NHL 96 – Hattutemppu

Kolmannen kautensa kunniaksi Electronic Arts pistää hypersuositun lätkäpelinsä kokonaan uusiksi, eikä pahinkaan nipottaja voi sanoa sen olevan vain kosmeettista. NHL 96 on tullut, ja lätkäfanien koneet menevät päivitykseen.

Tuttu, yläviistosta ja kaukalon päädystä kuvattu 3/4-kuvakulma on poissa, tilalla on vapaasti katsomossa, kaukalon laidalla ja aivan jään pinnassakin kiertävä kamera. Efekti on aluksi paitsi hämmästyttävän hyvännäköinen, myös varsin sekava. Kamera tietysti seuraa kiekkoa, mutta zoomaa välillä lähelle tilanteita ja ottaa etäisyyttä kaukalon päätyyn, matalalle vaihtopenkin tuntumaan tai korkealle sivulle hattuhyllylle. On kuin telkkaria katsoisi.

Suuri osa kuvakulmista on pelaamisen kannalta lähes hyödyttömiä. Aivan lähelle ja jään pintaan tippuva kamera näyttää vauhdikkaalta, mutta hukkaa liian usein kiekon, eikä läheltä katsottaessa saa mitään käsitystä siitä, missä muut pelaajat ovat. Onneksi kamerakulmia voi vaihtaa näppikseltä nopeasti kesken pelin.

Kun temppuilu alkaa kyllästyttää, jää pelattavimmiksi kuvakulmiksi joko lähinnä vanhaa muistuttava päätykuva tai kaukalon sivulta ja ylhäältä katsottu peli.

Onko järkee vai ei?

Jääkiekon tunnelma on saatu kaapattua mukaan muillakin keinoilla kuin uusilla kuvakulmilla. Aikaisempien lätkäpelien ongelmana on ollut se, ettei peli oikeasti ole tuntunut joukkuepeliltä, vaan pelaaja tekee kaiken työn, ja koneen ohjaamat kiekkoilijat ovat vain lähes hyödyttömiä statisteja. Pahiten sooloilu on näkynyt erikoistilanteissa: jäähyillä ei ole paljon merkitystä, kun tietokone ei osaa rakentaa kunnollisia ali- tai ylivoimakuvioita.

NHL 96 korjaa tämän puutteen kohtalaisesti: alivoimalla pelaavat kiekkoilijat osaavat ryhmittyä klassiseen puolustusneliöön ja ainakin yrittävät toimia tilanteen vaatimalla tavalla, eli puolustavat alhaalla alivoimassa ja ovat jotakuinkin oikeissa paikoissa ylivoimalla. Täysin aukotonta koneen pelinrakennus ei kuitenkaan ole.

Koneen järjettömyys on näkynyt räikeästi helppoina maaleina. Aikaisemmin parilla opetellulla kikalla kiekko livahti maaliin lähes joka kerta. Nyt samat kikat eivät toimi pomminvarmasti, enkä ole vielä löytänyt ensimmäistäkään temppua, joka purisi varmasti. Suorista vedoista kiekko ei mene maaliin kuin käsittämättömällä tuurilla, joten one-timerit ja nopeat poikkisyötöt poikivat edelleen parhaiten maaleja, mutteivat lähellekään yhtä tiuhaan kuin ennen.

Kepittelyä

Jääkiekon kaltaisen taitolajin simuloinnissa ohjauksen toimivuus voi pelastaa tai pilata koko pelin. Periaatteessa ohjaus on helppoa: ykkösnapilla kiekollisena syötetään ja kiekottomana vaihdetaan lähimpään pelaajaan. Kakkosnapilla kiekollisena laukaistaan ja kiekottomana taklataan. Jollain konstilla kuitenkin pitäisi hoitaa rannelaukaukset, valelaukaukset, lämärit, one-timerit, yhden kosketuksen syötöt, luisteluvauhdin muutokset, harhautukset, koukkaukset, laitataklaukset ja heittäytymiset. Kaikki nämä nimittäin onnistuvat, mutta vaativat hieman temppuilua.

