Nnirvi-Takso Nom Nom

Nnirvi

Niko Nirvi haluaa peleille virallisen luokittelujärjestelmäm vain saadakseen amorfisen Steam-kokoelmansa taksonomisesti tyydyttäväksi. Kiristysmielessä hän ylikäyttää kahta sivistyssanaa per kolumni siihen asti.

Takso Nom Nom

Carl von Linne, olkaa hyvä ja nouskaa haudastanne. Tarvittaisiin taas taksonomiaa.

Olen ollut rakentamassa öljynporauslaivoja, mutta olen ollut myös kirjastoapulaisena. Yksi nakeista oli aakkostaa palautetut kirjat oikeisiin hyllyihin. Miehenä, jonka kirjat, sarjakuvat ja elokuvat ovat tarkasti aakkosjärjestyksessä vaikka kaikki muu on pommin jäljiltä, minua viehätti kirjastojen luokitusjärjestelmä, jossa joka kirjalle löytyy tarkka paikka.

Pelaaminen on taidetta, pelaaminen on kulttuuria, ludologit ovat tutkivinaan pelaamista, ketään ei haittaa, että pelejä käsitellään yhtenä amorfisena klönttinä.

Jos luet uutista, jossa kerrotaan että ”56 prosenttia musiikinkuuntelijoista on naisia”, onko se hyvää uutisointia? Ei, paitsi jos musiikin tilalle vaihtaa pelaamisen.

Lajien synty

Musiikki on jaettu lukemattomiin lajeihin, joilla kaikilla on ala-lajinsa. Yhteistä termistöä käyttäen kuuntelijat voivat luontevasti jutella, kumpi on aitoa ja kumpi kaupallista paskaa, black metal vai blackened death metal.

Lainaanpa vähän wikipediaa: ”Crustgrind on crust punkista ja grindcoresta kehittynyt tyyli joka syntyi 1980-luvun lopulla, usein tätä tyyliä sanotaan myös punkahtavammaksi grindcoreksi. Crustgrindissä yhdistetään usein crustin ja grindcoren lisäksi paljon d-beattia ja anarcho-punk-vaikutteita, osa vaikutteista tulee suoraan hardcore punkin ja thrashcoren puolelta.”

Koska olet nähnyt peleistä kirjoitettavan mitään edes etäisesti samankaltaista?

Päinvastoin. ”Women significantly outnumber teenage boys in gamer demographics”, kertoi tuore amerikkalainen Entertainment Software Associationin tutkimus. Tarkemmin lukemalla kysymys oli jälleen kerran mobiilipelaamisesta joskin konsolipelaaminen, siis takavuosien Nintendo Wii-huuma, mainittiin myös. Niin, ja naiset muun muassa pelaavat sellaisia simulaatiopelejä kuten Kim Kardashian: Hollywood sekä simulaatioiden simulaatiota, Candy Crush Sagaa.

Ensimmäinen kommentti totesikin että artikkelin mukaan myös opetuspelejä pelaavien pilttienkin pitää olla osa gamer-demografiaa.

Löysä semanttinen amorfia kostautuu jo arkielämässä. Jos Adam Sandleria ja lounassalaatteja rakastava henkilö pyytää parisuhdehenkilöään tuomaan kotiin ”ruokaa” ja ”elokuvan”, ja saa nauttia Das Bootin kokopitkästä tv-sarjaversiosta räkäpitsan ja tarjouskolan kanssa, niin syy on kyllä epätarkassa termistössä. Jos henkilö vain olettaa, että toki henkilö tietää mistä henkilö pitää, henkilö saa syyttää itseään.

900 Strategiapelit

Miten esimerkiksi pelitutkimuksesta voi tulla vakavasti otettavaa, jos sen kohdetta eli pelejä ei ole luokiteltu tavalla joka mahdollistaa yhteismitallisen keskustelun? Kun kaikki puhuvat omiaan,  ei ihme, että saadaan ”Women significantly outnumber teenage boys in gamer demographics” -tason sekahedelmäsoppia.

Vaadin, että peleille kehitetään kansainvälinen taksonominen järjestelmä, jossa pelit jaetaan pääluokkiin ja tarvittavaan määrään alaluokkia, ja siitä tehdään kansainvälinen standardi.

Miten muuten menee perille, että pelejä on oikeasti eri lajeja? Esimerkiksi tyypillinen sanomalehtitoimittaja tuntee vain kolme pelilajia: konsolipelit, tietokonepelit ja kiitos Rovion, mobiilipelit. Perehtyneempi voi jo tietää, että on olemassa esimerkiksi strategiapelejä, kuten Clash of Clans ja Starcraft 2, jota pelataan eri paljon Etelä-Koreassa. Peleistä saa kirjoittaa niin löperön asiantuntemattomasti, että missään muussa kulttuurikirjoittelussa siitä ei selviä.

Ihan oikeasti pelaavatkin käyttelevät termejä aika vapaasti, riippuen pelikulttuuritaustasta ja pelisivistyksestä. Minä en hyväksy Diablo III:sta roolipeliksi (vaan toimintaroolipeliksi), vain sen takia että hahmolle saa ominaisuuksia. Divinity: Original Sin on toki eri asia. Maallikko katsoo niitä rinnakkain ja kysyy,  mitä eroa noilla on.

