Star Control III:sta odotellessa olisi kiva, jos tyhjiötä täyttämään ilmestyisi joku toinen hauska ja pelattava kevyt avaruuspeli. Nomad lupaa sellainen olevansa, vaan mitenkä vähemmän hyvistä peleistään tunnettu Gametek urakasta selviää?
Etukäteen Nomadissa kiinnostusta herätti Indy Car Racerista tutun Papyrus Softwaren osallistuminen projektiin. Ilmeisesti he ovat kuitenkin vastuussa vain 3D-grafiikasta.
Juonikasta
Maapallolle syöksyy avaruusalus, jonka pelaaja ohjastaa takaisin tähtitaivaalle tehtävänään ottaa selvää mitä siellä tapahtuu. Ka tapahtuuhan siellä: ilkeät korokit liittolaisineen ovat valtaamassa maailmankaikkeutta, vastapainonaan liittoutuma, johon pelaaja heti värvätään.
Liittoutuman planeettojen tietoverkosta pelaaja saa noukittua itselleen kuljetus- ja tuhoamistehtäviä, joiden suorittamisesta saa palkaksi varusteita ja kunniamerkkejä.
Tärkeintä on kauppa
Rahaa ei tarvita, sillä Nomadin maailmankaikkeus pyörii täysin vaihtokaupan varassa. Vaihtokauppaa käydään varusteilla ja erilaisilla tavaroilla.
Tavarakauppaa käydään tyyliin "Vaihdan viisi gronkkia neljään flozoon", ja nämä voi sitten vaihtaa jonkun kanssa vaikka seitsemään blonkkiin. Hyödykevaihtokaupan syvempi merkitys jäi minulle arvoitukseksi, sillä kukaan ei suostunut vaihtamaan hyödykkeitä mihinkään tarpeelliseen, siis ohjuksiin ja muihin varusteisiin. Sama pätee robottien planeetoilta kaivamiin alkuaineisiin, ei niilläkään mitään hyödyllistä saanut.
Ylimääräisiä varusteita saa muun muassa tuhotuista vihollisaluksista, ja ainoastaan käytävällä kaupalla on jotain merkitystä, eli varusteilla saa vaihdettua itselleen paitsi alati loppumaisillaan olevia ohjuksia myös uusia, parempia lisävarusteita.
Kaupankäyntiin ja tiedonhankintaan liittyvä keskustelu käydään näppärän digitoidun kielilläpuhumisen säestyksellä. Teksti tosin ilmestyy ruudulle turhan hitaasti, ja muuten hiirivetoinen peli haluaa näppäimen painallusta ruudun täyttyessä, joka on pieni mutta ärsyttävä kauneusvirhe.
Vielä ärsyttävämpää on se, ettei kukaan tunnu tietävän mitään, ja esimerkiksi varusteiden tunnistus on pirun tylsää, kun oliot viljelevät "Oh, that! Too boring" -kommentteja. Nomad yrittää myös hampaat irvessä olla humoristinen, mutta heikoin tuloksin.
Kaksitasokasta taistelua
Taistelut käydään kolmiulotteisuudestaan huolimatta kaksiulotteisesti, sillä oma alus ei voi liikkua kuin vaakatasolla.
Kun nopeasti naksuttelemalla on päästy taistelunäyttöön, tarvitsee vain laukoa ohjuksia tarpeeksi nopeasti ennen kuin oma alus hajoaa. Vihollisohjuksia ei pahemmin saa väisteltyä ja aluksen ketteryys jättää paljon toivomisen varaa. Vaikka taistelu on tylsänpuoleista, ainakin se on nopeaa. Positiivisena ominaisuutena paikalla olevat ystävälliset alukset osallistuvat myös toimintaan, eivätkä vain pyöri kulisseina avaruuspeukalo avaruusnenässä.
Plussaa Nomad noukkii digitoidun äänen näppärästä käytöstä, graafisesti se on lähinnä askeettisen ankea vikkelää vektorigrafiikkaa lukuunottamatta. Nomadin käyttöliittymää ei voi kyllä vaikeasti omaksuttavaksi haukkua. Ongelmana onkin hirveä valikkoselailu, ja Nomad kaipaisi todella kipeästi kunnon näppäinoikoteitä. En edes ymmärrä, miksi toiminnot on hajoitettu omille ruuduilleen keskitetyn ratkaisun asemasta.
Rehellisesti sanottuna minun on myönnettävä, etten onnistunut löytämään mitään punaista lankaa Nomadista, ja ilta illalta peli-into laski alle kriittisen pisteen. Nomadin ja Star Control 2:n voi periaatteessa mainita samassa lauseessa, onhan kumpikin avaruuspeli, jossa juoni on pelaajan löydettävä, kaupankäyntiä ja diplomatiaa tarvitaan ja paljon myös taistellaan, mutta samalta planeetalta ne eivät ole kotoisin.
Periaatteessa Nomadissa on kaikki tarvittavat ainesosaset, paistos on vain otettu uunista liian raakana. Sekavuuden lisäksi ongelmana on, että Nomad tuntuu varpanneen nykyaikaan suoraan kuusnelosesta eli tarjolla on simppeliä toimintaa kankealla käyttöliittymällä sekavana pakettina. Mahdollisesti tutustumisen arvoinen, jahka se tulee myyntiin polkuhinnalla. Tai sen saa vaihdettua joltain avaruusoliolta neljällä zibbelillä.
74