Pelihahmojen osaamat taidot ja niiden käyttö on varma aihe saada keskustelua aikaiseksi tuntemattomienkin ropeltajien kanssa. Itse asiassa tunnen aika harvoja teistä lukijoista henkilökohtaisesti, joten kokeilen, pitääkö väite paikkansa. Koetan aloittaa keskustelun seuraavalla artikkelilla.
Eräs itseäni mietityttävistä asioista on pelin sääntöjen suhde hahmon osaamiseen. Joissakin peleissä hahmolla on vain muutama laaja-alainen perusominaisuus, kuten vaikkapa ketteryys tai voima(nkäyttö). Mitään erikoistuneempia taitoja ei ole, vaan ketteryysheittoa käytetään kiipeilyssä, väistelyssä ja rotkon yli hyppäämisessäkin.
Paljon on pelejä, joissa hahmolomakkeeseen on merkitty monia kymmeniä yksilöityjä taitoja. Yleensä ne on jaettu useamman perusominaisuuden alle. Tällaisia taitoja ovat esimerkiksi eläinten kouluttaminen, kuulustelu ja johtajuus, jotka voivat kuulua esiintyminen-ominaisuuden alle. Tai juonittelu, hallinto ja haavojen hoito, jotka kaikki kuuluvat valppaus-nimikkeen alle.
On myös joitakin pelejä, joissa taidot ovat ihan omana kokonaisuutenaan, ilman että ne perustuvat mitenkään hahmon perusominaisuuksiin. Nämä pelit ovat kuitenkin selvä vähemmistö.
Ei nyt vaan onnistu
Kaikilla noilla systeemeillä ja niiden variaatioilla on hyvät ja huonot puolensa. Onneksi pelinjohtajalla on myös vapaus fiksata sääntöjä mieleisekseen. Pohdittavanani on ollut lähinnä se, miten vältyttäisiin seuraavankaltaisilta tilanteilta.
Rick Workman on cowboy. Hän istuu saluunassa kahvikupillistaan hörppimässä kun ulkoa kuuluu laukausten ääniä. Poikkeuksellisesti Rickillä ei ole aseitaan mukana, mutta hän ryntää silti pihalle. Kadulla näkyy kaksi ilmiselvää rosvoa, jotka ovat juuri ampuneet vaunukuskin ja karauttavat hevosillaan pakoon ryöstösaalis mukanaan. Rick nappaa käteensä kadulle lyyhistyneen kuskin aseen ja koettaa pysäyttää rosvot.
Hän on mainio ampuja ja matkaa on vain vajaa kymmenen metriä. Pelinjohtaja kertoo, että Rick osuu tuloksella 12 (tai parempi). Systeemi on taitoarvo + n10. Rickillä on maksimitaito 10 niin pistoolissa, automaattipistoolissa, kiväärissä kuin yksitoimisessa revolverissakin. MUTTA! Kuskin reukku onkin kaksitoiminen! Siihen Rickillä ei ole lainkaan taitoa. Niinpä hänen perustaitonsa lasketaan arvoksi -2, mikä aiheuttaa sen, ettei Rick osu rosvoihin hyvälläkään heitolla. Ja tämä siitä huolimatta, että Rick on paukutellut kaikilla muilla aseilla melkein päivittäin jo kahdeksan vuoden ajan.
Salapoliisi Jimmy Blob koettaa päästä mukaan eräässä ravintolassa järjestettävään yksityistilaisuuteen. Sieltä voisi kuulemma saada hankituksi hänen viimeiseen juttuunsa liittyviä tärkeitä tietoja. Raflan ovella seisoo yrmeä portsari, joka kertoo heti, ettei sisään ole asiaa ilman kutsukorttia. Jimmy päättää silti yrittää, koska hän on hyvä suustaan.
