-liigaa ja kotoista SM-liigaa, pääsee pelaamaan kokonaisina kausina. NHL-pelailun koukkuna on franchise-moodi, jossa hypätään enintään kahdeksikymmeneksi vuodeksi seuran puikkoihin. Sinä aikana pyritään tekemään taloudellisesti hyvää tulosta ja samalla saavuttamaan urheilullista menestystä.
Alussa joukkue pelaa kykyjensä alarajoilla, mutta rahalla ja menestyksellä saa paranneltua pukukoppeja, harjoitustiloja, matkustusvälineitä ja niin edelleen, mikä näkyy jäällä parempina suorituksina. Ylimääräisiä pelaajia voi yrittää kaupata muualle ja samalla hankkia nuoria lupauksia tuleville vuosille. Franchise-moodin idea on hyvä ja antaa tekosyyn pidempäänkin pelaamiseen, mutta vain, jos hermo kestää NHL-kiekkoilun ylivedettyä taklauspeliä.
Hampaattomat miljonäärit mailahippasilla
Kone pelaa armottomasti: kaikkea mikä liikkuu taklataan tai vähintään koukitaan vauhti pois. NHL:n pienessä kaukalossa ylimääräistä tilaa ei juuri ole, joten pelaaminen menee melkoiseksi painimiseksi. Syöttöpeli on huomattavasti aikaisempaa vapaampaa aina voimakkuutta myöten, joten kuvankauniit hyökkäyskuviot ovat mahdollisia mutta eivät itsestään selviä. Syötöt eivät enää ole erehtymättömän tarkkoja.
Etenkin syötönkatkoja tulee rutkasti enemmän, välillä naurettavan paljon. Jos yksikin koneen mies on syöttölinjalla, syöttö ei mene perille asti. Toisinaan koneen miehet pistävät selän takaakin syötöt poikki ja ottavat kiekon nätisti haltuun.
Laukausten peittämiseen pätee sama ongelma. Jos miestä on edessä, kiekko ei löydä tietään maaliin asti. Koskaan. Esimerkiksi perinteistä aloitusvoitto, laukaus siniviivalta -kuviota on turha edes yrittää, koska kuti ei kanna maalille saakka. Koneen puolustuspeli vielä perustuu siihen, että neljä miestä peruuttaa seisomaan oman maalin eteen tiiviiseen neliöön ja viides mies karvaa. Kun lähelle tulevat huidotaan armotta kumoon, tee siinä sitten maaleja. Bonuksena koneen miehet saavat yleensä vielä blokkaamansa kiekot näppärästi haltuun.
Hyökkäyspelin suurin ongelma on se, että kentällinen hajoaa kuin varpusparvi. Useasti hyökkäyksen ylimpänä kärkenä ovat kummatkin puolustajat, kun taas pakkien paikkaa pitävät hyökkääjät. Kiusallisimmillaan tämä on siinä vaiheessa, kun pelikellosta alkaa aika loppua ja tarkoitus olisi vielä saada peli tasoihin, mutta joukkueen maalitykki seisoo siniviivan tuntumassa ja pakit yrittävät pyörittää hyökkäystä.
Myös puolustamiseen on tullut uusi ulottuvuus, sillä nyt voi painaa vastustajaa laitaan vasten tai pitää tätä mailakoukussa paikallaan. Vaikka sitomispeli ei nouse järin suureen rooliin, se on hauska lisäys. Samoin on hauska mahdollisuus purkaa kiekko omasta päästä lyömällä se laidan kautta keskialueelle. Lisää vapautta, lisää hauskuutta.
Kypsyin NHL:ään reilun parinkymmenen matsin jälkeen ja siirryin suosiolla SM-liigan pariin. SM-liiga on huomattavasti enemmän sellainen kuin pelin pitääkin olla isomman kaukalon ja hitaampien miesten ansiosta. Toki edelleen joutuu vaikeuksiin, jos ajaa ahtaaseen paikkaan, mutta niin sen pitääkin mennä. Muuten kentällä on tilaa syötellä ja kuljettaa kiekkoa ilman että on koko ajan koukkua kainalossa tai joku kraiveleissa kiinni.
