Olen seurannut Keita ”Katamari Damacy” Takahashin Noby Noby Boy -projektia mielenkiinnolla. Vajaa vuosi sitten mies ei vielä tiennyt, mitä Noby Noby Boyn sankari, venyvä Boy-pötkylä, tekee. Takahashi säilyttää tinkimättömän omaperäisen linjansa, sillä mies ei pelin valmistuttuakaan tiedä, mitä siinä tehdään, sillä Noby Noby Boy on enemmän (stressi)lelu kuin peli.
Boyn päätä ohjataan vasemmalla tatilla, häntää oikealla. Etu- ja takapää osaavat tarrautua esineisiin ja hyppiä toisistaan riippumatta. Pää syö pienehköjä esineitä ja peppu puskee niitä ulos. Jos päät vipeltävät eri suuntiin, Boy venyy, venyy, venyy, venyy ja venyy. Siitä sitten vain pelleilemään yksinkertaisilla esineillä, hassun näköisillä ihmisillä ja lentävillä kaloilla.
Boylla ei ole konkreettisia tavoitteita, ellei sitten venymistä sellaiseksi lasketa. Boyn venymät metrit tallennetaan ja Girl etenee saman verran aurinkokunnan seuraavaa planeettaa ja peliympäristöä kohti. Onneksi kaikkien pelaajien metrit lasketaan netissä yhteen, muuten matka kestäisi ikuisuuden.
Noby Noby Boyssa tehdään mitä tahansa ja ei mitään. Kaikki riippuu näkökulmasta ja omasta aloitekyvystä. Sisältö tai sen puute näkyy onneksi hinnassa: vajaalla neljällä eurolla Noby Noby Boy kannattaa napata ihan vain omalaatuisten pelien tukemisen vuoksi. Vaikea tosin sanoa, onko Keita Takahashin seuraava suunnitelma maailman valloitus, sillä sen verran herttainen, älytön (ja vaikeasti pisteytettävä) Noby Noby Boy on.
82
