John Cain havahtuu ikkunan takana pörräävään poliisihelikopteriin ja tiukkaan käskyyn aseen laskemisesta. Helpommin sanottu kuin tehty. Joku käytännönpilailija on korvannut Cainin käsivarren ilkeän näköisellä minigunilla eivätkä poliisit vitkuttelua kauan katsele vaan avaavat tulen. John Cain säntää pakoon luotisateen seuratessa kantapäillä.
Onen juonen tynkä selviää varsin nopeasti Cainin lähdettyä etenemään suurkaupungissa, jossa ei tunnu asuvan muita kuin poliiseja. Uusi kyberkäsi lisää miehen voimia ja aseen teho kasvaa mitä enemmän Cain raivoaa ja tuhoaa ympäristöään. Idea on kuin tulevaisuuteen siirretty Stormbringer.
Riemu loppuu kuitenkin lyhyeen, sillä ensimmäisen kunnon laukausten vaihdon jälkeen selviää, että kyberneettinen minigun on aito hehtaaripyssy. Liikkeessä ase tulittaa lähinnä pääilmansuuntiin eikä tarkkuus juuri parane, vaikka Cain pysähtyy tähtäämään. Kaiken lisäksi ase päättää mitä ammutaan, sillä osuttuaan kerran kohteeseen ase lukittuu siihen. Cainin kyberkäsivarrelle konetuliaseella varustettu poliisi ja roskakori ovat yhtä tärkeitä kohteita, joten ongelmia on luvassa.
Matkan varrelta löytyy onneksi lisäaseita, mutta niiden keskinäiset erot ovat mitättömiä eikä kaikilla lisäaseilla edes tee mitään. Kranaattikiväärit ja olalta ammuttavat ohjukset syytävät ympäristöön massiivisia räjähdyksiä. Asearsenaalista erottuu vain liekinheitin, jonka leveällä mutta lyhyellä tulisuihkulla tekee ahtaassa paikassa tehokkaasti tilaa. Pikku harmina soihtuina horjahtelevat poliisit peittävät nopeasti näkyvyyden.
Onen mehukas grafiikka ei voi olla tekemättä hyvää alkuvaikutusta, sillä maasto on täynnä tyylikkäitä sävyeroja ja hämäriä soppia. Paikalliset poliisit liikkuvat tyylikkäästi ja varsinkin tarkka-ampujien lasertähtäimissä on ihmeellisen hyvin saatu laserinterävä loiste, joka ei kuvakaappauksissa pääse oikeuksiinsa. Tunnelmaa eivät ainakaan himmennä messevät räjähdykset ja ruutu, joka on jatkuvasti täynnä räjähdyksiä ja savua. Valitettavasti vain hyvä ulkokuori ei vielä peliä tee.
Ensimmäiseksi pelin virheistä paljastuu kehno kamerasysteemi. Kuvakulma vaihtuu ennaltamäärätysti Cainin sijainnin mukaan eikä siihen voi vaikuttaa kuin vaatimattomalla zoomilla. Pelissä oppii varsin nopeasti tuhoamaan kaiken, mikä voisi peittää näkyvyyden, mutta silti ruudulla näkyy vain jokin kiinteä esine eikä pelitapahtumista erotu mitään.
Surkean dynaamisen kamerasysteemin takia joutuu samoja tasohyppelyosuuksia sahaamaan kyllästymiseen asti. Usein kamera vaihtuu kesken ilmalennon ja Cain syöksyy tyhjyyteen, kun uudessa kuvakulmassa pylväs ei olekaan vasemmalla vaan yläviistossa. Lisävaikeutena tällä toimintasankarilla tuntuu silikonia olevan ryntäiden sijasta kengänpohjissa, sillä Cain liukastelee itsensä tasanteelta alas, vaikka hyppy vahingossa onnistuisikin.
One ei ole aivan onneton peli, mutta siinä joutuu painimaan enemmän huonon pelattavuuden kuin vastustajien kanssa. Luvassa voisi olla menevää räiskintää, jos tasohyppely olisi unohdettu ja jonkinlaista juonen tynkää olisi mukana. Nykyisellään tarina etenee parin tason välissä noin kahden sekunnin pätkissä eikä kunnollista päämäärää tunnu koko aikana löytyvän.
71
