Kerran vuodessa soittaville kavereilleni tiedotus: "Ei tarvitse soitella, lukekaa lätkäpelien vertailujuttu."

Xbox 360:llä lätkäpelien mestaruudesta kamppailee kaksi aivan eri pelifilosofian joukkuetta. EA:n NHL 07 luottaa muutamaan helposti markkinoitavaan supertähteen, mailakikkoihin ja dynaamisiin maalivahteihin. 2K Sportsin NHL 2K7 nojaa perusvarmoihin duunareihin idealla, että ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki, kokonaisuus on suurempi kuin osiensa summa tai jos haluaa hyvästä parempaa, saa silmäpuolesta sokean. NHL 2K7:ssä ei ole ihastuttavia uutuuksia eikä ärsyttäviä puutteita.

Joukkueet aloittavat varsin mielikuvituksettomilla pelivaihtoehdoilla, jotka copypastean edellisistä arvosteluista. NHL 07:ssa voi pelata yksittäisiä matseja, dynastymodea, erinomaista rankkuskabaa tai MM-kisoja. Kauneusvirheenä Xbox 360 -versiossa ei ole SM-liigaa mukana. NHL 2K7:ssa voi dynasty-pelimuodon sijasta pelata kauden ilman pelaajasiirtoja, mikä pitää joukkueiden voimasuhteet tasapainossa. Lisäksi peli nokittaa NHL:n rankkuskaban minipeleillä, treeneillä, pihalätkällä ja paljolla muulla sälällä.

Molempien lätkäpelien dynasty-pelimuodot eli kausipelit, joissa pelaaja toimii joukkueen toimitusjohtajana, ovat kehittyvine pelaajineen, treideineen ja drafteineen mielenkiintoisia. Ainoastaan käyttöliittymä saisi molemmissa peleissä olla sujuvampi, sillä vasenta laitahyökkääjää ketjuun vaihtaessa pelin pitäisi ehdottaa ensimmäisenä saman laidan miehiä eikä listata kaikkia äijiä sentteristä pakkeihin. Koska pelaaja on vaihtokaupoissa tekoälyä aktiivisempi, saa mistä tahansa joukkueesta koottua tähtisikermän, jos vaihtaa ukon aina hiukan parempaan ja pienempipalkkaiseen. Se syö pahasti fiilistä.

Kynämiehen valinta

Lätkäkauden suurin uudistus on NHL 07:n hyökkäyspelin tattikontrolli, jossa vasen tatti ohjaa luistelua ja oikea mailaa. Jos vetää tatin oikealta vasemmalle, myös pelaaja leipoo kiekon oikealta vasemmalle. Rannari lähtee ylöspäin tattia työntämällä ja lämäri tatin nopealla ylös-alas-liikkeellä. Homma toimii loistavasti. Toimintanappeja ei käytetä enää mihinkään, vaan takaperin luistelu, syötöt, heittäytymiset, mailahäirintä ja koukut löytyvät hartianapeista, jolloin peukkuja voi pitää koko ajan tateilla.

Minkäänlaisia valmiiksi purkitettuja harhautuksia ei ole, vaan pakit kierretään tatin liikkeitä seuraavilla mailaveiveillä. Pelkkä kiekon kieputtaminen ei edes riitä, sillä puolustaja torppaa suoraan eteenpäin luistelevan miehen taatusti, joten kikat pitää yhdistää suunnan muutoksiin kuten oikeassa lätkässä.

NHL 07:n puolustuspeli on huomattavasti hyökkäystä heikompaa. Jostain syystä pakit eivät osaa liukua takaperin ja yrittää riistoa mailalla yhtä aikaa, vaan saattavat pysähtyä hosuessaan. Kyse on selvästi bugista, sillä puolustaja saattaa loikata seisahduksen jälkeen useita metrejä uuteen paikkaan.