Ennestään tuttua on laukaisun valinta joko näpäyttämällä nappia tai pitämällä pidempään pohjassa. Samaten taklaus tai kiekon eteen heittäytyminen kahdella napilla ovat tuttuja. Hienommat temput, kuten one-timer-laukaus, hoituu yhden napin pohjassa pitämisellä ja toisen napin painalluksella juuri oikealla hetkellä. Syötöissä ja laukauksissa on annettava tikulla myös oikea suunta.

Aivan uutta ovat tikun eri suuntiin tapahtuvat kaksoisnapaukset. Esimerkiksi lisää vauhtia luistimiin saa näpäyttämällä kahvaa kahdesti menosuuntaan. Harhautus äkkipysähdyksellä tapahtuu samalla tavalla, mutta vastakkaiseen suuntaan ja mojova laitataklaus tai sivuttainen harhautus tehdään tuplanäpäytyksellä 90 asteen kulmassa menosuuntaan.

Maalivahti ei ole enää pelkkä verkon edessä jököttäjä, vaan osaa tarvittaessa liikkua kentällä ja hakea kiekkoja kauempaakin pelikuvioiden avaamisen lisäksi. Maalivahdin voi ottaa milloin tahansa kokonaan omaan ohjaukseen tai jättää torjumisen koneelle, mutta hoitaa itse avaussyötöt.

Uusien monipuolisten ohjausten kanssa on aluksi aivan ihmeessä mutta ei voi sanoa, etteikö pelaajalle olisi annettu riittävästi mahdollisuuksia tarkkaan kiekon käsittelyyn. Käytännössä ohjaus vaatii pad-tyyppisen peliohjaimen. Perinteisella joystickillä, puhumattakaan hiirellä, hienompien temppujen yrittäminen on lähinnä turhauttavaa.

Kaikissa sarjan lätkäpeleissä minua on häirinnyt se, ettei voi valita vain yhtä pelaajaa ohjattavakseen ja pysyä siinä. Tämä pitäisi olla vaihtoehtona etenkin nyt, kun pelaajan lisäksi katselukulma vaihtelee.

Todellista joukkuepeliä

Pohjois-Amerikan lätkäpelaajien järjestö NHLPA ei ole aikaisemmin suostunut antamaan nimeään pelille, mikäli mukana on tappeluita. He ovat ilmeisesti antaneet pikkaisen periksi, sillä tappeluita voi nyt olla korkeintaan yksi per peli. Kahina hoidetaan hyvin yksinkertaisesti, eli toisella napilla lyödään päähän ja toisella vatsaan. Molemmilla napeilla voi yrittää repiä paidasta ja onnistuessaan päästä iskemään usean lyönnin peräkkäin. Ihan hilpeää, mutta ei sillä itse pelin kannalta ole muuta merkitystä kuin pitkät viiden minuutin jäähyt, joita ei ennen ollut mukana.

Ihmispelaajien määrä on nostettu neljään. Ohjaus onnistuu näppiksellä ja hiirellä ja jos joystickejä on kaksi, pelaajia voi olla mukana täydet neljä. Pelaajat voidaan jakaa vapaasti kummankin joukkueen puolelle. Mukavana pikkujippona ihmispelaajia voi lisätä tai vähentää kesken pelin.

Monen varmasti kaipaama uudistus on kaksinpeli joko modeemin tai sarjakaapelin välityksellä. Valitettavasti en päässyt vielä testaamaan tätä, joten en tiedä, kuinka varmasti peli toimii tällä tavalla tai saako neljää pelaajaa mukaan kahdella koneella. Hyvä lisä silti, mikäli toimii.

Statistiikkaa

Käyttöliittymää on kaunistettu reippaasti. Lähes kaikista pelaajista on mukana vähintään yksi keräilykuva ja joukkueista esittelyvideoita komistamaan melkein naurettavan monipuolisia tilastotietoja. Mukana on sellaisia tuikitärkeitä tietoja kuin veskarin päästämät maalit tyhjään verkkoon. Uutuutena pelaajien tietoja voi vertailla keskenään ja niitä voi selailla myös kesken ketjujen rakentelua. Myös joukkueiden isännästä, eli ihmispelaajasta pidetään tarkkaa kirjaa. Maalit, ylivoimapelien tehokkuus, pelin antama kokonaisarvosana ja paljon muuta kirjataan ylös otteluiden kertyessä. Ikävä vain, että joukkueet on kerätty kauden 94_95 tiedoista. Tämän vuoden joukkueet toivon mukaan saadaan mukaan päivityksenä, mutta siihen saakka Koivu ja Kipru pelaavat vielä Suomessa.

