Omien parissa

Artikkeli nettisimuista toisaalla lehdessä syntyi vieroitusoireista. Vuosien nettilentelyn jälkeen kyllästyin touhuun ja lakkautin Warbirdsin tilin, mutta sopivan korvikehoidon puutteessa sapatti jäi lyhyeksi.

Eihän netistä pelattava lopu, mutta mistään ei tunnu löytyvän yhtä mainiota pelin ympärille syntynyttä kulttuuria kuin Warbirdsissä. Lentäminen on lentämistä, tapahtuipa se sitten linjoilla tai yksinään, mutta Warbirds-paastoni aikana jäin kaipaamaan ihmisiä: Sitä outoa kulttuuria, joka Warbirdsin ja varsinkin sen suomalaisten lentäjien keskuudessa on syntynyt.

Laivueemme Icebreakers on ollut kasassa tavalla tai toisella kohta kymmenen vuotta ja sinä aikana porukka on muuttunut satunnaisista sankareista hyviksi ystäviksi. Ensimmäisistä kaistapäisistä Mosquito Meetingeistä autiolla saarella ilman sähköä ja nettiyhteyksiä on menty pitkälle, vaikka kiilusilmäisin pioneerihenki onkin takana. Koneiden roudaaminen veneen pahasilla ja sähkön järjestäminen generaattoreilla ja mikroaaltoantenneilla järjestetyt yhteydet kertoivat paljon siitä innosta, millä suomalaista nettilentokulttuuria rakennettiin.

Niistä ajoista Mosquito Meetingit ovat muuttuneet suuremmiksi, mutta eivät yhtään huonommiksi tapahtumiksi, joissa parhaimmillaan ilmasotakoulun päällikkö on käynyt pitämässä avajaispuheen, tai joissa yksi maailman kuuluisimmista hävittäjälentämisen kouluttajista on viettänyt mukana viikonloppua. Touhu on hyvin kaukana siitä infantiilista ziittereiden ja peelojen maailmasta, joksi nettipelaaminen helposti leimataan.

Sankareiden jäljillä

Varmasti hienoin Icebreakersin toiminnasta syntynyt hanke on nykyisen laivueen nokkamiehen Jukka Kauppisen junailemat tapaamiset suomalaisten sodan aikaisten taistelulentäjien kanssa. Tarkoitus on ollut kerätä veteraaneilta kokemuksia ja tarinoita vielä kun he ovat niistä meille kertomassa. Virtuaalipilotit ovat syöneet, juoneet ja saunoneet yhdessä veteraanipilottien kanssa ja samalla tallentaneet palan arvokasta historiaa. Sivutuotteena pelaajat ovat saaneet paljon innoitusta harrastukseensa ja uskon veteraanienkin kokeneen terveen annoksen ansaittua kunnioitusta.

Se, että joku ylipäätään tekee näin arvokasta työtä on upea asia. Se, että innoituksen lähteenä on "vain" tietokonepeli osoittaa, miten valtavan pitkälle pelaaminen voi kehittyä ja tekee samalla naurettaviksi puheet pelaamisesta turhana ajanhukkana. Hyvän työn hedelmät ovat kaikkien nautittavina osoitteessa www.compart.fi/icebreakers/.

Suomalaiset eivät suinkaan ole ainoita vastaavien tempausten järjestäjiä. Jenkit kutsuivat aikoinaan kuuluisan, pelkästään värillisistä lentäjistä koostuneen Tuskagee Airmen -laivueen veteraanit osallistumaan Warbirdsin historialliseen skenaarioon, missä vanhat lentäjät saattoivat punaperäisillä Mustangeillaan pelaajien pommikoneita. Osallistujien tunnelmia voisi kuvailla unohtumattomiksi.

Toisella tavalla pelaamisesta laivueen kautta touhuaan laajentanut porukka on Aces High'ssa viihtyvä LLV34. He ovat aktiivisesti mukana IL-2 Sturmovikin betatestauksessa ja ovat väsäämässä Sturmovikin tekijöiden avustuksella jatkosodan laajennusta Sturmovikiin.

Eri nettisimujen pelaajat Suomessa ovat pyrkineet järjestämään touhujaan perustamalla Virtuaalilentäjät ry:n, minkä avulla tapahtumien järkkääminen ja sponsoreiden lähestyminen helpottuu kummasti.

Kenen joukoissa seisot?

Pelaajien synnyttämä pelin syventäminen ei tietenkään rajoitu vain lentosimuihin. Suomen Nascar 4 -liiga on hyvä esimerkki siitä mitä voi saada aikaan, kun kourallinen ihmisiä päättää tehdä jotain sellaista, mitä peli ei sinällään tarjoa mutta joka heitä itseään kiinnostaisi. Nascar 4:ssä itsessään on tuki nettipelaamiselle, mutta vain yksittäisille kisoille Sierran julkisilla servereillä. Siellä touhu on kontrolloimatonta koheltamista ja useimmiten menee reisille tahalleen kolaroivien ääliöiden takia.

