Capcomin samuraiseikkailu Onimusha on parantunut osa osalta eikä kolmas kerta sekään petä: Onimusha 3 on komea finaali trilogialle.

Aikaisemmat Onimusha-toimintaseikkailut ovat sijoittuneet 1500-luvun Japaniin. Pelit ovat sekoittaneet kiinnostavalla tavalla faktaa fiktioon, sillä usean hahmon taustalla ovat historialliset esikuvat. Onimushan maailmaa terästetään vahvoin fantasiamaustein ja Japanin herruudesta taistelevat samuraiden seassa demonit.

Onimusha 3:n sankari on jo ykkösosan päähenkilö Samanosuke Akechi. Seikkailun aika on eri tai tarkemmin sanottuna pari: tarina poukkoilee kahdessa ajassa feodaali-Japanin ja nykypäivän Ranskan välillä.

Aikavääristymä heittää Samanosuken nykyaikaan, jossa Jacques Blanc, Ranskan tiedustelupalvelun erikoismies on hälytetty Pariisin keskustaan. Katuja terrorisoi hirviölauma, jota ei pysäytetä luodeilla tai panssarivaunuilla. Jacques'in ja Samanosuken kohtaaminen jää lyhyeksi, kun toinen aikavääristymä vie ranskalaisen mukanaan.

Kaksin aina kaunihimpi

Sankarit päätyvät muukalaisiksi vieraaseen maahan ja aikaan, Samanosuke Pariisiin ja Jacques Japaniin. Molemmilla hahmoilla pääsee pelaamaan. Vaikka hahmoilla seikkaillaan eri aikaan, jotkut puzzlet vaativat yhteistyötä ja teleporttien käyttöä. Teleporteilla hahmot voivat vaihtaa keskenään tavaraa aikakaudesta toiseen.

Tärkeimpänä linkkinä kahden eri aikakauden välillä toimii Ako-keiju, joka tulkkaa hahmojen puheet yhteiselle kielelle. Keijusta on apua myös kenttien koluamisessa: siivekäs pikkuolento poimii esineet, joihin pelihahmo ei ylety.

Pelaamisen perusluonne ei muutu hahmon myötä, vaan erot ovat varustuksessa. Samanosuken tärkeimmät aseet ovat miekka ja jousipyssy, Jacques luottaa ruoskaan, jolla voi viskoa esineitä sekä flengata rotkojen yli. Ranskalaisen toinen vakioase on keihäs, mutta viimeistelynä tyhjennetään pistoolin lippaallinen hirviöön.

Vaikka parivaljakon yhteinen taival katkeaa alkuunsa, on pelissä paljon tehtäviä, joissa rinnalla taistelee jokin toinen hahmo. Samanosuke saa apua Jacques'in tyttöystävältä, armeijan palveluksessa toimivalta Michelleltä ja Jacques törmää Japanissa aiemmista osista tuttuun soturipoppooseen.

The French Connection

Onimushien hahmomallinnuksessa on tavattu hyödyntää oikeita näyttelijöitä. Onimusha 3:n toisen pääroolin ulkomuoto on lainattu ranskalaiselta Jean Renolta. Muun muassa palkkamurhaaja Leonin roolista tunnettu Reno on osuva valinta, sillä hän on suosittu näyttelijä kaikilla videopelien valtamarkkinoilla. Renon esittämän Jacques'in rinnalla jatkaa ykkösosasta tutun Takeshi Kaneshiron Samanosuke-samurai.

Kolmanteen osaan venymisestä huolimatta Onimusha-sarja on säästynyt muita Capcom-jatkumoja vaivanneelta kuiviin lypsämiseltä. Jatkojalostus ei ole vienyt Onimushista terää, vaan Onimusha 3:ssa merkillepantavaa on uudistunut pelimoottori. Lopputulos on aikaisempaa sulavampi, sillä grafiikat ja kontrollit ovat viimein nykyajassa eikä sarjasta enää näe, että Onimusha ensimmäisen piti aikanaan ilmestyä PSonelle.