Kauttaaltaan käyttöliittymää on helpotettu poistamalla valikoita ja laittamalla toiminnot selkeästi suoraan ruudulle. Ketjujen rakentelu, pelaajien vaihdot ja vastaavat rutiinit ovat vaivattomampia kuin ennen.

Välillä pelejä edeltävä valtava esillepano hidastaa ärsyttävästi itse asiaan pääsyä, joten onneksi löytyy optio, jolla pääsee suoraan matsiin ilman turhia selittelyjä. Jos kärsivällisyys riittää, niin peliä ennen kyllä näytetään kaikki mahdollinen aloitusketjuista aina jenkkien kansallislauluun.

Villisti kieppuvat kuvakulmat täytetään entistä komeamman ja tarkemman näköisellä pelillä. SVGA-grafiikalla jopa pelaajien numerot näkyvät paitojen selässä, mutta vielä hyödyllisempiä ovat pelaajien kohdalla näkyvät nimet. Kaukalon laidat on peitetty mainoksilla ja jään pintaa koristavat joukkueiden tunnukset, pelaajien heijastukset ja luistinten jättämät jäljet. Animaatiota on lisätty niin paljon, että pelaajien liikkuminen on lähes luonnollista ja täynnä pieniä hienouksia, joita tuntuu löytyvän joka kerta lisää.

Onneksi jäjellä on vielä aivan siedettävän näköinen VGA-grafiikka, sillä SVGA:lla sujuva pelattavuus kaikilla herkuilla vaatii käytännössä nopean Pentiumin ja paljon muistia. Laitevaatimukset kannattaa ottaa tosissaan ja käyttää myös hieman aikaa yksityiskohtien virittelyyn, suurin osa hienouksista on nimittäin pelin kannalta täysin turhia.

Edellisten versioiden hyviä ääniä on hieman jalostettu ja lisätty. Mailat kalisevat ja laidat paukkuvat kunnolla. Selostaja kertoo myös pelaajien nimet, eikä pelkästään numeroita. Yleisö osaa elää tilanteissa, joten koko äänimaailma elää hiljaisemmista hetkistä täyteen kalabaliikkiin kaukalon tapahtumien mukaan. Musiikki on yllättävän rankkaa hard-rock-rypistystä, joka sopii mainiosti pumppaamaan adrenaliinia ennen peliä.

Kolmas kerta toden sanoo

Moni on ehtinyt marisemaan NHL 96:n kohtuuttomista laitevaatimuksista. Kieltämättä hieman ihmetyttää, miksei edellisten versioiden simppeliä, mutta toimivaa kuvakulmaa pidetty mukana hitaampia koneita varten. Tuplasti kummallista tämä on siksikin, että konsoliversioissa vanha kuvakulma on pidetty ennallaan.

Kaikilta muilta osin NHL 96 sitten onkin jo niin täydellinen näkemys jääkiekosta kuin vain voi nykyisillä tietokoneilla olla. Oikeastaan ainoa puute on manageritoiminnan vaatimattomuus, enkä edes ole varma haluanko sotkea sujuvaan peliin turhaa liiketoimintaa. Suomalaisena tietysti olisi kiva jos samalla systeemillä tehtäisiin peli kansainvälisestä kiekkoilusta, mutta ilmeisesti se ei myisi tarpeeksi nurkkakuntaisille jenkeille. Ainakaan minua NHL ei ole koskaan viehättänyt samalla tavalla kuin MM-kiekko.

Kun tämän suurempaa valittamisen aihetta en hakemallakaan löydä, niin on kai pakko sanoa, että paras jääkiekkopeli on vieläkin parempi. Hyvä, että ovat vaivautuneet parantamaan muutenkin kuin kaunistelemalla. Upea peli hienosta urheilulajista.

92