OneChanbara: Bikini Zombie Slayers lupaa jo nimellään paljon: paljasta pintaa, tissejä, verta ja suolenpätkiä. Mikä parasta, OneChanbara ei vain härnää. Se tietää, että vaikka tirkistelyssä paljas pinta riittää, kunnon toiminta on se jackpot.
OneChanbara on raaka joukkomätkintä, virtuaalinen Smash Asem, jossa vihollisten määrä korvaa laadun. Pääosassa on kaksi kimmoisaa katseenkestävää kohdetta: katanoilla aseistautuneet sankarisisarukset. Lämpimästi bikiniin pukeutunut Aya ja koulupuvussa mesoava Saki lahtaavat tuhansittain zombeja liukuhihnatyönä.
Taidetta tämä ei ole. Zombeja viillellään, potkitaan ja rei’itetään heittoveitsillä. Taktisena elementtinä katana tahriutuu enemmän ja enemmän vereen, ja kun miekka on kokonaan likainen, se juuttuu zombin suolistoon, jolloin mörri saa ilmaisen iskun. Terä putsataan samuraimaisen räväkällä sivalluksella, joka viskaa veren maahan. Huitaisuun menee pari sekuntia, joten sitä ei kannata tehdä zombilauman keskellä.
Vellovan veren vaikutus on vimmatila, joka iskee siskoksiin tovin mättämisen jälkeen. Mitä enemmän verta Ayan tai Sakin päälle roiskuu, sitä nopeammin demonimainen olotila aktivoituu. Vimmasankaritar tekee roimasti enemmän lämää, mutta vastapainoksi elinvoima kuluu jatkuvasti. Parissa minuutissa kuolemaksi koituvasta tehotyttöilystä pääsee eroon ainoastaan erityisillä raivotilaa hillitsevillä parannusesineillä. Alienmaiset superzombit tuupertuvat vain vimmaiskujen edessä, joten demoni on pakko päästää välillä valloilleen.
Kuutiokaupalla hurmetta
Yksinpelissä siskokset etenevät yhdessä yksinään. Aya vaihdetaan lennossa Sakiin tai myöhemmin avautuvaan kolmen ännän Annnaan, mutta samaan aikaan tytöt temmeltävät vain jaetun ruudun kaksinpelissä. Näyttö jaetaan laajakuvalle sopivasti vaakatasossa. Kameraa ei tosin siirretä tarpeeksi taakse, joten näkymä on häiritsevän ahdas. Kun kapeaan kuvakulmaan naitetaan seiniin törmäävä kamera, joka ei suostu kääntymään ahtaissa paikoissa, suuntavaisto sekoaa ja päreet palavat helposti.
Suunnistus vaikeutuu entisestään amatöörimäisen tilavissa, kulmikkaissa ja tylsän harmaissa betonikolhooseissa. Kun tympeitä PS2-tasoisia miljöitä vielä kelataan yhdentekevällä diibadaabajuonella edestakaisin, maaston ainoaksi väripilkuksi jää tyylikkäästi roiskuva veri.
Ayan ja Sakin jokainen kokemustaso palkitaan muutamalla kykypisteellä. Mätkinnän suoraviivaisesta luonteesta johtuen elinvoima ja hyökkäysten teho ovat pisteiden tärkeimmät sijoituskohteet. Tirkistelijöiden iloksi kokemustasot avaavat myös uusia vaatteita, joista koostetaan edellistä niukempi asukokonaisuus.
10 000 zombia
Vaikka zombisyltty ja kissaa katanalla kuulostaa voittajareseptiltä, zombien paloittelu on valitettavan raivopäistä rämpytystä, mikä ennen pitkää latistaa splatterfiilistä. Yksitotinen takominen alkaa tympiä pahasti noin kymmenentuhannen zombin jälkeen. Enkä liioittele, sillä OneChanbarassa on laskuri, joka pitää kirjaa tapetuista hirviöistä.
Helppo OneChanbara: Bikini Zombie Slayers ei ole toivotonta kuraa, vaikka siltä alkumetreillä vaikuttikin. Ehkä Ayan ja Sakin fanklubissa on vain irtojäseniä, mutta taistelussa on parhaimmillaan menoa ja rempseää meininkiä. Verelläkin läträämisessä vedetään sellaiset överit, että tekniset, taiteelliset ja kerronnalliset puutteet jäävät hetkittäin sen varjoon.
Oikealla asenteella ja mielentilassa (alkavassa zombikunnossa) Chanbarasta irtoaa kummasti hupia, raajoja ja päitä.
73
