Demonisilppuri
Capcomin tykinruokana hortoilevat biojätemutantit pursuavat jo kauhuseikkailufanien korvista. Muuttuuko mikään, jos kelloa käännetään puoli vuosituhatta taaksepäin ja sankarille tyrkätään katana kouraan?
Kesällä 1560 surugalainen sotalordi Yoshimoto Imagawa lähestyy valtavan valloitusarmeijan kanssa Kiotoa. He leiriytyvät Okehazaman kentälle, jossa yöllä kimppuun iskee Nobunaga Oda vain kahden tuhannen miehen voimin. Raivoisan kamppailun jälkeen Imagawa tapetaan ja hänen sotajoukkonsa taistelumoraali romahtaa tuhoisin seurauksin.
Kahakan lopussa Nobunagan mahtipontiset suunnitelmat saavat lopulliselta vaikuttavan niitin. Voitonhuumassa piehtaroiva sotalordi saa nuolen kurkkuunsa ja kuolee niille sijoilleen. Samurai Samanosuke Akechi todistaa tapahtumaa läheiseltä kukkulalta.
Vuotta myöhemmin Inabayaman linnan prinsessa Yuki lähettää hätäviestin serkulleen Samanosukelle. Sotilaita ja työläisiä katoaa jäljettömiin omituisissa olosuhteissa. Akechi lähtee pikavauhtia apuun ninja Kaeden kanssa. Kumppanukset saapuvat paikan päälle liian myöhään, sillä Yuki on kidnapattu ja linnan kimpussa on outoja demonisotureita. Joukkoa johtaa synkkäilmeinen Nobunaga Oda. Mystisen Ogre-klaanin haamut antavat Samanosukelle maagisen taisteluhanskan, jolla demonien kepittäminen luonnistuu ripeämmin.
Onimusha piti alunperin julkaista PSonelle ja se näkyy perinteisessä pelimoottorissa selkeästi. Seikkailun mekaniikka on tuttu jo puoli vuosikymmentä sitten ilmestyneestä ensimmäisestä Resident Evilistä. Samanosuke ja kumppanit tallustelevat etukäteen renderoitujen kauniiden kuvien päällä. Dramaattiset ja kiinteästi paikallaan nököttävät kamerakulmat vaihtuvat siten, että sankari pysyy jatkuvasti näkyvissä.
Juonta kuljetaan reaaliaikaisilla animaatioilla ja käännekohtien tapahtumat kerrotaan paikoitellen suttuisissa videopätkissä. Vanhanaikaiset videopätkät eivät oikein toimi, sillä lennosta lasketut animaatiot päihittävät tarkkuudessa purkitetut vastineensa. Euroversiosta on poistettu alkuperäinen japaninkielinen ääniraita, sitä myöten puheen tahdistus ja animaatioiden tunnelma on täysin näreikössä. Englanninkielisellä höpötyksellä sabotoidut sankarit loksuttavat leukojaan puheesta piittaamatta. Lisäksi ponnettomat ääninäyttelijät mussuttavat vuorosanansa väsyttävän tasapaksusti.
Sujuvia sivalluksia
Nobunagan synkät palkolliset vaihtelevat surkeista zombisamuraista norsun kokoisiin sarvihirviöihin. Ääripäiden väliin mahtuu ilkeitä friikkejä joka lähtöön. Piristävänä poikkeuksena hurjien pomodemonien rökittäminen ei vaadi mitään erityisiä kikkoja. Saastaiset sekasikiöt kaatuvat koosta riippumatta koreiden katanakuvioiden jälkeen.
Kuollessaan otukset vapauttavat pinkan virvatulimaisia sieluja, joita voi imeä ogrejen lahjoittamaan taisteluhanskaan. Tallennuspaikoissa sieluilla viritetään aseistusta ja muita varusteita. Osa sieluista vaikuttaa heti kentällä. Ne joko parantavat Samanosukea tai kasvattavat magiavoimavaroja.