NHL 2K7 noudattaa perinteisempää lätkäpeliajattelua. Maila seuraa pelaajan luistelusuuntaa, jolloin harhautukset tehdään nopeilla suunnan muutoksilla tai valmiiksi purkitetuilla harhautusanimaatioilla. 2K7:n systeemissä käyttöön jää useampia nappeja ja pelaaminen on siksi vähän tarkempaa, koska jättösyötölle ja purkukiekolle on nimikkonappinsa. NHL 07:ssa kaikki lähtevät samasta napista, ja peli yrittää arvata pelaajan aikeet tattisuuntauksen mukaan, eikä passi aina lähde haluttuun suuntaan saati sopivalla kovuudella. NHL 07:n mailaharhauttelu kuitenkin muuttaa koko pelin luonnetta niin paljon, että uuden systeemin lastentaudit antaa mielellään anteeksi.

Jännitykset mestarit

NHL 07:n veskarit toimivat aikaisempaa elävämmin. Peli ottaa huomioon mihin tähdätään, ja maalivahdin pitää pystyä venyttämään raajansa kiekon eteen. Kiekko ei edes jää maagisesti veskan haltuun, vaan kimpoaa lähes aina takaisin kentälle. Systeemin varjopuolena vahdit saavat pahamaineisen Jan Lundellinkin loistamaan, sillä hitchcockien pompottelu on pahimmillaan koomista katsottavaa. Löysä rystynosto saattaa kimmota olkapäästä mailan vartta pitkin pakin takapuoleen ja sieltä maalivahdin patjojen välistä maaliin. Ongelma korjaantuu vain osittain vaikeustasoa nostamalla, jolloin äijät alkavat ottaa jo koppejakin.

Maalikikat ovat uusitusta torjuntasysteemistä huolimatta edelleen olemassa, sillä tietyt asiat saa toistettua uudelleen ja uudelleen. Jos tähtää maalivahtia kypärään, kiekko kimpoaa joko moken yli tai längistä mailan kautta kohti maalia. Puhelimeen lämätyillä raukkismaaleilla ei kaksinpelissä kerätä kiitosta.

Jos maalivahtien venytykset ovat parhaimmillaan komeaa katsottavaa, kulmapeli on 07:ssä animaatioiden puutteen takia aivan luokatonta. Ukot vain pönöttävät rivissä kiekon siirtyessä flipperinä mieheltä toiselle, kunnes pelaaja vahingossa lataa lätkän pitkäksi, vaikka tarkoituksena oli taklata. Koukku ja sidonta on naitettu samaan nappiin, joten kulmapainia yrittämällä saa yleensä vain koukkaamisjäähyn.

NHL 2K7 päättää NHL:ää selvemmin, meneekö kiekko reppuun vai ei, sillä komeimpiin kurotuksiinsa veskat lähtevät venyttämään ennen kuin vetäjän lapa edes liikahtaa. Sinänsä maalivahdit toimivat loogisesti. Jos mokke on ajautunut maaliltaan sivuun tai röhnöttää ketarat ojossa jäässä, sijoitus tyhjään tilaan tuottaa lähes varman osuman. Koska maalin edessä olevat miehet ohjaavat vetoja automaattisesti, maskillakin on tavallaan vaikutusta, vaikka näkökenttää ei todellisuudessa mallinneta mitenkään. NHL 07:ssa ei voi ohjata ollenkaan, vaikka kiekko kimpoileekin pelaajista vaarallisesti.

Mukana kuin Jere pronssipelissä

Ilmeisesti alkoholi on NHL:lle ongelma kuten Karalahti sanoi, sillä NHL 07:n tekoäly tuntuu olevan vahvassa laitamyötäisessä. Heikkona hetkenään maskimiehet yrittävät kulmakiekkoihin maalin läpi ja pakit ryntäävät läpiajoja vastaan. Jos pelaaja kuskaa kiekon pakilla hyökkäysalueelle, kone aloittaa ylivoimassa kummallisen pyörimisen eikä sijoittumista osata korjata pelaajan mukaan. Vastustajana kone toimii sen sijaan paremmin. Pakit ottavat hyvin poikittaissyötöt pois ja esimerkiksi alivoimalla kiekko heitetään turhankin lajiuskollisesti vain puolustusalueelta nopeaa vaihtoa varten, vaikka voimaa ja aikaa olisi hyökkäykseen lähtöön.

