Otetaan hyppysellinen Batmania ja Gotham Cityä, lisätään ripaus omia ideoita ja sekoitetaan. Kaadetaan kulhoon ja annetaan hyytyä. Syntyy Noctropolis, seikkailupeli, jossa pelaaja pääsee kokeilemaan supersankarin viitassa viuhumista synkän vaihtoehtokaupungin varjoissa. Lisäporkkanana tätä seikkailupeliä ei lapsille suositella.
Foliokannet ja kaikki
Peter Gray on hiljainen omissa oloissaan viihtyvä sarjakuvadiileri, jonka intohimona on supersankari Darksheerin seikkailut. Darksheer on naiskumppaninsa Stileton kanssa puhdistanut Noctropoliksen kaupunkia toinen toistaan kavalimmista rikollisista. Lopulta kaikki pahikset kuitenkin ovat tiilenpäitä lukemassa ja Darksheer työtön. Sarjan ilmestyminen loppuu ja sankari jättää sekä kaupungin että Stileton kylmästi taakseen.
Itkiessään läpi viimeistä numeroa Peter kuulee ovikellonsa soivan. Ovimatolla odottaa paketti Darksheerin kustantajalta. Paketissa on pari kolikkoa ja jatkoa vasta päättymään ehtineelle sarjakuvalle. Peterin ollessa onnesta soikeana hänen huoneeseensa ilmestyy salaperäinen teleportti, ja Pof! Peter siirtyy sarjakuvan maailmaan, missä uudet entistäkin pahemmat voimat uhkaavat Noctropolista. Darksheer on historiaa, Peterin on astuttava sankarinsa tilalle ja pelastettava kaupunki.
Matkalla voittoon Peterin täytyy peitota viettelijähenki succubus, ilkeä kasvimutaatiomies, paha taikuri sekä muutama näiden kaveri. Ja kaiken takana on pomo, joka johtaa koko organisaatiota...
Niin kaunis on maa
Vähänkään kauneustajua omaava pelaaja ei voi olla vaikuttumatta Noctropoliksesta, tuosta Datameren tyttärestä. Tämän hillityn tyylikkään suurkaupungin taustat ovat todella kauniit ja 640x480-resoluution ansiosta terävät ja täynnä yksityiskohtia. Vain muutamassa kohdassa taide lipsahtaa välttävän puolelle, mutta muuten kauniit kuvat luovat peliin tehokkaan goottilaisen tunnelman. Suurkaupunkitunnelmaa rikkoo kuitenkin se, että kaupungin keskusta on sankariparia lukuunottamatta autio.
Siinä missä taustat ovat huippuluokkaa jää hahmotaide heikoksi. Kaikki ihmiset on digitoitu videolta ja ympätty piirrettyyn taustaan, minkä valitettavasti huomaa: hahmot hyppäävät esiin, sillä kontrasti taustoihin on aivan liian selvä. Harvat piirretyt hahmot ovat hassusti muutamalla värillä töherrettyjä, joten videokuva on sittenkin parempi ratkaisu.
Animaatiotakaan ei ole turhaan viljelty. Esimerkiksi tikkaita kiivetessään Peter vain kävelee tikkaiden eteen ja seuraavassa kuvassa hän jo seisoo talon katolla. Tämä ei kuitenkaan suuremmin haittaa, koska pelaaja on keskittynyt kauniiden taustojen ihailuun.
Komentoja pyramidin huipulta
Noctropoliksen vara-Darksheeria ohjataan joko hiirellä, ilotikulla tai näppiksellä. Hiirellä pelaaminen sujuu kätevimmin, enkä suosittelisi näppistä pahimmalle vihollisellenikaan. Darksheerin mukana seikkailee hänen työtoverinsa Stiletto. Tämän taisteluparin antamia mahdollisuuksia ei kuitenkaan ole käytetty kunnolla hyödyksi. Vain muutamassa kohdassa Stiletosta on jotain hyötyä, ja tällöinkin tämä vain lirputtelee vartijoille naisellisia apuja käyttäen. Rasittavaa yksiaivoisuutta, sillä pienellä vaivalla Stiletolla olisi voitu lisätä pelin ongelmiin kokonaan uusia ulottuvuuksia.
