Nocturne – Yön metsästäjä

Maailma on synkkä ja lohduton paikka, jossa ihmissudet ja vampyyrit vaanivat jokaisen nurkan takana. Pahan voimia pitävät aisoissa vain sankari ja hänen kollegansa. Pahuus on tuolla ulkona.

Mutta pääosassa ei ole Fox "Spooky" Mulder vaan Spookhouse. Se on Yhdysvaltojen hallituksen alaisuudessa toimiva erittäin salainen yksikkö, jonka tehtävänä on suojella ihmisiä maailmaa kansoittavilta pahoilta voimilta. Jos jossain ilmenee outoja tai ensinäkemältä selittämättömiä tapahtumia, Spookhouse lähettää tutkijansa paikalle ratkaisemaan ongelman. Toiminnaltaan järjestö muistuttaa kovasti X-Filesiä.

Ainoa suurempi ero aikoinaan suosittuun TV-sarjaan on ajankohta. Nocturne johdattaa pelaajan 1930-luvun alun taskupokkariromantiikan maailmaan. Kun televisiota ei vielä ollut, käytiin hurjimmat seikkailut halvalla katukioskeissa myytävien pokkareiden sivuilla. Aiheina olivat usein erilaiset kauhutarinat aina ihmislihaa syövistä zombeista muinaisiin vampyyreihin ja vanhoihin egyptiläisiin kirouksiin. Myös toden ja legendan rajalla liikkuvat gangsterit ilmestyivät välillä kirjoihin.

Pelaaja astuu pulp-lukemistojen nimettömän sankarin kenkiin. Pelkästään Muukalaisena tunnettu salaperäinen hahmo on Spookhousen paras agentti ja hirviönmetsästäjä. Niinpä hänet lähetetään yleensä yksin hoitamaan pahimmat järjestön tielle eksyvät ongelmatapaukset.

Hiljaa hyvä tulee

Toteutustavaltaan Nocturne on aikanaan Alone in the Darkista alkaneen elokuvamaisen genren jatkoa. Maailma näytetään valmiista kuvakulmista, jotka yrittävät parhaansa mukaan seurata sankarin toimia. Useimmille tämä on tuttua huimaan suosioon nousseesta Resident Evil -sarjasta.

Hahmoa ohjataan joko pelkästään näppäimistöltä tai sen ja hiiren yhdistelmällä. Jälkimmäisen käyttö on kuitenkin erittäin hankalaa, eikä sovi ulkoapäin ohjatun hahmon komentamiseen. Näppäimistöltä kaikki muu sujuu vaivatta, mutta tähtäyksen korkeuden vaihtaminen on hidasta. Tästä ei onneksi tarvitse kuitenkaan suuremmin välittää.

Tavallisen tallustamisen lisäksi Muukalainen osaa juosta, kiivetä tikapuita ja hypätä paikaltaan tai vauhdista. Näistä juoksemista tulee käytettyä erittäin paljon, sillä hahmon tavallinen kävelynopeus on sen verran hidas, että se alkaa nopeasti ärsyttää. Kiirehtimisessä on kuitenkin huonot puolensa, ja sen takia jo tutkitussakin paikassa tulee helposti tehtyä kohtalokas virheaskel pois katolta tai portaista.

Äkkikuolemien välttämisessä ei yhtään auta sekava kuvakulmasysteemi, joka usein näyttää aivan väärää kohtaa väärästä suunnasta. Yleisin ongelma on hahmon näyttäminen niin kaukaa, että lähiympäristöstä ei tahdo saada enää mitään selvää. Yleensä huonoista kulmista selviää, mutta taistelun tiimellyksessä äkillisesti vaihtuva kuvakulma tietää usein viikatemiehen vierailua.

Ulkoa kuvatun hahmon tarkkaa suuntaa on joskus yllättävän vaikea määrittää. Tämä hankaloittaa hyppyjä jonkin verran, mutta aseiden tähtäintä voi käyttää suunta-apuna. Todellinen ongelma on kiipeily, joka ei välillä ota millään onnistuakseen. Periaatteessa täytyy vain asettua tikapuiden eteen ja painaa toimintanäppäintä. Todellisuudessa oikean paikan löytäminen on kuitenkin erittäin hankalaa ja saattaa viedä useita minuutteja. Tämä on todella turhauttavaa, jos eteneminen on juuri edessä olevista tikapuista kiinni.

Vielä tätäkin hankalampaa on alaspäin kiipeäminen, jossa oikea paikka on kirjaimellisesti millin osista kiinni. Usein kohdan etsimiseen kyllästyy ja kiipeämisen sijasta matkan vain tiputtautuu alas. Tästä saa tietenkin vauriota, eikä kaikista pudotuksista edes voi selviytyä hengissä.

Mies ja kanuuna

Esikuviensa tavoin Nocturnessa keskitytään enimmäkseen erilaisten otusten lähettämiseen takaisin manan majoille. Työkalut eivät ole kovinkaan mielikuvituksellisia. Muukalaisen perusaseena on pari puoliautomaattipistoolia, joiden lisäksi vihollisia pääsee mättämään muun muassa haulikolla, konepistoolilla, vaarnoja ampuvalla jousella ja kokoelmalla erilaisia lähitaisteluaseita. Tilaisuuden tullen erilaisia esineitä voi myös heittää, kätevin tähän ryhmään kuuluva ase on varmasti tukku dynamiittia. Erikoisaseina voi muutamassa tehtävässä käyttää järeää norsupyssyä ja liekinheitintä.