NHL 2K7:ssa kone pelaa erinomaisesti sekä vastustajana että ketjukaverina. Kahden pakin peruuttaessa yksinäisen hyökkääjän edessä tekoälypakki saattaa omatoimisesti torpata vastustajan irti kiekosta, ja pelaajalle jää vain kiekon poimimisen vaiva. Jos veska ei saakaan jalkatorjuntaa käännettyä kulmaan, siniviivaa kiinni pitävä puolustaja nousee reboundia vastaan ja maalin tekoon riittää laukaisunapin painaminen. NHL 2K7:n tekoälyn järkevät liikkeet saavat yksinpelinkin tuntumaan, siltä kuin pelaisi joukkueen osana eikä yhdellä viittä alivoimaväännöltä kuten NHL 07:ssa.

NHL 2K7:n pelaaminen muistuttaakin punakoneen klapklap-kiekkoa, jossa maalit lyödään komeiden syöttöyhdistelmien päätteeksi maaliin suoraan syötöstä. NHL 07 tuntuu venäläiseltä nykylätkältä, jossa tiimipelaamisen sijasta maalit tehdään näyttävillä yksilösuorituksilla. NHL 07:n verkkaisten poikittaissyöttöjen takia vahdit ehtivät järjestään onetimereiden tielle, joten valtaosa maaleista syntyy hienoista harhautuksista tai ripareista.

Pelitasapainon arvosteleminen on sikäli hankalaa, että molemmat pelit ovat varsin vapaasti muokattavissa, jolloin ahkera kokeilija löytää luistelunopeudelle, veskarien torjuntavarmuudelle ja taklausten kovuudelle mieleisensä asetukset. Oletusasetuksilla NHL 07:n pelaaminen tuntuu monipuolisempana paremmalta, sillä NHL 2K7:ssa hyökkääminen rapautuu helposti pelkäksi onetimereiden paukuttamiseksi.

Molemmat pelit saavat rukkasia siitä, että pelaajien suorituskyvyt ovat aivan liian tasaisia. Miehet luistelevat yhtä nopeasti, vetävät yhtä kovaa ja taklaavat yhtä raskaasti nimestä ja ominaisuuksistaan huolimatta. Tasapäisyys on tylsää eikä peleissä ole sen takia samanlaista elävää fiilistä kuin Pro Evolution Soccer -jalkapallossa, jossa selkeät taitoerot luovat otteluihin yllättäviä tilanteita.

Kokonaisuus ratkaisee

Urheilupelintekijät ajattelevat teräväpiirron edut aivan toisin kuin minä. Ensi alkuun veikkasin Xbox 360:n vievän kameran urheilupeleissä lopulta riittävän kauas kentästä, jotta koko hyökkäysalueen näkee kerralla. 2K7:ssa peruskamera tungetaan entistä lähemmäs jäätä, jotta hienot animaatiot ja näyttävät hahmot erottuisivat paremmin. Onneksi valikoista löytyvät myös käyttökelpoiset piippuhyllykuvakulmat, joissa pakkien sijoittumiset ja syöttölinjat näkee. Minä en ihmisten sekaan halua vaan tarkkailla menoa kauempaa.

EA:n NHL 07 Xbox 360:lle on eri peli kuin PS2-, Xbox- ja PC-versiot. Vain Xbox 360 -versiossa on kehumani uusi kikkatattiohjaus ja uusittu torjuntafysiikka. NHL 2K -sarja on jäänyt aavistuksen jumittamaan paikalleen, sillä NHL 2K3 on edelleen suosikkini sarjasta eikä asia 2K7:lla muutu mihinkään.

Optimitilanteessa siirtäisin NHL 2K7:n tekoälyn ja kiekkofysiikan maalivahteja lukuun ottamatta EA:n NHL 07:aan. Moinen ei ole mahdollista, joten valitsen mailaharhautuksista innostuneena EA:n NHL 07:n. Jääkiekkosimulaatiota halajavien pitää edelleen suunnata oikeaan kaukaloon, sillä molemmat keinojääpelit ovat viihteellisen vauhdikkaita maalikarkeloita pikemminkin kuin realismin riemuvoittoja.