Pumpulinpehmeisiin pelielämyksiin tottuneille on tiedossa karu palautus maan pinnalle. Ei kannata kokeilla uutta Ninja Gaiden Sigmaa, sillä se vetää vaikeustason kakkoseen.
Kihisen terassilla tupakka huulessa eikä kyse ole perinteisen parisuhdeviikonlopun asemasotavaiheesta, vaan kodinirtaimistoa ja ihmissuhteita koettelevasta Ninja Gaiden Sigma 2 -pelistä. Haasteesta kirosanan tekevä ninjaseikkailu ulottaa lonkeronsa mustan monoliitin ympärille vuosi boksiversion jälkeen.
Syvälle ja poikittain
Sigma-lisänimellä siunatut Ninja Gaidenit ovat Xboxeille ilmestyneiden alkuperäisversioiden paranneltuja painoksia, jotka ovat saatavilla yksinomaan PS3:lle. Lohikäärmeninja Ryu Hayabusan väkivaltainen sivaltelueepos on painajaismaisen haastava toimintaseikkailu, jonka armoton pelimekaniikka on yksinkertaisesti vain opeteltava, sillä maaninen napinhakkaus palkitaan pelkästään game over -ruudulla. Oppimiskäyrä on Jyrkempi kuin Sukula, joten vastoinkäymisistä lannistuvien lienee syytä kääntää sivua jo tässä vaiheessa.
Taistelusysteemin yksinkertaisuus on pelkkää silmänlumetta, sillä muutamasta napista irtoavien iskujen ja torjuntojen opettelu on helppoa, mutta soveltaminen vaatii jo pohjalaista luonteenlujuutta. Kun systeemin logiikka on pikkuhiljaa siirtynyt lihasmuistiin, yhteenotoista jalostuu tanssiesitykseen verrattavaa kuoleman koreografiaa. Tie valaistumiseen on pitkä ja kivinen, mutta palkitsee ahkeran yrittäjän. Halinallemaassa kasvaneille velliperseille Ninja Gaiden antaa yhtä paljon kuin kolmen päivän armeijakokeilu.
Sigmaattinen Ninja Gaiden suorastaan haistattelee päin naamaa, sillä eräs vaikeimmista pomomatseista on jo ensimmäisen kentän lopussa. Xbox-versiosta tuttu hämähäkkimies on saanut kaverikseen taikalasereita ampuvan kivipatsaan, jota vastaan taistellessa peliohjain luovutti ensin. Lasku Tecmolle on jo postissa. Foorumijuttujen perusteella Sigman pitäisi olla Xbox-serkkuaan helpompi, mutta alkuperäisversion verrokkitestaus boksilla osoitti nettifaktan taas fiktioksi.
Uutta verta remmiin
Ryu on saanut Sigmassa roppakaupalla tyttöenergiaa rinnalleen, sillä hahmokaarti laajenee peräti kolmen naisen voimin. Kiitettävän kokoisilla maitorauhasilla varustettu Ayane on kotoisin Dead or Alive -sarjasta ja kerrankin liiketunnistusta käytetään kiinnostavasti, sillä tyttösen tissit heiluvat Sixaxis-padin tahtiin. Verikekkereihin osallistuvat myös edellisestä Sigmasta tuttu Rachel ja Gaidenin DS-versiosta lainattu Momji.
Tehotytöt maustavat mukavasti pelimekaniikkaa, sillä Papun, Pipan ja Poppanan erilaiset taistelutyylit luovat kontrastia miehiseen tappotyöhön. Parhaiten tuoreet naamat pääsevät oikeuksiinsa uudessa kimppapelimuodossa. Valitettavasti yhteistyössä ei pääse pelaamaan kuin yksittäisiä tehtäviä, eikä co-op-peli onnistu jaetulta ruudulta. Kampanjan kooppaaminen olisi huomattavasti hauskempaa, sillä kaverin kanssa epäinhimillinen vaikeustaso pysyisi siedettävän rajoissa.
Sigma tarkoittaa lisäsisällön ohella myös siistimistä, sillä taistelun graafinen armottomuus on kuohittu. Boksiversioissa valtoimenaan virrannut veri on korvattu violetilla keijupölyllä, jota raadot turauttelevat ruumiinosien irrotessa. Irtojäsenet eivät jää enää pyörimään taistelukentälle.
Muut peliin lisätyt uudistukset ovat varsin maltillisia. Ensimmäisen kentän verisuonia katkovan betonibuddhan lisäksi mittaa pääsee ottamaan muun muassa vapaudenpatsaasta, ja tallennuspisteitä on alkuperäisversiota tiuhemmassa. Holtittomaan kameraan ei jalostuksessa valitettavasti ole puututtu kuin katseen keskittävän nappulan verran, joten säätämiseen on hyvä totutella jo aikaisessa vaiheessa. Juopunut kameramies tuo oman pikantin lisänsä jo valmiiksi haastaviin kärhämiin ja rahtusen haastetta loikkakohtiin.
Läpijuoksupelien kultaisella aikakaudella Ninja Gaidenit ovat niitä harvoja reliikkejä, jotka muistuttavat siitä, millaisia pelit olivat vanhoina hyvinä aikoina. Ryu Hayabusan kostoretki on äärimmäisellä pieteetillä rakennettu, yhteen asiaan keskittyvä taitopeli, joka vaatii paljon enemmän kuin yksikään valtavirran viritelmä.
Ninja Gaiden Sigma 2 paiskaa pelaajansa suoraan altaan syvään päähän ja nauraa räkäisesti päälle. Se on itsestä kiinni, vajoaako pohjaan vai yrittääkö räpiköidä pinnalle.
84