Räiskiminen hoidetaan joko automaattitähtäyksellä tai ilman. Käytännössä automaattitähtäys kannattaa pitää päällä, sillä ilman sitä mihinkään ladonseinää pienempään osuminen on hankalaa, plus hankala tähtäyskorkeuden säätö hoituu itsestään. Automaattitähtäyksellä voi ampua pistooleilla eri kohteisiin, mikä tulee ajoittain todella tarpeeseen.

Vaikka peli sijoittuukin 1930-luvun alkuun, sankarin ampuma-aseissa on täysin epärealistisesti lasertähtäin. Idean tarkoituksena on varmasti ollut helpottaa osumista. Laserista ei kuitenkaan ole mitään iloa automaattitähtäystä käyttäessä, jolloin aseet osoittavat muutenkin oikeaan kohteeseen. Tämä on nähty jo ensimmäisessä Tomb Raiderissa, jossa Laran kohteen tiesi varsin hyvin pelkkien käsien liikkeiden perusteella. Käytössä maisemaa halkovat punaiset laserit vain rikkovat aikakauden tunnelmaa ja ne olisi voitu varsin hyvin jättää pois.

Taistelua on paljon, eikä se ole kovin vaikeaa. Hankalimpia paikkoja ovat useiden vihollisten tekemät väijytykset. Muuten hitaat zombit tai epäkuolleet gangsterit lakoavat helposti.

Ammuskelun ohessa sankari joutuu myös ratkomaan yksinkertaisia ongelmia, jotka ovat tuttua vipujen vääntelyä ja erilaisten esineiden kanniskelua paikasta toiseen. Liian usein Muukalainen joutuu etsimään juuri sen tärkeän avaimen ennen eteenpäin pääsyä. Mitään vaativaa aivotyötä Nocturnelta on turha odottaa, yleensä tarina etenee erittäin selkeästi pisteestä toiseen. Alone in the Darkien tyylistä miettimistä ei valitettavasti tällä kertaa ole todellakaan tarjolla.

Tuulen tuiverruksessa

Peli on ja§ettu neljään eri tarinaan, jotka voi pelata missä tahansa järjestyksessä. Vaikka järkevintä onkin edetä suoraan ensimmäisestä viimeiseen, eivät osat muodosta yhdessä minkäänlaista suurempaa tarinaa. Tehtävien ideat ovat kuluneitakin kuluneempia: mukana on niin synkkä vampyyrilinna kuin zombi-lauman valtaama punaniskakylä Texasin perukoilta. Hieman yllättäen tämä ei kuitenkaan suuremmin haittaa, sillä vanhoista ideoista on saatu rakennettua paikoin varsin maittava soppa.

Vahvimpana tunnelmanluojana toimii näyttävä taide. Nocturne on ensimmäisiä volumetrisiä valotehosteita käyttäviä pelejä, ja uutta tekniikkaa hyödynnetään ansiokkaasti. Hahmot ja esineet jättävät ympäristöönsä realistisia varjoja, joita aikaisemmissa peleissä ei ole ollut. Tämä toimii aidosti niin, että esimerkiksi peräkkäin olevista hahmoista ensimmäinen varjostaa takana olevaa. Lopputulos on niin hieno, että hetken pelaamisen jälkeen kaikki ilman varjoja toteutetut pelit tuntuvat kovin valjuilta. Liikkeessä valotehosteet ovat vielä painettuja kuvia vaikuttavampia. Tekniikassa on silti ongelmansakin ja mäkisissä kohdissa varjo saattaa helposti irrota ruumiista.

Realististen varjojen lisäksi hahmoihin on kiinnitetty erityistä huomiota. Liikkeiden ja tuulen mukaan lepattavat vaatteet lisäävät tunnelmaa entisestään. Päähahmoissa on muutenkin käytetty runsaasti polygoneja, minkä ansiosta ne ovat lähietäisyydeltäkin näyttävän näköisiä.

Äänen käyttö on jäänyt Nocturnessa hieman kuvan jalkoihin. Mukana on lähinnä satunnaisia ympäristön ääniä ja aseiden pauketta. Musiikkia käytetään vain silloin tällöin olevissa pelottelukohtauksissa, jossa taustalla vilahtava varjo nostattaa ilmoille lyhyen jousitunnuksen. Äänimaailma kyllä toimii kohtuullisesti, mutta lisähuolellisuus olisi nostanut tunnelmaa vielä huomattavasti.

Doom-ajan jälkeläinen

Kokonaisuutena Nocturne on liikaa paukutteluun ja liian vähän ajatteluun keskittyvä toimintaseikkailu. Paikoitellen vahva tunnelma pelastaa kuitenkin paljon, ja etenkin toinen tarina on varsin nautittavaa ja mukaansa tempaavaa hirviömätkintää.

Hyvää fiilistä on kuitenkin itse nakerrettu muutamilla todella typerillä pikkuvirheillä. Näistä pahin on jokaisen tehtäväosan jälkeen ilmestyvä Doom-tyylinen ruutu, joka kertoo kuinka kauan tasoon kului aikaa ja kuinka monta örkkiä pelaaja sai sen kuluessa hengiltä. Tämä ei todellakaan sovi tarinamaiseen tunnelmaan. Pahimmillaan ruudut tuhoavat koko muun toteutuksen vaivalla aikaansaaman hyvän meiningin totaalisesti.

Jos Resident Evileiden tyyliset kevyet toimintaseikkailut maistuvat ja alta löytyy vähintään minimivaatimukset täyttävä kone, kannattaa Nocturnea kokeilla. Pelillisesti se ei täytä esi-isiensä saappaita, mutta graafisesti se on yksi näyttävimmistä koskaan tehdyistä räiskinnöistä. Kannattaa vain huolehtia, että pelaat sitä 32-bittisellä näytönohjaimella, sillä 16-bittinen tila on kammottavan ruma.

80