Tasohyppelyä, seikkailua ja mätkintää onnistuneesti yhdistelevä Ninja on syksyn yllättäjä. Se tarjoaa mystiikkaa, kiivaita taisteluita ja näyttävää grafiikkaa.
Vanhassa Japanissa maakuntia hallitsevat sotapäälliköt kamppailivat herruudesta. Molemmat himoitsivat toistensa maita ja taistelut kävivät vuosi vuodelta verisimmiksi. Uuden vuosikymmenen koittaessa kansa sai nauttia hetken rauhasta. Toinen mahtavista herroista ei ollut tyytyväinen, vaan ahnehti itselleen lisää vaurautta. Päällikkö Katasaki järjesti velhojen avustuksella pimeän rituaalin, jossa hänen sielunsa vaihdettiin Batanaka-nimellä kulkevan alamaailman demonin sotilaalliseen apuun.
Ikuista pahuutta edustava Batanaka piti oman osansa sopimuksesta ja lähetti goblineista, peikoista ja lohikäärmeistä koostuvan armeijansa raivoamaan naapurin maan alueille. Pian Katasakin olisi pitänyt olla koko maan kiistaton hallitsija, mutta hän ei pystynyt pitämään pimeyden armeijaa komennossaan ja koko muinainen Japani alkoi vähitellen muuttua pahuuden kehdoksi.
Samoihin aikoihin nuori ninja nimeltä Kurosawa saapui kotiin sielunetsintämatkaltaan ja huomasi kylänsä tuhoutuneen. Kurosawa vannoi pelastavansa henkiin jääneet, lyövänsä Batanakan armeijoineen ja kostavansa Katasakille ainoalla oikealla tavalla. Verisesti.
Matka tuntemattomaan
Core Designin Ninja: Shadow of Darkness yhdistää klassista tasoseikkailua, yksinkertaista mätkintää ja itämaista tunnelmaa varsin onnistuneesti. Pelaaja ohjaa nuorta ninjaa Japanin maisemissa, jossa melko laajoja tasoja on tarjolla viitisentoista kappaletta.
Kuvakulmat vaihtelevat, mutta pysyvät lähes poikkeuksetta kurissa. Suurin osa pelistä näytetään sankarin yläpuolelta viistosti, mutta ensimmäisten tasojen jälkeen kamera siirtyy myös hahmon taakse, sivulle ja tarvittaessa aivan lähelle. Ratkaisu toimii kiitettävästi ja on paikoin elokuvamaisen näyttävää katseltavaa.
Maisemia ei kuitenkaan ehdi ihailemaan, koska tasoja kansoittavat demoni Batanakan ilkeät kätyrit, joita on todella paljon. Vastaan tulee riivattuja sotureita kirveineen, matelijamiehiä, luurankoja, satunnaisia maagisia olentoja, jättiläisrapuja, tappajataimenia, lohikäärmeitä, epäilyttäviä lonkero-otuksia ja useita muita tuttavuuksia, joista pahimmat on säästetty tason loppuvihollisiksi. Tasoilla on myös petollisia ansoja sekä sattumanvaraisia vaaroja.
Ansat, kuten puista sinkoilevat keihäät, räjähteet, piikkikuopat ja muut, ovat vakiotavaraa. Lisäksi Kurosawa saattaa saada päähänsä salamasta. Ongelmia aiheuttavat myös suoraan kuolemaan päätyvät hypyt, vierivät kivirullat, sähköistetyt lattiat ja monet muut.
Tapetuilta vihollisilta poimitaan kolikoita ja energiaa lisääviä ruoka-annoksia, ja arkuista voi napata Kurosawalle aseita, avaimia, lisäelämiä ja energiantäydennystä. Myös salaisia bonusesineitä on tarjolla.
Ninjan vakioaseistuksena toimivat potkivat jalat ja kovat nyrkit, mutta miekka, kirves, nuija ja muut perinteiset vanhan ajan lyömäaseet ovat myös käytössä. Ninja voi myös nakella loputtomasti heittoveitsiä vihamiehiänsä kohti.
Kurosawa osaa lyödä, potkia, torjua, hypytä ja kävellä. Tuntuma on selkeän yksinkertainen. Touhun sisäistää hetkessä, vain heittoveitsien suuntaaminen on vaikeaa, varsinkin viistosuuntiin. Harmittava kämmi, sillä veitsiä tarvitaan sellaisia örmyjä vastaan, joista on syytä pitää riittävästi etäisyyttä.
Muuten toiminta on tuttua ja tarjolla on ehkä noin parisenkymmentä liikettä. Opettelua liikkeet eivät vaadi, koska Tekkenin kaltaisia monimutkaisia komboja ei ole eikä niitä Ninjan kaltaisessa pelissä tarvittaisikaan.
Avainten etsintää
Peli etenee tuttuun tyyliin: vierivä ruutu paljastaa viholliset, jotka on aluksi läiskittävä pois tieltä. Sitten etsitään avainarkut ja suunnistetaan kohti suljettua ovea.
Usein Kurosawa joutuu ravaamaan ympäri tasoja edestakaisin ennen kuin pääsee eteenpäin. Kuolemia tulee usein, mutta kun elämiä on alussa kolme kappaletta ja continueita peräti neljä, ei peliä voi todellakaan haukkua liian vaikeaksi. Kerralla ninja kuolee vain pudotessaan syvään veteen tai todella ilkeään ansaan, muuten vahinko verotetaan energiapalkista.
Tason lopussa vastaan astelee jokin tavallista julmempi karju kuten demoni tai hämppis. Niistä selvittyään saa käydä Japanin valintatalossa ja hankkia uuden aseen, lisää elinvoimaa, outoja esineitä, lisäelämän ja taikajuomia tai tallentaa. Tasoilta kerätyt kolikot on siis syytä ottaa tosissaan.
Ninja on maisemiltaan ja hahmojen animoinniltaan herkullista katseltavaa. Itämaiset temppelit, mahtavat linnan rauniot, synkät metsät jokineen, kauniit vesiputoukset ja luolastot kuuluvat asiaan eikä yksityiskohdissa ole säästelty. Tunnelmaa tiivistävät vesisateet, vuorokauden vaihtelut ja monipuoliset äänet. Kurosawan matkaa täydentää vielä poikkeuksellisen laadukas koto-painotteinen musiikkiraita.
Peli ei tue analogisia ohjaimia saati Dual Shockia, joten esimerkiksi veitsien heitto ja tarkkuutta vaativat suoritukset ovat välillä todella vaikeita. Usein myös osumasta lamaantunut ninja saattaa vastaanottaa yhden ylimääräisen osuman ilman näkyvää syytä ennen kuin pelaaja ehtii ohjata Kurosawan pois vaara-alueelta. Mutta jos näiden mokien kanssa voi elää, ei Ninja: Shadow of Darkness tuota pettymystä.
84