Hänellä on paljon hyviä taitoja, kuten valehtelu, esiintyminen, uhkailu, uskottelu, lahjonta ja viettely. Niinpä hän arvelee onnistuvansa helposti puhumaan itsensä poken ohi, viimeistään taaloja heiluttamalla. Pelinjohtaja ilmoittaa, että Jimmy voi heittää suostutteluheiton. No hitto! Juuri se taito Jimmyllä on aika matala, joten kohtalaisesta noppatuloksesta huolimatta yritys epäonnistuu. Niin sanavalmis etsivä joutuu etsimään informaationsa jostakin muualta.
Jaa että mikäkö vikana? Mielestäni se lievä epärealistisuus, että kummassakin tapauksessa hahmo hallitsee aika suvereenisti tietyn alan, mutta koska siltä puuttuu juuri tietty pistearvo tietystä kohdasta, se onkin yhtäkkiä armoton tumpelo alallaan.
Tarvitaanko taitoja
Vastaväitteitä olen kuullut. Ne ovat aivan perusteltuja ja ymmärrettäviä. Pelinjohtaja voisi antaa hahmon käyttää ensimmäisessä tapauksessa yksitoimisen revolverin taitoa ja toisessa vaikka valehtelua, uskottelua tai lahjontaa. Totta kai voisi ja mielestäni pitäisikin, mutta kun pelinjohtajia on kaikenlaisia! Jotkut ovat niin kiinni pykälissään, että välillä tuntuu kuin he nauttisivat edellämainitun kaltaisista tilanteista.
Joku voisi todeta, että kyseessä on aivan pelaajan oma vika. Miksei hankkinut hahmolleen KAIKKIA asetaitoja, jos se kerran on olevinaan joku pyssysankari! Tottahan tuo on, ehkä pelaaja vain ei tullut ajatelleeksi asiaa hahmonluontivaiheessa.
Tästä päästäänkin kysymykseen, onko hyvä vai huono asia, että pelissä on paljon taitoja. Tarvitaanko oma taito jokaisen erikokoisen ruuvin vääntämiselle, riittääkö pelkkä taito ruuvit vai riittääkö peräti mekaanikko-yleistaito? Vai jopa yleisominaisuus näppäryys? Tästä riittää pohtimista ja näkemyksiä. En ole itsekään pystynyt keksimään varmaa mielipidettä asiaan. Joskus tuntuu siltä, että pärjätään ihan perusominaisuuksillakin. Niiden alaisuuteen on yleensä aika helppoa sijoittaa eri toiminnat, joita hahmot yrittävät.
Jos hahmolla ei ole Karismaa tai Esiintymiskykyä, se ei onnistu puhumaan itseään kapakkaan ja sillä hyvä. Se on kuitenkin selvempi kuin mainitut esimerkit, joissa hahmo periaatteessa hallitsee asian, mutta ei sen kaikkia vivahteita. Ja miksi ihmeessä se yrittäisi suostuttelua, jos se tietää osaavansa paremmin uhkailua? Inha pelinjohtaja! Toisaalta taas suuri taitomäärä tuntuu perustellulta. Hahmo voi erikoistua tarkasti haluamiinsa osaamisiin. Monesti siten saadaan saman otsikon alle kuuluvat hyvin erilaiset taidot erilleen. Onhan selvää, että vaikka hahmo osaa ranskaa, latinaa ja italiaa, ei se silti välttämättä ymmärrä sanaakaan espanjaa!
Loppukehut
Omassa peliporukassani vastaavia tilanteita harvoin ilmenee, koska pelinjohtajamme ovat riittävän taitavia (ja tyytyväisiä julkisesta kehusta). Joko he antavat hahmon käyttää läheistä rinnakkaistaitoa tai sitten antavat ainakin jotakin plussaa huonopohjaiseen heittoon hyvien sukulaistaitojen vuoksi. Mielestäni se on toimiva tapa, joka estää kieltämättä joskus varsin epärealistisen kaltaiset tapahtumat (kuten vaikka yllä olevat). Eikä tietysti pidä unohtaa varsinaisen roolipelaamisen osuutta erityisesti esiintymistä/puhumista koskevissa yrityksissä.
Kaikesta keskustelusta huolimatta tämänkään ongelman ei pitäisi antaa haitata peliä. Tärkeintähän on edelleen pitää hauskaa.
