CD-ROMin mahtavan tallennuskapasiteetin innoittamana Psygnosis on päättänyt ryhtyä venyttämään kuvalliset ilotulituksensa pelien mittaisiksi. Microcosm on jo surullisenkuuluisa, ja Novastorm on sen kauhulla odotettu jatko-osa.
Psygnosis on kuulu peliensä tunnelmallisista ja komeista elokuvallisista alkukuvistaan, mutta yleensä itse peli on paljastunut pateettiseksi ja keskinkertaiseksi vätystelyksi. Onneksi tällä kertaa animaatioiden seasta löytyy pelikin.
Novastormin tulevaisuudenkuva on lohduton. Microcosmista tuttu Cybertech onnistui kehittämään uuden, paremman keinoälyn (AMI) suuriin ja mahtaviin taistelurobotteihinsa (SCARAB). Tehdäkseen järkeviä sotilaallisia päätöksiä nämä cyber-kurittajat tarvitsivat huisisti tietoa, ja sotastrategian oppikirjat hulahtivat nanosekunneissa janoisiin mekanosuihin.
Niinpä SCARABit kytkettiin koluamaan Uninetin, maailman mahtavimman tietoverkon tiedostoja. Muutamassa kymmenessä vuodessa SCARABien lonkerot olivat niin laajalla ja syvällä Uninetissä, että ne pala palalta ottivat haltuunsa koko verkon. Uninet muuttui SCARABnetiksi, ja sen tietovirran turvin niiden keinoäly alkoi kehittyä.
Monellekaan tutkijalle ei tullut yllätyksenä, kun SCARAB ilmoitti olevansa älyllinen olento ja omaavansa tiettyjä oikeuksia. Uusi maailmanmahti oli syntynyt. SCARABin cyber-sotilaat ja muut tuhoa tuovat härvelit muodostivat galaksin kovimman armeijan. Sota koneiden ainaisia sortajia, ihmisiä, vastaan alkoi AD 2124 Suurella Sulkimuksella: kaikki tietoverkot ja niihin kytketyt koneet lakkasivat tottelemasta entisiä isäntiään.
Salaisen Scavenger-projektin tarkoituksena oli rakentaa avaruustaistelualus, jolla päästäisiin SCARABin tyyssijaan Excelsior-avaruusasemalle kurittamaan keinoälyn tärkeimpiä bio-prosessoreita, tietopankkeja ja sähkösynapseja. Hikisen työn tuloksena syntyi Scavenger4, jonka ohjaimiin pelaaja joutuu.
Matka Excelsior-avaruusasemalle on pitkä ja vaarallinen. Jokainen planeetta on jaettu neljään tasoon, ja jokaisen lopussa asustaa hirmuinen keinoälyn ruumiillistuma. Ensin selvitetään vulkaanisen Callinhor-planeetan puolustus, sitten suihkaistaan kohti autiomaaplaneetta Kallum Kollia. Jäisen ja lumisen Quiqqin-planeetan hyiset sotavoimat on eliminoitava seuraavaksi, ja vasta sitten aukeaa reitti SCARABin miehittämällä avaruusasemalle.
Rompulta latautuvat maisemat ovat huikeita, SCARABin sotajoukot upeasti renderoituja ja mielikuvituksellisia. Eteneminen on suoraviivaista ja vauhdikasta ja musiikki ryydittää tapahtumia onnistuneesti.
Toiminta lienee kaikille tuttua: vihollisalukset on tuhottava ja samalla väisteltävä kohti suhahtavia ammuksia. Vihollisaallon onnistunut tuhoaminen jättää jälkeensä kolikon, joita keräämällä Scavenger4:n aseistusta voi parantaa. Mitä useamman kolikon on ehtinyt kerätä, sitä parempi ominaisuus on valittavissa. Kykyjen keräily on selkeää, sujuvaa ja palkitsevaa. Bonuksena seksikäs naisääni ilmoittaa kulloinkin tarjolla olevan lisäkyvyn.
Microcosmin jälkeen Novastorm tuntuu taivaalliselta. Upean kuorrutuksen alta paljastuu yksinkertainen mutta pelattava perusräiskintä, ja ylimaallisen herkulliset loppuhirviöt innostavat vimmattuun SCARABin kuritukseen.
Täydellinen Novastorm ei kuitenkaan ole. Scavenger4 suihkii kuvaruudulla levottomasti eivätkä kontrollit tunnu hyviltä: hetkittäin kokee ohjaavansa pikemminkin kursoria kuin avaruusalusta. Vaikkei microcosmmaiseen turhauttavaan peukalonpyöritykseen Novastormia pelatessa joudukaan turvautumaan, osumien välttäminen onnistuu ajoittain sattumanvaraisesti.
Novastormin tunnelma on hektinen, vastaan vyöryvä vihollisarmada ei anna hetken rauhaa. Pelillistä vaihtelua ei juuri ole tarjolla, kuvallista sitäkin enemmän.
Mainioita selkäytimen kutkuttajia tarvitaan aina ja sellaiseksi Novastorm sopii erinomaisesti. It's only a shoot'em up, but I like it.
85
