Mitä tekee nörtti kun huomaa, että muuten vain lähetetty e-mail-viesti saa vastauksen varsin nopeasti? Satuin osumaan Lionhead Studiosin kotisivuille sattumalta ja päätin paiskata heitä maililla, jos vaikka pääsisin beta-testaajaksi. Yllättävän nopeasti tuli vastaus, jossa kerrottiin, että voinhan minä tulla kunhan vaan maksan itse matkat, majoituksen ja elämisen siellä. No problemo, aina sitä jostain rahaa saa. Joten sovimme Andyn kanssa tarkemmin päivästä jona saapuisin.
Tietenkin, jos jokin voi mennä pieleen se menee, olin viikon vuoteessa enkä kyennyt tekemään mitään ja kun sitten vihdoin sain taas Andyn kiinni, osoittautuikin että joudun tulemaan kuukautta myöhemmin. Ei hätää, ehtiihän sitä, tosin odottaminen tuplaantui puolestatoista kuukaudesta kolmeen. Seuraavat kolme kuukautta sitten taisivat olla pisimmät mitä muistan, siinä ajassa ehdin jo mennä kouluun ja lopettaa osa-aikatyön joka osoittautui liian raskaaksi koulun ohella. Matka rahat sentään oli jo kasassa joten ei ollut hätää.
Vihdoin ja viimein sitten koitti ensimmäinen päivä marraskuuta ja lähdin kohti Helsingin lentokenttää ja sieltä kohti Englantia. Matka lentokentälle sujui hyvin. Aika on joskus varsin pitkä. Lentomatka hujahti pienessä ikuisuudessa, ja vihdoin olin Gatwickin kentällä, suuressa maailmassa. Minä joka harvemmin jaksaa edes lähteä paikalliseen. Junamatka Gatwickistä Guildfordiin kesti myös pienen ikuisuuden. Guildfordissa sitten olinkin hetken aikaa aivan pihalla, kirjaimellisesti. Onneksi on karttoja ja kysyvä ei eksy, ainakaan kovin paljon- Majapaikkaan löydettyäni päätin lähteä katsastamaan kaupunkia, ja lähinnä tutkimaan seuraavan kahden viikon työmatkaani. Karttaa osaan lukea mutta kun kartta loppuu juuri siihen kohtaan mistä sitä tarvitsin piti jälleen kysyä. Ja vanha sananlasku pitää paikkansa. Kunhan vain itse muistaisi kaikki neuvot. Noin 10 kilometriä myöhemmin väsyneenä takaisin majapaikassa, ainakin tiedän missä Lionhead sijaitsee ja vain kolmen kilometrin päässä majapaikasta. Joskus sitä haluaa kävellä vähän enemmänkin.
Ensimmäinen aamu Englannissa, ensimmäinen englantilainen aamupala. Pekonia, munia, makkaraa, paahtoleipää, pikakahvia ja puolikas tomaatti. Vaikuttaa varsin tuhdilta, ja sitä se on, ja yllätyksekseni puolikas tomaatti oli lämmin! Hassu maa. Tomaatti tosin oli varsin maukas ja mehukas. Aamiaisen jälkeen sitten suuntasin pelokkaat askeleeni kohti Lionheadia ja ihmettelin kovasti paikallista autokulttuuria, minua ei kyllä saa auton rattiin englannissa!
Vihdon viimein Lionheadilla! Olen hiukan aikaisessa mutta se tuskin haitannee. Ovisummerin soitua ja hetken odottamisen jälkeen Janice tulee aukaisemaan ja esittelyjen jälkeen pyytää tulemaan sisälle ja kertoo missä tulen viettämään seuraavat kaksi viikkoa. Paikalla on myös Steve ja eräs toinen beta testaaja joka on maanantaisin vain Lionheadilla. Steve on juuri järjestelemässä toimistoa uuteen uskoon. Hetken saan rauhassa katsella ympärilleni melkein tyhjää toimistoa kun Steve pyytää apua parin pöydän ja hyllyn siirtämistä varten. Onneksi sitä on joskus hyvin kauan sitten tullut käytyä salilla. Ei kyllä paljon apua siitä ollut, hyllyt olivat painavia ja saimme ne juuri ja juuri siirrettyä.
Hetken aikaa voin taas ihmetellä ja nipistellä mielessäni, että tosiaan olen täällä enkä näe vain mitään unta. Andy tuleekin seuraavaksi ja esittelyjen jälkeen kertomaan enemmän Beta-testaajan hommasta ja ylipäätään kaikesta mitä tulee liittymään seuraavaan kahteen viikkoon. Andy lupaa tehdä esittely kierroksen vielä tänään. Itse alan lukemaan millainen peli Black & White todella on, netti sivuilla kun ei aivan kaikkea näe taikka kerrota.
