No Man's Sky - Kolmen kopla

No Man's Sky

Tanssii tähtien kanssa

Olen upottanut No Man's Skyn värikkäisiin avaruusmaisemiin suorastaan tuhottoman määrän tunteja. Tämä on varsin erikoista, sillä pelissä on pirusti pielessä, mutta silti se koukuttaa kuin Rapalan uistin.

Räiskintä on kankeaa niin maalla kuin ilmassakin, planeetat ovat autioita ja niitä kansoittavat elämänmuodot ovat aivan toisenlaisia kuin pelin esittelytrailerit lupasivat. Inventaariosta on jatkuvasti tila kortilla ja craftaussysteemikin on syntynyt keskosena.

Tästä huolimatta matkaan planeettakunnalta toiselle haltioissani. Fiilis on katossa, kun omaan avaruuspurkkiin loikkaa loittotehtävän jälkeen ja suunnistaa takaisin avaruuteen. Etenkin ensimmäisillä kerroilla ilmakehästä poistuminen tarjoilee todella säväyttäviä hetkiä, kun yhtäkkiä taivaankannen väri muuttuu, kaukaiset planeetat lipuvat näkyviin ja asteroidit täyttävät näkökentän. Pelin maailma ja sen käsittämättömät mittasuhteet saavat pelaajan tuntemaan itsensä pieneksi.

Vaikka peli tarjoaa toisinaan suorastaan henkeäsalpaavia näkymiä, toisinaan rintakehää painaa myös ärsytys. Planeetat eroavat toisistaan vain vähän, esimerkiksi kaupungit puuttuvat kokonaan. Isoja avaruuslaivastoja sentään tupsahtelee tapahtumahorisonttiin kiitettävään tahtiin, mutta pelin evoluutioalgoritmi on vetänyt liikaa itse kehittämiään sieniä. Kohtaamani fauna oli lähinnä leikki-ikäisten piirrustusten liikkuvia versioita.

Olisin mielelläni ottanut kunnollista, käsin laadittua sisältöä generaattorisilkon tilkkeeksi. Jos kampanjaan olisi saatu edes muutama kunnollinen kaupunkiplaneetta tai edes variaatiota planeettatyyppeihin, sillä pääsisi jo pitkälle. Jos Mass Effectin ja No Man's Skyn naittaisi yhteen, käsissä olisi suurin piirtein paras peli ikinä.

Vaikka No Man's Skyn kosmos on autio, on se perkuleen mielenkiintoinen paikka henkilökohtaiselle tähtiretkelle. Vaikka olen pesunkestävä tarinaniilo, No Man's Skyssa suuri tuntematon vetää vastustamattomasti puoleensa. Se kaupunkiplaneetta, klingonit tai trailerin dinosaurukset ovat ihan varmasti siellä seuraavassa tähtijärjestelmässä.

Juho Kuorikoski

77

No Man's Sky on kosmisen mittakaavan hiekkalaatikko, jonka leluista vastaa Pornaisten kunnan vapaa-aikatoimi.

Minun taivaani

Kun No Man's Skyn ensimmäiset trailerit ja myöhemmin ensimmäinen ainakin näennäisesti gameplay-video julkistettiin, annoin itselleni luvan hypettyä ja jäin odottamaan mitä lopulta saadaan. Suuren tuntemattoman tutkimiseen keskittyvä, tyylikkään pulp-sävyinen avaruusmatka olisi toivottavasti jotain muuta kuin lasereita joka nurkassa paukuttelevat toimintapalat.

Parhaimmillaan No Man's Sky onnistuu täyttämään omat odotukseni. Satunnaismaailmoissa tulee vastaan kauniita ja onnistuneella tavalla vieraita näkymiä, ja galaksin muissa asukeissa on hienoa ja hiljaista mysteerin tuntua. Paljon ei selitetä - eikä välttämättä tarvitsekaan. Matka on enemmän kuin määränpää.