Huijari, huijari
Pelit pysyvät yleensä mukavan tasaisina, mutta suurin syy tähän on se, että konetta suositaan. Ylitehokkaiden syötönkatkojen ja laukausten peittämisen lisäksi koneen miehet ovat nopeampia, ja niiden laukauksetkin löytävät tiensä paremmin perille. Lisäksi viimeisen minuutin takaa-ajoon koneen pelurit saavat rutkasti lisää pattia, sillä taklaukset vievät miestä nurin aina ja kaikkialla.
Koneen tekemät maalit ovat rehdin oloisia, sillä yleensä ne syntyvät ihan oikeista paikoista ja kunnon lämäreillä tai one-timereilla eikä tuurilääpäisyillä. Maalivahtien pelaaminen on suurimmaksi osaksi kohdallaan, joskin irtokiekkojen kanssa on pieniä ongelmia. Rebound-pelaamisesta on tullut tärkeää ja maaleja saa tehtyä yksinkertaisesti ajamalla luukulle ja huitomalla minkä ehtii. Irtonaisemman kiekon ansiosta myös den glider in -maaleja tulee tehtyä aika ajoin.
Rangaistukset tulevat aidoista asioista, joskin melko lailla arvottuna. Koneelle pilli soi harvemmin, vaikka rikkeitä tulee ovista ja ikkunoista, mutta kun pelaaja uskaltaa arasti vähän nostaa mailaansa jään pinnasta, niin johan on seeprat kimpussa.
Vaikka NHL:n pelit menevätkin enemmän painimiseksi kuin pelaamiseksi, NHL 2004 on silti tutusti vetoava kokonaisuus. Tykkäsin irtonaisemmasta kiekosta, laitapelistä, voimakkaista syötöistä ja siitä, että viimeinen minuutti viiden minuutinkin erillä kestää minuutin ja että jäähyt oikeasti kestävät kaksi minuuttia, jolloin jäähyjen tappamiseen ei riitä pelkästään se, että kerran hutaisee kiekon vastustajan päätyyn.
SM-liigan, Elitserienin ja Saksan DEL-liigan lisääminen tuo lisää puhtia vanhoihin kuvioihin ja etenkin SM-liiga jaksaa pitää otteessaan yllättävän hyvin. NHL 2004 on jälleen kerran himpun verran muokattu ja paranneltu versio edellisvuoden painoksesta. Onko kukaan enää yllättynyt?
Lakon paikka
Vajaa kymmenen vuotta sitten NHL:ssä oli viimeksi työnseisaus, jonka seurauksena SM-liigaankin saapui monta kovan tason peluria hiomaan kuntoaan NHL-kauden alkamiseen asti. Silloin laadittu kymmenen vuoden mittainen CBA-työsopimus (Collective Bargaining Agreement) päättyy syyskuussa 2004, ja ongelmia on jälleen ilmassa.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että liigan ja pelaajayhdistys NHLPA:n luistimet menevät sen verran ristiin, että uusi työnseisaus on todennäköinen. Päällimmäinen syy on raha. Suurin osa NHL-seuroista tuottaa tappiota ja pelaajille maksettavat palkkiot ovat riistäytyneet käsistä, kun yksittäisen pelurin keskipalkka hiipii jo kohti kahta miljoonaa dollaria.
NHL:n isopomo Gary Bettman on ilmoittanut, että uusien neuvottelujen tärkeimpänä tavoitteena on talouspuolen täysremontti. Liigan täytyy saada takuut siitä, että palkkaongelmaan syntyy jonkinlainen ratkaisu, esimerkiksi paljon puhuttu palkkakatto. Vastineeksi pelaajat voisivat saada lisää oikeuksia ja etuja, kuten varhaisemman vapaa-agenttiuden. Kuvio on niin iso ja sotkuinen, että sen selvittelyyn ei yhden ihmisen järki eikä välttämättä tuleva NHL-kausi riitä.
81
