Kaikki kunnia A-luokan putkiräiskinnöille (niille parille parhaalle), mutta vapaus sopii räiskintäpeleihin.
Tähtää peli sitten realismiin tai räväkkyyteen, niin suunnittelu lippaallista pidemmälle, eri taktiikoiden kokeilu ja maailman vapaus imaisee mukaansa. Ja Operation Flashpoint: Dragon Rising todellakin imee – valitettavasti muutenkin kuin hyvässä mielessä.
Dragon Rising on sotapeli, jossa 11 tehtävän verran vapautetaan Skiran saarta Kiinan invaasion ikeestä Yhdysvaltain merijalkaväen riveissä. Nimi johtaa harhaan, sillä klassikko-Flashpointia pelissä on vain avoin pelialue ja pyrkimys jonkinlaiseen realismiin. Fläsärin konsoliversio ei ole juuri PC-versiota karsitumpi (Pelit 9/2009, 82 p), mitä nyt moninpelin pelaajamaksimi on pienempi ja Skiran saarella kasvaa vähemmän ruohoa. Toisaalta PC-mies antaa ehkä enemmän anteeksi, sillä kokonaisuuden hiomattomuus saa minut nikottelemaan Nikoa enemmän.
Realismilapsuksista en viitsi valittaa. Vuosi realismia riitti minulle, ja ainahan nurmiporan simulointi on hyvin näennäistä. Ainoa asia, jonka vuoksi nyrpistän nokkaani, on vihollisten kestävyys. Yksi tai kaksi rynnäkkökiväärin osumaa kaulan alle ei tuota edes nytkähdystä. Kun pelin henki on laaki ja vainaa, on pääosumiin pakottaminen pöhköä. Melkoisen typerää on myös ammusten ryövääminen (katoavilta) vihollisilta.
Hiekkalaatikolla ei ole hiekkaa
Hiippailu, munat turpeessa ryömiminen, joukkojen komentaminen ja pienestäkin virheestä armotta rankaisu ovat jotain ihan muuta kuin perusramboilu ja huilaamalla paranevat haavat. Vaikeus onkin vapauden lisäksi sotasimulaation vetovoiman toinen peruskivi. Kun henki on herkässä ja tallennuspisteet harvassa, tuntuu jokainen päätös tärkeältä ja onnistuminen on todellinen suoritus – ja onnenkin pitää olla myötä.
Harmi, että vapautta ei ole tarpeeksi ja suunnittelumokat ja bugit heittävät hiekkaa rynkkyyn. Älyttömintä ovat tehtävien aikarajat. Hiekkalaatikkosotimisen luovaan hulluuteen tai edes perusvarovaisuuteen ei usein ole aikaa, sillä kello käy ja pakottaa ryntäilyyn. Tämä sotii niin suoraan Operation Flashpoint -perintöä vastaan, että syyksi ei keksi kuin kiireen saada peli pihalle.
Vaikka välitallennuspisteiden pihtaamisen ymmärtää, niin jotain rajaa nyt sentään! Kilometrin siirtymätaival ja sen jälkeinen vaikeuspiikki ei kymmenen toiston jälkeen naurata. Lisäksi checkpointit toimivat muutenkin vähän miten huvittaa. Välillä niitä ei saa, vaikka pitäisi.
Joskus peli tallentaa todella vaikeisiin, jopa mahdottomiin paikkoihin. Pakkotallennus avomaastossa helikopterin pörrätessä päällä on ikävää, mutta ei mitään verrattuna siihen, kun tilanteen toivottomuus ei ole tiedossa. Tuhlasin kylän puolustusyrityksiin kaksi iltaa tietämättä, että homma oli lähes mahdoton ilman aikaisemmin turpiinsa ottanutta panssari- ja helikopteritukea. Mihin voin lähettää laskun tuhlaamastani ajasta?
Keltaisen valtion taistelija on tehokas. Se haluaa tosin nostaa päätään samasta paikasta jakauksen ampumisen jälkeenkin, mutta muuten hyökkäys, puolustus ja ryhmänä toimiminen on riittävän älykästä. Oma ryhmä sen sijaan on joukko niitä tyhmimpiä b-miehiä. Niitä pitää paimentaa ja silti ne tekevät suurimman osan asioista väärin.
Tekoälyttömyys, bugit ja juosten kustu pelisuunnittelu pakottavat myös epätoivoisiin yrityksiin – tai no, joukon kärjessä pelastushelikopterille pakeneminen on toki muunnelma suomalaisesta periaatteesta johtaa joukkoja edestä ja omalla esimerkillä. Käpälämäkeä ennen ehdin myös hautoa oman joukkueen harventamista parilla ”harhalaukauksella”, jotta varsinaiset pelastettavat olisivat mahtuneet Humveehen!
Rakastaa, ei rakasta….
Grafiikka on suttuista, mutta siedettävää. Aluskasvillisuutta voisi olla enemmän, tekstuureissa lisää tarkkuutta ja yöllä oikeasti pimeää, mutta kun näkymät ovat avaria ja ympäristö riittävän uskottavaa, on tärkein kunnossa.
Co-op-pelissä huvia olisi pitkäksi aikaa, mutta tekniikka tekee tenän. PS3-versio katkoo nettipeliä jatkuvasti. Se on harmi, sillä siinä missä ADHD-räiskinnöissä keskusteleva moninpeli tarkoittaa kuulumisten vaihtamista, suunnitellaan Dragonissa etenemistaktiikoita ja vaihdetaan tietoja havaituista vihollisista. Se voisi olla pelin parasta antia, mutta kun ei.