Valmiiksi maalatut taustat on korvattu lennosta piirrettävillä polygonilavasteilla ja mikä hämmästyttävintä, graafisesta loistosta ei ole jouduttu tinkimään. Päinvastoin kuvassa näkyy entistä enemmän yksityiskohtia. Kameramiestä ei pääse edelleenkään itse komentamaan, mutta valmiiksi määrätyt kuvakulmat palvelevat hyvässä suhteessa pelattavuutta ja näyttävyyttä.

Pelin toisesta päänäyttämöstä Pariisista on mukaan saatu aitoja nähtävyyksiä. Pariisin maamerkit on mallinnettu antaumuksella ja olo on kuin kiertoajelulla. Japanissa nähtävyydet rajoittuvat temppeleihin, jotka ovat kuluneet Pariisin Riemukaarta ja Eiffel-tornia vähemmän postikorttikäytössä.

Juonikohtaukset on satunnaisia pätkiä lukuun ottamatta tehty pelin omalla moottorilla, vaikka näyttävä alkudemo on aivan oma lukunsa. Erillisen tiimin tuottama avausvideo on eittämättä lajinsa upeimpia, mutta intro jää hiukan briljeeraavaksi ja irralliseksi yksityiskohdaksi. Silmäkarkkia on onneksi makeanhimon tyydyttämiseen itse pelissäkin ja varsinkin hahmoanimaatio on omaa luokkaansa.

Kun tekniikka pelaa, tyyli pääsee oikeuksiinsa. Suunnittelijat ovat tehneet vakuuttavaa työtä, sillä kliseistä huolimatta kenttäsuunnittelu on komeaa katseltavaa. Goottivaikutteita on Notre Damen katedraaliin sijoittuvaa kenttää laajemmalti, mutta peli ei ole silkkaa synkistelyä, vaan Japani-osuudessa luonto kukkii väreissä. Hahmoista demoni Guildenstern on häkellyttävä Alien-elokuvahirviön ja Darth Vaderin risteytykseltä näyttävä ilmestys.

Vielä kerran, tunteella

Digitaalikontrollit on päivitetty analogisiin. Nuolinäppäimillä ohjaaminen on edelleen vaihtoehto, mutta tikulla pelihahmon liikuttaminen on huomattavasti helpompaa. Liikkuminen toimii kuten Devil May Cryssa eli kuvakulman vaihtuminen ei väännä hahmoa väärään suuntaan, vaan ohjaussuunnat kääntyvät uuden kuvakulman mukaisiksi vasta, kun pelaaja päästää tikusta irti. Selitettynä sekava, mutta pelattuna toimiva idea.

Onimusha 3:n tarina ei ole sarjan paras. Siihen on yksi selkeä syy: aikamatkailun ja Pariisin ymppääminen samuraitarinaan syövät eheyttä. Vaikka yliluonnolliset elementit eivät ole olleet sarjalle vieraita, seikkailun perusta on ollut japanilaisessa mystiikassa. Kolmososa tuo Onimushaa ansiokkaasti lähemmäksi eurooppalaista pelaajaa, mutta länsiyleisön kosiskelu vie veronsa tunnelmasta.

Onimusha 3 ei vaadi aikaisempien osien tuntemusta. Merkittävin käytännön ero edellisosiin on entistä lähestyttävämmät kontrollit. Taistelut näyttävät baletilta, joiden ohjaaminen käy kuin tanssi.

Onimusha 3:n kohdalla kyse ei ole innovatiivisesta tekemisestä, vaan loppuun viedystä tuotekehittelystä. Seikkailu on Capcomia parhaimmillaan: mutkatonta toimintahauskaa. Nätti kääre ei ole laadun este, vaan peli on nautinto kaikille aisteille.