Ninja Gaiden Sigma (PS3) – Kuolema rämpyttäjille

Tecmo tietää, miten pelien lyhyt hyllyikä maksimoidaan: pyyhitään pari vuotta vanhasta klassikosta pölyt pois ja myydään uudelleen. Olen siitä jopa kiitollinen.

Harva nykypeli iskee luun poikittain kurkkuun heti ensimetreistä lähtien, Ninja Gaiden Sigma lyö ja vielä alakautta. Tecmon taistelupainotteinen toimintaseikkailu pistää padivirtuoosit töihin, sillä jokainen edetty sentti on ansaittava. Jos herpaannun hetkeksikään, rivimiehet pyyhkivät Ryu Hayabusalla betonia ja game over lävähtää ruudulle rivakasti. Hurjuudestaan huolimatta Ninja Gaiden Sigma on reilu, sillä kuolemaan syyllinen kiroilee aina sohvalla.

Viimeisen päälle hiotut käsirysyt ovat Ninja Gaiden Sigman sielu. Monipuolisia vihollisia vastaan tarvitaan Ryun koko taitoarsenaalia: miekan sivalluksia, torjuntoja, kierähdyksiä, vastaiskuja ja lennokasta akrobatiaa. Joskus huolellinen blokkailu ja vastaniitit ovat avain voittoon, toisinaan perstuntuma ja refleksit ratkaisevat.

Oli taktiikka mikä tahansa, hirmuinen rämpytys ei ikinä toimi, opin sen karusti kantapään kautta. Kaikki vastustajat osaavat torjua ja useimmat tekevät jopa vastaiskuja. Juuri kun luulin saaneeni juonen päästä kiinni, vigoorlaiset kommandot ja Mustan hämähäkin klaanin ninjat ohittivat tylysti suojaukseni.

Tusinaviholliset hyökkäävät ryhmissä ja vieläpä toimivat tiiminä. Armeijan soltuista yksi röpöttelee konepistoolilla, toinen pyrkii pistintuntumaan ja kolmas ampuu kaukaa singolla. Yhteen hiileen puhaltavat vastustajat luovat jatkuvasti mehevän mutkikkaita tilanteita. Vaikka joukkiot ovat usein samanlaisia, matkan varrella muuttuvan ympäristön ansiosta nujakoihin ei ole koskaan yhtä satavarmaa patenttiratkaisua.

Älykkyyden vastapainoksi vihollisen ilmestymistavasta ei irtoa hurraata. Lukuisat demoniörkit tussahtavat areenalle ikiaikaiseen tapaan tyhjästä. Ei luulisi olevan vaikeata animoida ilmestymistä edes sen vertaa, että olennot putkahtaisivat estradille jostain järkevästä paikasta: luukuista, metsästä tai näköesteiden takaa.

Ninja Gaiden Sigma ei ole täysin uusi peli, vaan se perustuu Xboxille ilmestyneeseen Ninja Gaiden Black -päivitykseen. Vahvasti viritellyn ulkoasun ohella Sigmassa on tuoreita kenttiä, aseita, liikkeitä ja tuttuja paikkoja muuntelevia vihollisia. Sivuvaunuprätkällä pörräävät poliisit jäivät päällimmäisinä mieleen. Seikkailu on sama, mutta tekemistä ja kokeiltavaa on entistä enemmän. Kokonaan eri peli se ei ole, vaikka kuinka venkoilisi.

Kova kovaa vasten

Ryun operaatio ei tunnu missään vaiheessa rutiinilta, sillä vastustajat vaihtuvat heti kun niihin ehtii tottua. Kaavoihin kangistumista ehkäistään niin väli- kuin loppupomoilla. Toinen toistaan dramaattisemmat vastustajat kattavat lähes kaiken possunpinkeistä naisdemoneista luurankolohharien kautta tankkeihin ja taistelukoptereihin. Ensimmäisellä yrityksellä ylivoimaisilta tuntuvat hirvitykset kaatuvat viimeistään hyökkäyskuvioiden huolellisen tarkkailun ja väistötreenin jälkeen.

Koska yksikään vastustajista ei ole säälittävä heittopussi, tunnelma on hienosti latautunut. Jokaisen mutkan taakse kääntyminen on jännittävää uhkapeliä, sillä missä tahansa voi saada räväkän rempseästi turpaan. Ja taatusti tuleekin, sillä säännölliset maan pinnalle palautukset pitävät mielen virkeänä ja fiiliksen tiiviinä.