Myös nettisota kärsii samasta pätkimisestä. Tosin se ei muutenkaan innosta, sillä isolta saarelta löytyy vain muutama rajattu moninpelikenttä ja vielä pienempi määrä pelimuotoja. Pelaajia mahtuu mukaan vain kahdeksan – loput toimivat tekoälyllä. Bottien ampuminen ei tunnu kuin turhauttavalta, eivätkä ne hallitse moninpelin kaaosta.
Bugeista ja yleisestä juosten kusemisesta huolimatta on syytä korostaa, että Dragon Rising on karvoineenkin palkitsevampi kuin hiotummat varman päälle -pelit. Eikä sillä ole konsolipuolella suoria kilpailijoita. Vapaudesta ja isosta nimestä seuraa kuitenkin vastuu, eikä siihen vastata kunnolla. Ehkä aika vain loppui. Työtä olisi ollut vielä vuodeksi.
* * * * * *
Uudestaan Skiralle
Toivoin, että arvosteluversion muutama kämmi olisi poissa finaaliversiossa, mutta ei. Jäljellä on jopa latausanimaatio joka ainoan kerran kun vaihtaa sinkoon tai kiväärikranaattiin. Ehkä se liittyy harkkore-vaikeustasoon: ei muuten tiedä mitä on piipussa.
Editoinnista paljastui sellainen ikävä juttu, että modaamista ei tueta vaan pikemminkin estetään, sillä datatiedostot on kryptattu. Dragon Risingin ympärille ei ole syntynyt kotiteollisuutta, mikä vähentää pelin arvoa. Massiiviset sotatehtävät eivät edes onnistu, koska PC-versiokin on rajoitettu 64 tekoälyobjektiin per tehtävä, joskin modaamalla se on saatu sataan. Vertailun vuoksi voi YouTubesta katsoa Arma 2:n tuhansien yksiköiden sotaa.
Code väitti, ettei PC-versio kärsi konsolirampautuksesta, Bohemialla poksahtelevat samppanjapullot.
Jäähyväiset moninpelille
Dragon Risingin moninpeli tuntui jo arvosteluversiossa kaksinpelinä lupaavalta ja sitä se tavallaan onkin. Maksimissaan neljän hengen co-opin taso ja hauskuus riippuu tietysti pelikavereista, mutta onhan se hauskaa. Koop on myös ainoa pelimuoto, jota Codemasters ei ole tyhmyyttään sössinyt.
Hyvä ensin. PC:llä moninpeli tarkoittaa 32 pelaajaa, pelimuotoja on kaksi. Annihilation on tiimi-deatchmatchia, Infiltrationissa kiinalaiset suojaavat kohdetta, jonka pienempi mutta paremmin varustettu jenkkijoukko yrittää tuhota. Arma 2:n moninpelimodiskene saisi ottaa oppia Dragonin tiiviistä näkemyksestä ja unohtaa ne huonot viritykset, joissa spawnataan viiden kilometrin päähän rintamasta. Taistelussa on muutenkin hyvä tunnelma, tässä olisi ainesta voittajaksi.
Vaan sitten Codemasters painaa itsetuhonappia. CD-avainta ei käytetä, joten warettajat pelaavat ihmisten kanssa. Onhan siitä se bonus, että pelaajia on. Pahimpana typeryytenä moninpelin tekniikka on konsoleista, eli pelipalvelimien asemasta homma hoidetaan P2P-systeemillä. Se on moninpelaamisen kivikautta, joka on huono, alkeellinen ratkaisu jo konsoleissa, mutta kymmenen kertaa huonompi PC:ssä, jossa dedikoidut serverit ovat olleet normi jo vuodesta 1997. Ihan umpityhmiä ei Codella olla. Pelissä on toki jo Left 4 Deadissa huonoksi havaittu matchmaking-systeemi, mutta myös serveriselain, josta löytyy se siedettävän viiveen peli.
Pelaaminen on teknisesti huonompaa, vaikka aika hyvin pelit sentään pyörivät. Kesken oleviin peleihin ei voi liittyä ja jos pelinpyörittäjä lähtee, peli loppuu siihen. Esimerkiksi suomalainen sankari A perusti 32 pelaajan pelin, joka pyöri hyvin ensimmäiset kolme minuuttia. Sitten näin herra Hostin talon nurkalla ja ammuin sitä päähän. Viisi sekuntia myöhemmin host hylkäsi pelin.
Code vetää vielä kolmannen hudin: moninpelikenttiä on kaksi kappaletta per pelimuoto, eli ruhtinaalliset neljä. Aivan törkeää DLC-petaamista! Kaikki grafiikka on jo olemassa, koska Skiran saari on kokonaan mallinnettu. Moninpelikentät olisivat siis vaatineet vähän aikaa tehtäväeditorin kanssa. Epävirallisia moninpelitehtäviä toki on tehty ja niiden koko on naurettavan pieni, mutta peli ei osaa ladata niitä automaattisesti.
Dragon Risingissa on vahvaa lupausta, mutta toistaiseksi heikkoa lunastusta. Jollei Codemasters tee jotain, kuukaudessa parissa Dragon Risingin PC-moninpelaaminen on historiaa. Minimivaatimus hengissä pysymiseen on dedikoitu serveri.
Tarkistuslaskennan jälkeen Dragon Rising jää ihan hyväksi Delta Force -kopioksi, jolta ahneus ja väärän hevosen veikkaaminen vievät tulevaisuuden.
Nnirvi
PC 80
75