Mutta kun pelin vahvin puoli on sen proseduraalisen galaksin tutkiminen, tätä flowta rikkovat asiat tökkäävät pahasti silmään. Inventaariominipeli ei tässäkään nostata hurraahuutoja, ja satunnaisen sisällön toistuvuus alkaa pian käymään tutuksi. Suurin ongelma on kuitenkin mieleen tuleva kysymys miksi? Jos palkkio on ainoastaan +1 inventaarioslotti, tai uusi teknologia joka on yhden numeron aiempaa suurempi, miksi vaivautua? Mistä saada se tunne että tuonne upean kanjoninseinän vierasta elämää hohkaavan luolaston suuhun kannattaa suunnata, jos oletus on ettei sieltä löydä kuin taas samat kristallit ja malmit?

No Man's Skystä tulee lopulta mieleen hyvin paljon alunperin mobiililaitteille tehty enemmän tekstivoittoinen Out There, jossa myöskin matkattiin kohti kaukana galaksin syvyydessä odottavaa määränpäätä. Se oli kuitenkin kevyt mobiilipeli jolta odottaa vähemmän, ja oma huoleni NMS:n suhteen on, kuinka hyvin sen satunnaisuus kestää pelaamista. Kun mitään varsinaista permanenssia ja oman rakentelua ei ainakaan vielä ole, satunnaiset maisemat käyvät ennenpitkää turhan tutuiksi.

Juha Kerätär

80

Yksin universumissa (mielipiteineni)

Moderni Midwinter eli No Man's Sky ei ole kovaa scifiä, mutta se on uskottavaa, saumatonta ja ennen kaikkea viihdyttävää scifiä. Avaruusnavigoinnin tylsät aspektit piilotetaan päheiden hyppymoottorien huminaan, nyt mennään eikä meinata, tunnelma ja Thamium6-terälehtien haistelu edellä. Tiukkaa juonta tai tavoitetta en kaivannut, universumin mysteerejä hissukseen ratkova kosminen salapoliisi -kulma toimii vallan mainiosti.

Kosmoksen pääarkkitehti on älykkään suunnittelun sijaan algoritmi, mutta pidän koodia pätevänä. Elämää kuhisevat planeetat ovat todella erilaisia ja kaikki omalla tavallaan kauniita. Teknisesti homma toimii Pleikalla asiallisesti - yksityiskohdat ilmestyvät lentäessä vasta lähellä, mutta kasari-3D:ssä marinoituna en osaa tästä hermostua. Planeettojen kamaralla kaikki toimii pääosin hienosti ja maisemat ovat parhaimmillaan mykistäviä.

Onhan tässä puutteensa, joista voi halutessaan nillittää loputtomiin, kuten monotoniset taistelut ja kankea ase-, ajo- ja puolustussysteemien energian lataus. Varusteinventaario lakkaa ennen pitkää olemasta ahdas, kun parantaa pukua, ostaa isomman aluksen ja päheemmän multitoolin - alkuaine- ja craftaustetris kuuluu peliin. Päivitykset taatusti korjaavat, tuunavat ja lisäävät juttua jos toistakin, mutta jo nyt mikään näistä kapeampien näköalojen pelejä tappavista ongelmista ei minua liiemmin häirinnyt, addiktiivinen tutkimusmatkailu ja haavi auki pällistely vei vaivoista voiton.

Jaksoin aikoinaan Amigan Eliteä ja (etenkin) Frontieria pitkään, kunnes selvisi, ettei siellä käymättömillä korpimailla oikeastaan olekaan mitään. Kyllästyminen iskee varmasti joskus No Man's Skyhinkin, mutta onko se ongelma, jos on siihen mennessä viihtynyt n+1 tuntia? Jos matka on ollut upea, arvostan sitä enemmän kuin sen loppua, jota ei välttämättä tarvitse edes saavuttaa. No Man's Sky on fiilismiehen peli. Ja nimenomaan peli, ei ankean avaruuden simulaattori.

Pete "Hyperdrive puoliksi täynnä" Heikkinen

89

Not my sky

Nimesin kaksi planeettaa, sitten kyllästyin.

Juho Penttilä

18 kvintiljoonaa proseduaalisesti kehitettyä pistettä. Vastaavat milenkiinnoltaan noin kuuttakymmentä manuaalisesti annettua pistettä.