Yhdistyneitten kansakuntien päämaja on terroristien hallussa. Maailman johtajat ovat panttivankeina pilvenpiirtäjän ylimmässä kerroksessa. Neuvottelut eivät etene ilman Uzin käskyä. Matka huipulle on pitkä vaaroja pursuava(?) 3D-käytäväräiskintä.
Kansitekstien mukaan Body Countin tekijöillä on ollut lainassa idin Wolfenstein 3D -engine. Sitä on jopa viritelty lisäämällä sekä lattiaan että kattoon kuviokirjaillut päällysteet. Lopputulos on yllättävän amatöörimäinen ja rujo, mennyttä on Wolfensteinin sutjakkuus ja vauhdikkuus. CD:ltä latautuva lyhyt alkudemo ja kerrosten väliin sirotellut välikkeet eivät piristä pelattavuutta eivätkä vie tarinaa eteenpäin.
Erikoisuutena pelaaja voi etsiskellä liittolaisia, joita voi käskyttää simppeleillä ohjeilla. Liittolaisen voi vaikkapa kiikuttaa mukanaan käytävän päähän ja jättää siihen väijymään ohikulkijoita. Oikeastaan kelpo idea, joka voisi toimia jossakin toisessa pelissä.
Vaikeustasoja on kolme, aseita viisi haulikosta kranaatinheittimeen. Modeemi- ja verkkopeli onnistuvat tarvittaessa, mutta vaikea kuvitella kenenkään näkevän moista vaivaa tämän pelin takia. Kerättävää löytyy tuttuun tapaan ammuksista terveyspuketteihin. Salaiset käytävänpätkät avautuvat tunnolliselle seinien koluajalle.
Body Count on häkellyttävän huono Wolfenstein-klooni. Ruudunpäivitystä hidastavat kamalat katto- ja lattialaatat saa kytkettyä pois, mutta silti tunnelma jää tervaiseksi. Kerroksien pohjapiirrokset ovat tylsiä, pitkäveteisiä eikä esikuvan tiukkaa tunnelmaa missään vaiheessa tavoiteta.
Ainoa miellyttävä piirre pelissä ovat äänet. CD:ltä tulviva musiikki, vihollisten luritukset ja konetuliaseen kalkatus luovat asiallisen äänimaton. Silmät kiinni peliä on kuitenkin vaikea pelata.
Hereticiin ja Descentiin verrattuna Operation Body Count on musertava, tunkkainen kokemus, jonkun aloittelevan ohjelmoijan ontuva viritelmä. 40 kerrosta silkkaa kidutusta. id Softwaren maininta paketin kannessa tuntuu suorastaan pyhäinhäväistykseltä.
35
