Import-jumala on ollut armollinen ja PAL-pyhimys suosiollinen. Omega Boost rantautui kotikonnuille nopeammin kuin kukaan osasi uskoa. Käännöstyöstä on muutoinkin selvitty kunnialla: näkymät liikkuvat sutjakkaasti eikä kamalia mustia reunojakaan tarvitse juuri tuijotella. Hienoa Sony.
Omega Boost on aiemmin Motor Toon Grand Prix'llä ja sittemmin Gran Turismolla vakuuttaneen Polyphony Digitalin syrjähyppy kolmiulotteisen avaruusräiskinnän maailmaan. Liekö autojen pintahipiän pakkokunnioittaminen saanut pelintekijätiimin tuholaisvimman pinnalle vai lieneekö Polyphonyn kavereilla salattuja mecha-intohimoja? Mene ja tiedä, mutta kuvaruudulla kuhisee, räiskyy ja paukkuu sellaisella valovoimalla, että kaiken nähnyttä räiskintäfriikkiäkin huimaa hetkittäin.
Äitialusta ikävä
Tekniikka on hallussa alusta loppuun asti. Ruututapahtumat rullaavat tasaisen tappavasti ja sametinpehmeästi ilman nykinän näykettä. Kontrollit kolahtavat selkäytimeen nopeasti ja pelaajan ohjastama avaruusmecha eli jättirobotti liikkuu hetimiten iloisesti ympäri peliuniversiumia.
Kontrollit ovat kuitenkin ensi alkuun erikoiset: yhdellä napilla nokka sihtautuu automaattisesti kohti lähintä vihollista, toisella napilla saa lisäpyrähdyksen vauhtia ja kolmannella jarrutellaan. Ristiohjaimella tai tatilla tietysti suunnitaan. Lopulta nappeja sopivasti kombinoimalla jopa streifaaminen eli sivuttaisluoviminen ympäri lukuisia äitialuksia sujuu todella näppärästi.
Omega Boostissa etenee etenkin alkumatkasta jouhevasti. Vaikka vastaan tulee muutaman kerrostalon kokoisia metallirumiluksia, ne kurittuvat kiltisti vahvemman edessä. Hyvä menestys tuo omaan mechaan lisää boostia, ja lisäboosti puolestaan helpottaa etenemistä. Toisaalta aselaji ja oma metallikasa pysyy visusti samana alusta loppuun saakka.
Hetimiten mukaan tarttuva vinkeä Viper-kyky on tehokas ja vaikuttava. Mecha muuttuu nappia painamalla tulipalloksi ja käy kamikazemaisin ottein vihollisen kimppuun. Ja ohjain värisee kuin kaatumatautinen. Pelaaja tosin joutuu luovuttamaan kyseisellä hektisellä hetkellä aluksen ohjat Pleikkarille, mikä vie osan tuhoilosta pois.
Varjoja paratiisissa
Kaikki ei kuitenkaan ole täydellistä Omega Boostin maailmassa, vaikka aluksi siltä vaikuttaakin. Hinku palata pelin kimppuun ei nouse eksponentiaalisesti, vaikka sitä ohjaimen kouraan otettuaan pelaakin suurella mielihalulla. Omega Boost ei palkitse tarpeeksi, uusista aseista tai mechaan kiinnitettävistä lisukkeista on turha edes unelmoida. Yksi Viper-kyky ei riitä. Lisäksi turhan joutuin etenee aivan liian pitkälle. Näin samojen kenttien uudelleen kahlaaminen alkaa rassata jo ihkaensimmäisenä iltana. Jokaisen peli-istunnon joutuu näet aloittamaan aina ensimmäisestä tehtävästä.
Omega Boostin universumi ei myöskään vakuuta. Köpöiset oikein näyttelijöin terästetyt videovälikkeet aiheuttavat pahoinvoinnin purskeita alta aikayksikön. Ne tuovat mieleen monet keskivertojenkkipelit ja etenkin Electronic Artsin romppuhurmiossa aikoinaan väsäämät Shockwave 3DO -räiskinnät. Mihin katosi Japanin monimuotoinen ja sisältörikas mecha-kulttuuri? Asiallinen anime-lisenssi olisi tuonut peliin aimo annoksen oikeaa asennetta, tunnelmaa ja paikallisväriä. Länsimaisen maun miellyttäminen toimi Gran Turismossa, muttei toimi Omega Boostissa. Elämän ja pelin tarkoitus jää etäiseksi. Samanaikainen (linkki)kaksinpeli ei myöskään olisi ollut pahitteeksi.
Valaistumisen uhka
Lohtua tuovat erinomaisen yksilösuorituksen mukanaan tuomat kehusanat ja bonuskentät. Avattuja kenttiä voi lisäksi käydä kokeilemassa uudelleen ja uudelleen ja samaa kenttää voi kahlata tuntitolkulla sen täydellisen A-suorituksen, 100-prosenttisen valaistumisen toivossa. Hetkisen moinen kiihottaa, mutta sekään ei riitä pitämään pelin parissa loputtomiin.
Kritiikistä huolimatta Omega Boost on hyvä, jopa erinomainen räiskintä. Sen toimintaosiot ovat persoonallisia ja vauhdikkaita. Kolmiulotteinen universumi ja hyvä pelattavuus on nivottu oivaltavasti yhteen. Viholliset löytyvät visiiriin alta aikayksikön nappia painamalla. Ruututapahtumat ovat riittävän kaoottiset, selkäydin herää henkiin, oma nimi unohtuu, mutta silti pelaaja tietää ainakin suurinpiirtein mitä ruudulla tapahtuu.
Jos pelille antaisi pinnat pelkän suihkeen ja suhinan perusteella, Omega Boost olisi armoton huippupeli. Se ei häpeäisi kolikkopeliluolassakaan, jos sitä nykyään voi enää kehuna pitää. Peliltä on kuitenkin lupa odottaa muutakin kuin pelkkää melskettä ja mekkalaa, varsinkin jos sen on tehnyt yksi päivän kuumimmista pelintekijätiimeistä.
Mutta ajatelkaapa, millainen on Omega Boostin pakollinen jatko-osa seuraavan sukupolven Pleikkarilla. Sitä pelatessa televisio räjähtää taatusti atomeiksi ja naapuri soittaa virkavallan paikalle.
80