Myöhemmin sitten samana päivänä Andy pitää esittely kierroksen minulle. Kaikki ovat todella mukavia ja iloisia. Muutenkin koko työilmapiiri on todella mahtava. Mahtavaa sakkia! Erityisesti mieleen jäivät Russellin musiikki pätkät ja itse asiassa kaikkien taiteilijoitten tekemät työt, ne ovat henkeäsalpaavia. Unohtamatta tietenkään itse peli runkoa joka mahdollistaa mitä mielenkiintoisempien asioiden tekemisen. Esittely kierroksen jälkeen sitten jatkoin lukemista ja ideoiden kirjoittamista muistiin, ja niitähän alkoi pikku hiljaa tulla. Kunhan ensin sain omat ajatukseni takaisin siihen suht. normaaliin olo tilaan. Pelaamatta edes itse peliä ensimmäisen työpäivän loputtua suuntasin takaisin kohti majapaikkaa, hiukan sekaisin vieläkin kaikesta siitä tieto määrästä mitä oli tullut luettua ja myös suuni oli lähellä nyrjähtämistä, englannin kieli tuntuu taipuvan hassusti välillä suomalaisen suussa.
Seuraava päivä sitten menikin jo hiukan enemmän rutiinilla, aamiainen meni huomattavasti nopeammin alas. Luultavasti johtuen hirvittävästä nälästä. Toinen päivä Lionheadilla olikin hiukan "helpompi". Mutta vieläkään en itse peliä ole edes nähnyt muuta kuin taitelijoitten käyttämällä testi rungolla. Andy jutteli, että tällä viikolla pitäisi saada uusi versio, tämän hetkinen testi versio ei pidä kuulemma mitään sisällään ja uusi pitäisi tulla tällä viikolla. Mahtavaa! Mutta tällä hetkellä moista ei ole vaan täytyy aukaista Powerpoint ja alkaa lukemaan edelleen Black & Whiten manuaaleja ja koittaa suunnitella ideoita peliin. Mikä onkin sitten varsin hankalaa puuhaa kun sitä oikein alkaa tekemään työkseen. Niin, kyllähän sitä ensiksi ajattelee, että ideoita ei ole ollenkaan hankalaa tuottaa. Mutta kun niitä on pari arkillista naputtanut niin alkaa tosissaan tehdä vaikeuksia tuottaa kunnollisia, hauskoja ja ennen kaikkea aivan sairaita ideoita. Mutta ei se työn teko ennenkään ole helppoa ollut.
Kolmas päivä. Vihdoinkin saadaan uusi versio B&W:stä! Tuskin sitä malttoi odottaa mutta kun tietää, että Andy on joutunut odottelemaan huomattavasti kauemmin niin kyllä tämän varmaan kestää, varsinkin kun huomattiin ettei peli pysy pystyssä sitten ollenkaan joten lisää odottamista vuorossa. Toisaalta Lionheadilla on hyvä mahdollisuudet saada aika kulumaan kun ei ole tekemistä. Seurata muitten tekemisiä, tietenkin täytyy pitää mielessä ettei liian paljon kannata heitä häiritä. Ja tietenkin sitten pelata muita pelejä joista voikin kaivella vikoja mitkä asiat on tehty huonosti ja kirjata moiset ylös jottei samat virheet tule B&W:hen. Myöhemmin samana päivänä sitten saatiin pystyssä pysyvä versio mutta ei siitä oikein ollut hyötyä kun kerran työ aikaa ei ollut enää paljon jäljellä. Joten varsinainen testaaminen siirtyi seuraavaan päivään mitä nyt pikkaisen piti koittaa mitä pelissä on.
Neljäntenä päivänä sitten vihdoinkin päästiin kunnolla testaamaan B&W:tä. Ja onhan se kaunis jo tässä varhaisessa vaiheessa. Ja vaikka pelissä ei ole oikeastaan mitään tekemistä muuta kuin katsella ympärilleen ja loitsia muutamia loitsuja ja ohjata omaa otustaan niin silti sitä jaksoi hakata. Tietysti tässä vaiheessa oli enemmän bugien metsästys tärkeämpää kuin itse pelaaminen. Ja kun vihdoin melkein kaikki mahdolliset ja mahdottomat toimenpiteet oli tehty piti jälleen ideoita. Tietysti täytyy pitää mielessä, ettei Andy, minä ja Shawn(eräs toinen betatestaaja) koko ajan tuijottaneet monitoreita ja pelanneet B&W:tä, suurimman osan ajasta Andy kertoi mitä betatestaajaan työ itse asiassa on ja myös omista kokemuksistaan. Ja tietenkin juttelimme kaikista ideoista mitä voisi työstää. Koska totuushan on että pari päätä kykenee paremmin työstämään ideaa eteenpäin kuin vain yksi.