Nascar 4:n suomalainen liiga sen sijaan on koko talven kestävä useampaan divisioonaan jaettu mestaruussarja, jossa sarjan kisat ajetaan kerran viikossa. Niitä edeltää harjoituskisat ja sarjasta pidetään tarkkaa sarjataulukkoa ja tilastointia. Sarjan ylläpitäjät käyttävät kosolti vapaa-aikaansa paitsi ylläpitoon myös kisojen tuomarointiin. Se taas on aikamoinen urakka, kun tunteja kestävien yksittäisten kisojen uusinnat on käytävä tarkkaan läpi ja jaettava rangaistukset sieltä löytyneiden törttöilyjen perusteella.

Pyyteetön ja taatusti epäkiitollinen työ palkitaan kuitenkin nettipelinä, joka on niin lähellä oikeaa urheilua kuin tietokonepeli voi ylipäätään olla. Sivutuotteena Nascar 4:ää on Suomessa myyty enemmän kuin muissa pohjoismaissa yhteensä, vaikka kyseessä on Suomessa lähes tuntematon urheilulaji. Vaikkei Nasse kiinnostaisikaan, kannattaa käydä vilkaisemassa osoiteesta www.ruutulippu.net mitä saadaan aikaan kun on osaamista ja innostusta.

Jännä nähdä syntyykö Motor City Onlineen rasvakourien, fiftareiden ja teddy-poikien klubeja. Löytävätkö valtavirtojen ulkopuolella kulkevat jenkkiautojen rassaajat ja viiskytluvun musiikin harrastajat pelin itselleen ja mitä siitä syntyy, jos oikeiden ja vain virtuaalisten autojen rakentajat pääsevät mittaamaan osaamistaan?

Yksi yhteinen nimittäjä Nasselle ja nettisimuille on realismi. Siitä tulee joskus vouhotettua peliarvosteluissa lähes koomisuuteen asti, mutta ehkäpä nettisimujen pelaajakunta on yhteen hioutunutta juuri sen takia, että porukka on pienen ikänsä ahminut ilmasodan historiaa ja tekniikkaa. Kun niistä opitut asiat siirtyvät lähes sellaisinaan peliin, riittää lähdemateriaalia ja niistä syntyvää keskustelua loputtomiin. Peli ja todellisuus eivät hämärry, mutta menevät herkullisesti sekaisin keskenään.

On aika vaikea kuvitella, miten joku 3D-räiskintä muuttuisi miksikään sillä, että pelaajat tietävät, miten MP5 puretaan ja kootaan tai miten sillä oikeasti ammutaan. Se ei tee niistä tietenkään peleinä huonompia, mutta kovin alkeellisiksi niiden pelaajakulttuuri on jäänyt.

Tiedän käyttäväni esimerkkeinä aina samoja sotalintuja ja naskaaroja. En halua halveksia muita nettipelejä, enkä pilkata niiden pelaajia, mutta en vaan ole kohdannut missään yhtä hartaasti harrastukseensa antautuvia pelaajia ja yhtä hyvin organisoitua toimintaa. Kyse on nousemisesta ainaisen negatiivisuuden yläpuolelle, valittaminen ja niuhottaminen onnistuu keneltä tahansa.

Älä siis mieti mitä peli ei voi tehdä sinulle, vaan mitä sinä voit tehdä pelille.

Lisää aiheesta

  • Pitkä lento

    Kaj Laaksonen oli Pelit-lehden pitkäaikainen, legendaarinen toimittaja, jonka toinen rakkaus, äänen- ja kuvantoisto, vei toimittajaksi Hifi-lehteen ja MikroBittiin.  Nyt onnenpoika saa pelata mitä haluaa ja ilman deadlinea.

    * * * * *

    Kymmenen vuoden aikana Pelit-lehdessä ehti tapahtua…
  • Ei huvita

    Pari kuukautta sitten rehvastelin kolumnissani ryntääväni ensimmäisten joukossa jonottamaan Xbox 360:tta.
    En jonottanut enkä ollut ensimmäisten joukossa. Sain ensihuumani taltutettua toimituksen testiboxilla, jolla pääsin tutustumaan rauhassa julkaisupeleihin. Ihan hyviä, mutta yksikään…
  • Audiovisuaalinen sekoilu

    Kyyninen toimittajanretkukaan ei ole immuuni hypetykselle, sillä kun eräs tuotepäällikkö piti esitelmän siitä, miten PC:stä voi tehdä kotiteatterin keskuksen, päätin kokeilla, miten moinen onnistuu.
    Leffojen katselu tietokonemonitorilta kuuluu sarjaan älyttömät ideat. Käyn paljon…