Oikeanpuoleista hiiren nappia painamalla ruutuun ilmestyy käskykolmio, josta voi nopeasti valita haluamansa komennon. Systeemi on helppokäyttöinen, joskin kamanhallinta jättää toivomisen varaa. Inventaarion esineitä ei voi käyttää toisiinsa, eikä myöskään kokeilla ruudun jokaiseen esineeseen klassiseen seikkailutapaan. Jos esinettä voi käyttää kyseisessä ruudussa, riittää pelkkä käytä-komento. Tämä yksinkertaistaa peliä ja vähentää pelaajan vapautta, ja normaalirutiiniksi muodostuukin kaikkien esineiden käytön kokeilu aina uuteen paikkaan saavuttaessa.
Ongelmat ovat mukavan haastavia, mutta itse esineiden etsiminen sitten onkin joskus työn takana. Tarkkuusgrafiikkaisia ruutuja saa tarkkailla todella silmät sirrillään, jos haluaa löytää kaiken tarvitsemansa. Suurimmat juuttumisen aiheutuvatkin tarkkanäköisyyden puutteesta.
Paikasta toiseen liikkuminen sujuu kaupungin kartalla, johon ilmestyy pelin edetessä lisää vierailtavia paikkoja. Klikkaus paikan ikoniin siirtää pelaajan sinne.
Kielimuuri jytisee
Darksheer kerää tietonsa keskustelun kautta, joka toimii lucasartsmaisesti eri vaihtoehdoista valitsemalla. Jutustelu toimii yleensä moitteettomasti, mutta silloin tällöin eteen ilmestyy umpikujakeskusteluita. Näissä turinoinneissa ei ole toivoakaan uudesta tiedosta ja keskustelu loppuu aina suljetun oven mäiskeeseen. Kun pelaaja yleensä latailee peliä kymmeniä kertoja luullen valinneensa vain väärän vaihtoehdon ja lopuksi paljastuukin, että tarinoinnin kuuluukin loppua epäedullisesti, selviää miksei peli sovi lapsille: ilma on paksuna kirosanoista. Jonkinlainen ennakkovaroitus olisi paikallaan.
Keskustelua terästetään pienellä ruudulla, jossa pyörii videokuvaa keskustelukumppanista. Videota pyörii myös välianimaationa perinteisen animoinnin asemasta, joten onneksi näyttelytyö on siedettävää ja puhetyyli selkeää. Halutessaan tarinan saa esille myös tekstinä, joten huonomminkin englannin kuullunymmärtämisessä pärjäävät saavat tiedon kokonaisuudessaan.
Kuin konsertissa ikään
Kauniin taiteen lisäksi rikollisten metsästystä säestää myös todella tasokas musiikki. Kuvien mukaan vaihtuvat kappaleet ovat kauniita ja lisäävät urkutaustoineen peliin vielä askeleen lisää tunnelmaa. Huonoja biisejä ei mukana ole ensimmäistäkään, eikä juuri äänitehosteitakaan sen puoleen. Muutama kiljaisu ja räjähdys tarpeen tullen sentään löytyy, niin kuin puhettakin paljon ja särinättömästi digitoituna. Ilahduttavasti taustamusiikkin äänitaso laskee puheen ajaksi helpottaen keskustelun seuraamista.
Juoneltaan Noctropolis seuraa uskollisesti supersankarisarjakuvien kliseitä: ensin sankari kävelee pahiksen väijytykseen ja ottaa nokkiinsa, sitten hän paranee ja kostaa nöyryytyksensä pahantekijälle, kunnes lopussa kohdataan tietysti kaikkien pahisten pomo.
Vanhat ideat eivät kuitenkaan haittaa Noctropoliksen tunnelmaa, joka on parhaimmillaan todella vahva. Synkän kaupungin puhdistaminen sujuu mukavasti, joskin pieniä parannuksia olisi voitu tehdä kautta linjan. Erityisesti huono tavaroiden hallinta yksinkertaistaa peliä liikaakin. Puutteineenkin Noctropoliksen parissa kuitenkin viihtyy loppuun asti, sillä lukuisat hyvät puolet peittovat harvat heikkoudet.
87