Kun vastustaja lopulta lähtee manan majoille, ruumiista lehahtaa ilmoille värikkäitä valopalleroita. Siniset palauttavat puhtia, punaiset ninpo-taikoihin kelpaavaa ki-energiaa ja keltaiset solahtavat suoraan kukkaroon. Noin kymmenen sekuntia elävät valopallot eivät imeydy Ryuhun automaattisesti. Jos sankari torjuu tai hyökkää, energiaköntit pysyvät itsepäisesti paikoillaan. Mikäli Ryu mielii lisää ruutia kesken nujakan, suojaaminen ja aggressiiviset elkeet pitää lopettaa sekunnin murto-osien ajaksi. Se on usein liikaa, joten nokkela liikkuminen palkitaan.

Keltaisten valopallojen sisältämiä rahapisteitä tuhlataan pääasiassa sepän asepäivityksiin. Ninjamiekan ohella Ryu heiluttaa kaksoismiekkoja, nunchakuja, sotavasaraa, sauvaa ja monia muita lyömäaseita. Kaukana uhittelevat roistot kellistetään muun muassa jousella, kookkaalla bumerangi-shakenilla, shurikeneilla ja räjähtävillä heittoveitsillä. Kalliit päivitykset lisäävät aseen tehoa ja laajentavat liikevalikoimaa.

Ninja Gaiden Sigma on mainettaan helpompi, sillä käteistä riittää kohtuullisesti parannusesineisiin. Tietyille alueille yhä uudestaan ilmestyvistä vastustajista lypsetään rahaa ylimääräisiä parannusjuomia varten. Herkut käytetään normaalisti pomomatseissa, jolloin otteluissa ei tarvitse olla terävimmillään. Tusinaroistoihin juomia ei kannata tuhlata muuten kuin äärimmäisessä hädässä.

Päivityksen päivitys

Ryu Hayabusan kostoretki sijoittuu pääosin koukeroiseen putkeen. Alueet laajenevat ja mutkistuvat hetkittäin, mutta aidatut tiet ja muut pullonkaulat vievät puoliväkisin oikeaan suuntaan. Poikkeus säännöstä ovat muun muassa Taironin sokkeloiset viemärit, jotka eliminoivat putkimaisuuden tehokkaasti. Jouduin tuijottamaan vähän väliä karttaa kosteissa tunneleissa.

Joka toisen kulman takana puhkeavia kahakoita rytmitetään kiipeily- ja esinepulmilla. Seiniä pitkin vähän matkaa juokseva ja ketterästi pomppiva sankari tavoittaa korkeat paikat ripeästi, jos hyppyjen ajoitus on kohdallaan. Leijonanosa loogisista ongelmista on höyhenenkeveitä ja helposti sulavia välipaloja. Maastossa lojuvat esineet odottavat viehättävän vanhanaikaisen värikkäissä arkuissa. Näin toimittiin jo spriteaikakaudella, mutta tokihan menneisyydelle pitää jossain välissä kumartaa. Kauas näkyvät arkut pakottavat aivosolut kutkuttavasti töihin, mistä ja miten tuonne pääsee?

Ninja Gaiden Sigmasta ei hevillä usko, että se pohjautuu muutaman vuoden ikäiseen Xbox-painokseen. Tarkka, yksityiskohtainen ja värikäs grafiikka rullaa silkinpehmeästi teräväpiirtoresoluutioilla. Hahmojen muodot ja pinnoitteet on päivitetty koneen ja modernien näyttölaitteiden vaatimuksia vastaaviksi. Ainoastaan vesi näyttää lilluvalta hyytelöltä.

Turhaa uudelleen peluuta aiheuttavat tallennuspisteet ja juonivideot ovat harvoja kauneusvirheitä muuten vakuuttavassa kokonaisuudessa. DVD-tarkkuudella pyörivät videot näyttävät ikävän pehmeiltä elävän toiminnan rinnalla. Tecmo jättää ilmeisesti oven auki Ninja Gaiden Mega Hyper Editionille, johon tulee Full HD -tason videot.

Loistava seikkailu kestää usean kierroksen, ja yksi kaikkien aikojen parhaista toimintaseikkailuista on nyt entistä parempi. Vaan kannattaako Xbox-version omistajien hankkia Ninja Gaiden Sigma? Yhtä hyvin voisin kysyä, kannattaako Lord of the Rings -trilogian DVD-version omistajien hankkia HD-formaatin painos? Näitä päätöksiä ei perustella järjellä vaan tunteella.

92