Nightstone – Paljon pahaa kivestä

Vähän Diabloa, vähän Nethackia. Nightstone on sujuvaa, kliseistä, retroilevaa fantasiatoimintaa.

Joka toisessa fantasiapelissä tuntuu muinaisen meteorin mukana pudonneen joko mystistä ainetta tai hirveitä olentoja. Tällä kertaa vuorossa on skitsofreninen, puoliksi täysin paha, puoliksi puhtoisen hyvä maaginen kivenjärkäle. Kappaleen puoliskot vihasivat toisiaan niin paljon, että tempoivat taivaista syöksyessään itsensä toisistaan eroon. Musta puolisko alkoi muuttaa lähelleen asettuneita ihmisiä hirviöiksi, valkoinen puolisko rauhaarakastaviksi tylsimyksiksi.

Ja katso, tuli sota. Hyvikset voittivat, mutta pahaa ei tuhottu kokonaan. Nyt on taas maassa itku ja poru, mutta eipä hätää: kolme kuolematonta sankaria: barbaari, jousiampuja ja maagi lähtevät maan kolmelta kolkalta kohti vääjäämätöntä konfrontaatiota.

Tuttua ja turvallista

Nightstone on isometrinen, ääriyksinkertainen "roolipeli". Hahmoilla on neljä kasvatettavaa ominaisuutta: voimat (fyysinen ja maaginen), taito ja vastustuskyky. Tappamalla hirviöitä nousee tasoilla ja saa pisteitä, joilla kykyjä voi korottaa toivomallaan tavalla. Kyvyt rajoittavat käytettävissä olevia maagisia esineitä ja aseita. Barbaari voi käyttää maagisia kääröjä ja maagi aseita.

Erilaista kamaa, siis aseita, suojia, sormuksia ja kääröjä on riittävästi. Kamaa saa kätevästi pikavalikkoon ruudun alalaitaan, mistä sitä saa käytettyä numeronäppäimistöllä. Kaikki sujuisi hiirelläkin, mutta näppäinoikotiet on valittu niin hyvin, että ne todella helpottavat pelaamista. Taistelu on kaoottista mättämistä ja räiskimistä, joten parannusjuomia ja massaloitsu tai pari on hyvä olla aina sormien ulottuvilla.

Pelimaailma on jaettu lääneihin, joilla hahmoja liikutellaan. Joka alueella on tehtävä, jonka selvitettyään ruutu on "puhdistettu" ja sitä voi käyttää kulkureittinä. Kun hahmot pääsevät toistensa yhteyteen, voi alueita putsata ryhmänä. Yhtä hahmoa ohjataan, muut joko seuraavat johtohahmoa tai seisoskelevat aloillaan. Vipupuzzlejakin löytyy.

Ja mitäpä kartoilla sitten on? Sokkeloita, mitäpä muita. Luolia, taloja, metsää, hirmuinen määrä kamaa sisältäviä tynnyreitä ja arkkuja. Siellä täällä seisoskelee ystävällisiä hahmoja, joiden yhden kommentin tarinan voi ohi kulkiessaan lukaista.

Ihan jees

Nightstone on toteutukseltaan kaikkea muuta kuin loistelias, mutta äärimmäisen toimiva. Grafiikasta saa selvän, osin se on jopa hienoa, sillä valaistus, sumu ja varjot näyttävät oikein hyviltä. Musiikki liruttelee siellä taustalla sen kummemmin ärsyttämättä ja ääniäkin on. Pelattavuus lähentelee täydellisyyttä, vaikka lähitaistelussa tuleekin välillä klikattua vihusta ohi, jolloin sankari liikahtaa viereiseen ruutuun ja ottaa ylimääräisiä osumia.

Eksymisestä ei ole vaaraa. Alueet ovat sopivan kokoisia ja niillä liikuttaessa apuna toimii pieni rullaava kartta, jolla viholliset näkyvät punaisina pisteinä ja ystävät vihreinä. Kartta näyttää myös vihujen katselusuunnan, millä ei hirveästi merkitystä ole.

Kolmesta vaikeustasosta löytää jokainen omansa. Kovimmalla tasolla alkoi ahdistaa, mutta helpoin vaihtoehto sopii rentoa kliksuttelua toivovalle sunnuntaipelaajallekin. Sanoisin, että Nightstonen alaikäraja on harvinaisen alhaalla.

Moninpelaajille tarjotaan deathmatchiä, tehtävien selvittämistä yhteisvoimin tai kilpajuoksua exitille. Keskitettyä serveriä ei ole, joten peliseuraa ei löydä.

Nikkareille on kenttäeditori, jolla voi luoda karttoja ja niille sijoittuvia pieniä tehtäviä.

Nightstone on vanhanaikainen ja yllätyksetön; pelinä silkkaa turruttavaa mättämistä ja kamojen kelausta. Silti välipalana Nightstone toimii erinomaisesti. Budjettihinnalla suosittelisin varauksetta.

75