Työ viikko melkein lopussa. Sunnuntaina vielä valittelin ajan hitautta nyt se on suurin piirtein lentänyt nopeammin kuin osasin aavistaa. Onneksi olen vielä ensi viikonkin täällä. Viikon viimeinen päivä meni myös v
arsin nopeasti mutta taas odottelimme uutta versiota ja meillä ei pahemmin ollut mitään tekemistä joten rentouduimme Quake2:sen parissa taas kerran niin kuin aikaisemminkin viikolla teimme, jos odottelimme taikka vain halusimme irrottaa ajatukset pois työ asioista.
Viikonloppu menikin suhteellisen nopeasti, pakko oli tietenkin käydä katselemassa millaisia kauppoja englannissa on ja muutenkin ihmettelemässä. Paljon ihmisiä. Ei tykkää moisesta. Kaikki on suunnilleen yhtä kallista kuin suomessakin joten mitään järisyttävää ei tullut osteltua. Mieluummin sitä katsoo tv:tä, tosin viidestä kanavasta ei tullut senkään vertaa hyvyyksiä mitä suomesta tulee, paria positiivista yllätystä lukuun ottamatta.
Toinen viikko:
Helpon viikonlopun jälkeen taas töihin. Väsynyt en ole mutta se johtuu ihan siitä yksinkertaisesta syystä etten ole päässyt viikkoon käyttämään konetta iltaisin, joten tulee mentyä nukkumaan aikaisin. Toisaalta 8 tuntia päivässä työkseen monitoria tuijottaessa ei sitä niin innokkaasti kotona konetta varmaan aukaisisi. Normaali ihminen siis, mutta jonkin sortin addiktioista voi puhua kun sitä koittaa keksiä mitä mielen kiintoisampia asioita ajankulumiseen kun on majapaikassa.
Viikko alkaa mukavasti pelatessa ja ideoidessa. Mutta sitten alkaa odottaminen, uutta versiota ei ole vielä saatavilla. Andyn kanssa jutellessa ja pelatessa päästään keskiviikkoon ja saadaan karu totuus selville, tällä viikolla ei uutta versiota saada. Joten loppu viikko meneekin sitten mukavasti tehden kaikkea muuta paitsi testaamista. Joskus työ on tällaista selittää Andy; Odottamista. ei vaan ole töitä ja Andy sitä valitteli monesti vaikka hänellä onkin myös muita tehtäviä kuin pelkkä pelaaminen. Joten meillä jotka ovat täällä harjoittelemassa vain viikon tai pari on tilanne huonompi jos tekemistä ei ole.
Kotimatka sitten sujuikin ilman kommelluksia, lentokentällä tosin minut tarkastettiin, ilmeisesti sitten näytän hieman epäluotettavalta. Mitä sitten jäikään käteen tästä kahdesta viikosta? Pärstä ja nimi B&W:hen. Kyllä, luit oikein, tosin jokainen betatestaaja saa pärstänsä peliin ,yhdeksi kyläläiseksi. Betatestaaminen ei ole niin helppoa kuin voisi luulla. Eikä se missään nimessä ole pelkästään pelin pelaamista ja hauskanpitoa. Rankkaa työn tekoa se on. Mutta jos moinen kiinnostaa niin ilman muuta kannattaa kokeilla, jos on mahdollista. Tietenkin rahoitus tässä tapauksessa on yksi kynnys mutta jos rahasta ei ole kiinni niin kannattaa ilman muuta ottaa yhteyttä Lionheadiin mutta pitäkää mielessä, että vapaita paikkoja on vasta ensi vuoden lopulla. Itse menen vielä ensi vuonna uudestaan kun se kerran on mahdollista. Henkilökohtainen konkurssi siitä vaan tulee mutta kerran sitä täällä vain ollaan.
P.S Tietenkin yllä oleva kertomus on on hyvin päällisin puolinen, tuosta kahdesta viikosta saisi kirjoitettua lyhyen novellin jos kaikkea tapahtunutta pistäisi paperille. Jos jotain kysyttävää vielä on niin minut tavoittaa emaililla: wyvern@netti.fi