Tällä hetkellähän me peliammattilaiset määrittelemme pelejä aikaisempien pelin pohjalta. Divinityssa on Diabloa, mutta myös Baldur’s Gatea. Left 4 Deadin tyyppinen Nosgoth on visuaalisesti Kain-vaikutteinen, ja niin edes päin. Jo 80-luvulla ”Paska Commando-klooni” kertoi pelistä kaiken.

Pelilajien määrittely ei ole mitään lastenleikkiä. Aikanaan se tuntui helpolta. Pelit-lehden esi-isässä, Pelit 1987 -magnum opuksessa,  Risto J. Hieta jaotteli pelit näin: sokkelopelit, urheilupelit, ampumapelit, toiminta- ja taitopelit, seikkailupelit, roolipelit, simulaattorit, toimintaseikkailut, strategiapelit ja muut. Sokkelopelit saivat niskalaukauksen, mutta lopuilla pärjättiin muutama vuosi.

Vaikeuden näkee Jaakko Kemppaisen artikkelista ”Genremetsä – peligenrejen käyttö digitaalisissa palveluissa” (Pelitutkimuksen vuosikirja 2012) jossa genrejä todella on metsä.  Kemppainen viittaa Allgames-sivuston genreluetteloon, josta voi sanoa ”Hyvä yritys, mutta se ei riitä.”

Virallisen peliluokitussysteemin pohjaksi kelpaa tietysti vanha kunnon Deweyn kymmenluokitussysteemi, jossa on kymmenen pääluokkaa (0–9), joista jokaisella kymmenen alaluokkaa, ja niin edespäin.. Perusongelma on tiivistää peligenret kymmeneen pääryhmään, mutta sen jälkeen kaikki sujuukin kuin leikki, koska tila alaryhmille ei lopu kesken.

Sitten vain luokittelemaan.  Otan ensin Starcraft

kakkosen. Se on strategiapeli/tosiaikainen/toiminta/

fiktionaalinen/scifi , eikös vain?  Hah! Sitten Command: Modern Air/Naval Operations, sehän on  strategiapeli/tosiaikainen/simulaatio/sota/nykyaika, kyllä tämä sujuu.

Clash of Clans... onkohan se strategiapeli? Rakentelupeli/tosiaikainen/fiktiivinen/ööh mitenkäs se sotiminen ja rakentelun aikarampautus? Siirrän myöhemmäksi, Mario Kart 8 lienee helppo. Urheilupeli/autoilu/3rdperson/fiktiivinen/, mikä ettei?

Enää muutama kymmenen tuhatta nimikettä, niin se on siinä! No onhan vuoden 1987 keksitty kokonaan uusia pelilajejakin eli World of Warcraft, Angry Birds ja Minecraft.

Melkoinen ongelma yksiselitteisen luokittelun kannalta on pelilajien geenien sekoittuminen. Missä vaiheessa lentopeli lakkaa olemasta räiskintä ja muuttuu simulaattoriksi? Ja se on sormiharjoittelua vaikka GTA V:n lokerointiin.

Luokkasota alkakoon!

Vaikeudet on luotu voitettaviksi ja asiat luokiteltaviksi. Jos joku muinainen ruotsalainen jaksoi luokitella kasvit, niin onhan pelilajeja paljon vähemmän.

Hyvä ludologi, jätä se ”Jet-Set Willystä Tomb Raideriin: Naiskuvan muuttuminen luolantutkimuspeleissä nonentiteetistä toimijaksi” -gradu tekemättä, ano apurahaa ja luo tarkka pelit-luokitusjärjestelmä.

Ajattele, voit nimetä sen itsesi mukaan ja saavuttaa kuolemattomuuden! Kaikki muistavat Deweyn, mutta Huey ja Louie on jo unohdettu.

Lisää aiheesta

  • Nnirvi: 250

    Enää viisikymmentä Pelittiä lisää ja ne pystyvät puolustamaan Thermopylain solaa persialaisilta!
    Neljännestuhatta Pelittiä tarkoittaa, että olen kirjoittanut ällistyttävät 250 palstaa niinkin rajatusta aiheesta kuin pelit ja pelaaminen. Katson, että olen ansainnut oikeuden kirjoittaa…
  • Nnirvi - Super Soul Bros

    Kun pienestä ilmiöstä tulee iso ilmiö, siitä tulee usein joko iso kusipää tai kaikkia miellyttävä kompromissi. Mutta ei aina.
    Ilmestyessään Demon’s Souls oli hyvin pienen piirin viehättävä niche-peli, joka suusta suuhun -markkinoinnilla lopulta myi melko mukavasti. Dark Souleissa…
  • Nnirvi: 60,0 ja Kultainen silmä

    Joskus tuntuu, että minulta puuttuu peliarvostelijan perusvalmiudet. En osaa tarkasti arvottaa tietyn rajan ylittävää grafiikkaa, sillä minulla ei ole kultasilmää.
    Eikä minkäänlaista sävelkorvaa. Joskus kauan sitten kun American Idolissa oli vielä ideaa, en kuullut ensimmäistäkään…