Jalkapallomanageripelit ovat lähes poikkeuksetta olleet englantilaisten heiniä. Tuossa jalkapallohullujen ja -huligaanien maassa pelityyppi on ollut huomattavasti suositumpi kuin missään muussa Euroopan maassa. Nyt markkinoille ovat vaihteeksi tunkeutuneet saksalaiset On The Ballilla, joka tosin siirrettiin brittimarkkinoita varten bundesliigasta tutumpaan Englannin valioliigaan.
Managerin työkalut
On The Ballista ovat mukana tietenkin sellaiset välttämättömyydet kuin siirtomarkkinat, stadionin kehitys ja joukkuekokoonpanon suunnittelu. Pääpaino pelissä on kuitenkin selvästi itse pelistrategioiden suunnittelulla ja joukkueen kehityksellä. Siirtomarkkinat on toteutettu varsin yksinkertaisesti, eikä stadionin kehitykseen kuulu muuta kuin katsomoiden korjailu ja rakentelu, sekä poikkeuksellisempana piirteenä myös itse nurmen paikkailu, mikä onkin välillä tarpeen: liian muhkurainen kenttä voi aiheuttaa hankaluuksia ottelujen aikana.
Pelaajille ei ole määritelty muita ominaisuuksia kuin taito ja peliteho. Taito on lähes kiinteä ominaisuus, joka tosin saattaa nousta tai laskea kausien välillä. Peliteho sitä vastoin vaihtelee jatkuvasti, ja sen vaikutus pelaajan kykyihin on hyvin suuri: tehoton pelaaja saattaa pelata reilusti kykyjensä alle, ja erityisen tehokas ja motivoitunut taas vastaavasti poikkeuksellisen hyvin.
Tehoon vaikuttavia tekijöitä on todella paljon _ ehkä liikaakin, sillä kaikkia niistä ei millään voi muistaa. Joitain on myös aika hankala ottaa huomioon: on tietysti ihan realistista, että pelaajan teho kärsii, jos hän ei saa levätä yhdenkään ottelun ajan, tai jos hän joutuu jatkuvasti istumaan penkillä, mutta milläs pidät tästä kirjaa, kun mistään ei näy, montako perättäistä ottelua pelaaja on ollut kentällä.
Yleisesti ottaen systeemi toimii kuitenkin ihan hyvin. Se on tarpeeksi yksinkertainen, mutta aiheuttaa silti riittävästi vaihtelua, ettei joukkue pysy koko ajan samanlaisena.
Filmiä! Filmiä!
Ottelujen puolesta OTB on realistisimpia näkemiäni manageripelejä, sillä siinä on otettu huomioon mitä mielikuvituksellisimmat seikat. Pelaajia voi käskeä filmaamaan ja hankkimaan rankkareita pikkuseikoista, eivätkä tuomaritkaan ole erehtymättömiä _ tuomareiden asenteet vaihtelevat välinpitämättömistä maanisiin kortinheiluttajiin, ja toisinaan tuomari saattaa tehdä selkeitä virheitä.
Itse ottelun tapahtumat näkyvät etupäässä tekstinä tulevana selostuksena, mutta tiukoissa tilanteissa ruudulla näkyy animaatio kulloisestakin tilanteesta. Tilanteita vapaapotkuista yhden hyökkääjän läpiajoihin on reilusti, eikä niihin helpolla kyllästy. Ne on myös toteutettu hyvin; tärkeissä otteluissa pelaaja todella hikoilee näyttönsä ääressä, kestääkö oma maalivahti tai onnistuuko tähtihyökkääjä suorassa vapaapotkussa. Ottelut sujuvat kuitenkin niin sutjakasti, etteivät animaatiotkaan venytä peliä kohtuuttomasti.
Toisinaan ottelut saatetaan televisioida, jolloin manageri pääsee ottelun jälkeen haastatteluun. Tuolloin pelaaja valitsee vastauksensa kolmesta vaihtoehdosta ja vastaukset vaikuttavat yleisön, joukkueen johdon ja fanien mielipiteisiin. Toimittajan kysymykset ovat vieläpä varsin älykkäitä: peli osaa ottaa huomioon omalle joukkueelle annetut punaiset kortit, ja kysellä niiden vaikutusta ottelun kulkuun.
Taktiikoiden suunnittelu on yksinkertaista. Pelaaja saa valita kuinka hyökkäävästi tai puolustavasti joukkue pelaa, ja päättää kuinka kovin ottein vastustajaa otetaan. Samassa yhteydessä valitaan alueet, joita painotetaan harjoituksissa. Raskaan sarjan managerit saattavat pettyä tähän ratkaisuun, mutta ainakaan minä en suoraan sanoen jaksa keskittyä kenttäkuvioiden nyhertämiseen viivoja piirtelemällä.
Pieni on kaunista
Moniin muihin manageripeleihin verrattuna On The Ball tarjoaa loppujen lopuksi varsin vähän toimintavaihtoehtoja. Peli keskittyy ottelujen suunnitteluun ja pelaamiseen, ja jättää muut toiminnot selvästi taka-alalle.
Tärkeintä kuitenkin on, että itse pääasia on tehty kunnolla, joten jos ottelujen läpikäyminen on toteutettu hyvin, ei peli voi olla epäonnistunut. Tietyssä mielessä OTB palauttaa manageripelit juurilleen siinä missä niin monet nykypelit keskittyvät erilaisiin toisarvoisiin pikkuasioihin, kuten stadionin mainoskilpiin tai erilaisiin pelaajien hoitomuotoihin a'la Premier Managerit. Lisävaihtelun takaamiseksi pelissä on mukana nippu editoreja, joilla joukkueet, pelaajat, tuomarit ynnä muut voi muuttaa haluamikseen, ja vaikka siirtää koko pelin tapahtumat Suomen Veikkausliigaan ainaisen Englannin valioliigan sijaan.
Lievästä yksitotisuudestaan ja kehnosta laitteistopuolen suunnittelusta huolimatta On The Ball on rehti perusmanageripeli, joka sopii hyvin lajityyppiä huonomminkin tuntevalle. Kyllä tämä aina nippeliasioihin satsaavat ylihienot Premier Managerit hakkaa.
86