Kontrollit eivät hyödynnä ohjaimen analogiominaisuuksia, joten Samanosuke ravaa aina täyttä vauhtia. Liikkuminen hoituu totuttuun tyyliin rotationaalisesti. Ristiohjainta sivusuuntaan tökkäämällä samurai kääntyy kannoillaan. Pystysuuntaan kääntämällä mies joko viipottaa naaman osoittamaan suuntaan tai pakittaa. Systeemi saattaa aiheuttaa ongelmia tottumattomien hyppysissä, mutta se on ainoa toimiva ratkaisu. Suoraviivaisemman ohjauksen kanssa sotkeutuisi alati vaihtuviin kamerakulmiin.
Samanosuke osaa huitaista katanalla joko tavallisen tai maagisen iskun. Yliluonnolliset superlyönnit kuluttavat rajallista taika-energiaa, joten niitä kannattaa säästää tosi ilkeitä örkkejä vastaan. Tiukoista paikoista pääsee ripeästi karkuun täyskäännösnäppäimellä. Taistelujen helpottamiseksi rintamasuunnan voi lukita, tällöin soturi tekee kääntymisen sijaan lyhyitä loikkia sivusuuntiin.
Kammottavia vastustajia pätkitään aluksi ukkoskatanalla. Myöhemmin mukaan kopataan raskas tulimiekka ja kaksiteräinen tuulisapeli. Vähitellen paisuvaan asearsenaaliin kuuluu myös jousipyssy ja piilukkokivääri.
Suurin osa vihollisten iskuista on torjuttavissa, mutta miekan takana kyyhöttäminen ei ole pomminvarma suoja. Eräs pitkänhuiskea raakalainen nappaa kurkusta kiinni, jos sen lähellä seisoskelee liian kauan blokkiasennossa. Lisäksi pari härkämäistä lihaskimppua junttaa lekalla niin kovaa, että minkään sortin suoja ei riitä.
Upeita maisemia
Vaikeustaso on sopivan rento. Taistelemisen oppii nopeasti ja suurin osa tusinademoneista putoaa hyökkäysnäppäintä rämpyttämällä. Jokaisen ökön kanssa ei ole edes pakko nahistella. Päättömässä takomisessa tulee toki jonkin verran takkiin, mutta säännöllisesti eteen tupsahtavat parantavat sielut ja yrtit auttavat kummasti.
Ongelmat koostuvat lähinnä avaimiksi luonnehdittavien esineiden tonkimisesta. Jemmatut tavarat ja ovet paljastuvat viimeistään tarkkojen karttojen avulla. Inabayaman linnan kätköissä on myös runsaasti helppoja pulmalaatikoita, jotka aukeavat numeroita yhdistelemällä.
Merkittävä osa Onimushan viehetyksestä nousee ajankuvalle uskollisista ja komeista maisemista. Grafiikka on tarkkaa ja huolellisesti viimeisteltyä. Muhkean polygonipinon myötä samurait ja hurjat demonit sulautuvat taustoihin lähes saumatta eivätkä ilkeät sahalaidat kuulu seikkailun kuvalliseen kirjoon. Yhden suuren linnan alueelle keskittyvästä toilailusta huolimatta maisemat ovat vaihtelevia ja ilmeikkäitä.
Räikeästi sössittyä puheraitaa lukuunottamatta äänet ovat mehukasta örinää, murinaa ja aseiden kalsketta. Myös loitsut räpisevät ja räiskyvät varsin railakkaasti. Ambient-tyyppinen rauhallinen ja tarpeen tullen hyytävä itämainen musiikki sopii kokonaisuuteen mainiosti.
Jos tökerö dubbaus ja vanhanaikainen toteutus ei häiritse, Onimushasta on vaikea osoittaa todellisia vikoja. Juonianimaatioiden pakkosyöttö häiritsee jonkin verran. Jos jonkun jumituspaikan lähellä on runsaasti animaatioita, ne on pakko toljottaa joka kerta läpi.
Capcomin samuraisählingin tekninen rakenne ja juoni ovat puhki kuluneita. Tuore miljöö, tylyt hirviöt ja räväkät miekkailumatsit pitävät kuitenkin innostusta yllä. Jos päättymätön Resident Evil -putki alkaa pikkuhiljaa tympiä, kannattaa kokeilla Onimushaa.
87
