Outfit (Xbox 360) – Britzkrieg pop

MM-kisojen kunniaksi pelaamme vielä kerran natsimatsin Yhdysvallat–Saksa. Jenkkejä edustaa kolmimiehinen joukkue.

The Outfit on lapsilta kielletty veijaritarina, joka sijoittuu toiseen maailmansotaan. Puhkikaluttua aihetta käsitellään tuoreesti, tosissaan, mutta virne suupielessä. Päärooleissa pullistelee kolme karrikoitua sankaria, jokaisella omat erikoiskykynsä ja aseensa.

Tommy Mac on pikseli-Rambo, jonka raskas konekivääri ja liekinheitin saavat natsien pöksyt väpättämään. Tummaihoinen J.D. Tyler on vikkeläkinttuinen sotilas, joka hallitsee haulikolla ja kiikarikiväärillä läheltä ja kaukaa. Deuce Williams luottaa aurinkolaseihin ja panssarinyrkkiin, pienimmät torakat hän nitistää reikäraudalla.

Koominen tarina etenee camp-hengessä. Välillä kuunnellaan hullunkurista dialogia ja jahdataan pahisnatseja, toisinaan etsitään Enigma-salauslaitteen osia pitkin kyliä ja ammutaan atomeiksi kaikki mahdollinen. Koska Outfitin pelimoottori mahdollistaa rakennusten ja muun irtaimen tuhoamisen, sitä myös oivallisesti hyödynnetään.

Joukkueenjohtajan apuna häärii enintään neljä tekoälyn ohjaamaa sotilasta. Tekoukkelit osaavat tulittaa omatoimisesti kaikkea mikä liikkuu, ja ymmärtävät yksinkertaisia hyökkäys- tai puolustuskomentoja. Kuolleiden mokkereiden tilalle saa tarvittaessa täydennysjoukkoja, mikä on hyvä, sillä useimmat ajoneuvot tarvitsevat tehokkaasti toimiakseen täyden miehistön. Kummastelin K18-merkintää, sillä meno ei ole erityisen raakaa.

Määrämittainen pesään

Tapetuista hakaristiretkeläisistä ja suoritetuista tehtävistä saa pisteitä, joilla voi ostaa lisää rautaa rajalle. Muutaman sekunnin kuluttua tilauksesta taivaalla jyrisee lentokone. Itse jäin tyhmänä pällistelemään mitä sieltä nyt tulee, jolloin taivaalta putoava laatikko murskasi minut. Parhaisiin vekottimiin tarvitaan myös oikeanlainen tukikohta. Esimerkiksi moottoripoolin vallannut komentaja voi tilata panssarivaunun jalkojensa juureen, muuten on tyytyminen kevyempään kalustoon.

Vaikka kuriiri kuljettaa kotiovelle kk-tornit, tykit, jeepit, tankit ja muut kivat laitteet, kaikkea ei kannata aina ostaa. Saksalaisinsinöörien teknisesti paremmat sotalelut ovat myös anastettavissa, kunhan ei saa yliannosta nikkeliä kesken rötöspuuhien. Savuavan menopelin korjaaminen on myös vaihtoehto, sillä sellaista vehjettä ei ole keksittykään, jota ammattikoulun käynyt sotamies ei fiksaa alle minuutissa.

Sodankäynti ei vaadi suurta taktikkoa. Yksinpeli etenee putkea pitkin yksi tukikohta kerrallaan. Ongelmia ei tule, kunhan hoksaa lukea ruudulle ilmestyvät vinkit. Esimerkiksi radiotornin hallussapito mahdollistaa ilmaiskut, joilla voi poistaa reitin varrella olevan ikävän esteen. Tykkäsin erityisesti siitä, ettei kellon kanssa hötkyillä, mikä tekee Outfitistä leppoisaa sunnuntaiviihdettä.

Oikea joukkueenjohtaja oikeaan aikaan on avain voittoon, mutta väärä valinta ei johda automaattisesti tappioon, sillä tavoitteita saa yrittää vaikka maailman tappiin ja uusi tyyppi teleporttautuu ilman sanktiota haluttuun tukikohtaan. Tallennus onnistuu myös kesken tehtävän, mikäli nakit väsähtävät kesken paukuttelusession.

Outfitin suurin synti ovat konstikkaasti ohjautuvat ajoneuvot. Teoriassa vehje menee sinne, minne vasen peukalo käskee, mutta käytännössä jeeppi tai vastaava huristelee omia latujaan. Kiikkerän ajomallin lisäksi lisäharmia aiheuttaa erikoinen tähtäyssysteemi. Stressitaso nousee varsinkin tankin puikoissa, joissa kamera seuraa tykkiä, joka pysyy suunnattuna aina samaan kohtaan. Tornin suoristusnappi helpottaa tilannetta, mutta sitä on hankala painaa jatkuvasti.

Likainen tiu

Yksinpelin 12 tehtävää on äkkiä kahlattu, mutta moninpeli pidentää Outfitin ikää merkittävästi. Hämmästyin, kuinka hyvin homma toimii jaetulla ruudulla 32 tuuman LCD-telkkarissa. Puolitettu ruutu on riittävän tarkka ja päivitysnopeus pysyy hyvänä. Kimpassa yhteistyö on luontevin pelimuoto, mutta myös kaksintaistelut luonnistuvat, kunhan sovitaan, ettei kaverin ruutua katsella.

Livessä pääpaino on jenkit vastaan natsit -salamasodissa. Yhteen sessioon mahtuu kahdeksan pelaajaa, käytännössä tyydytään vähempään. Vähäinen käyttäjämäärä ei hirveästi haittaa, sillä kartat ovat pieniä. Sutjakkaan sodan saa aikaan jo kahdella, sillä alueen voi täyttää tehokkaasti tekoälysoltuilla.

Valittavana on kolmenlaisia matseja: Deathmatch, Destruction ja Strategic Victory. Destructionissa hyödynnetään Outfitin tuhoutuvaa maastoa ja tavoitteena on tuhota mahdollisimman paljon vihollisen omaisuutta. Selvästi suosituin vaihtoehto on strateginen voitto, jossa vallataan tukikohtia ja yritetään pitää ne mahdollisimman pitkään hallussa.

Yksinpelin läpäistyäni olin Livessä täysin muiden vietävissä, joten luikin häntä koipien välissä takaisin harjoittelemaan. Nettipeli vaatii ihan eri taktiikoita kuin hidastempoinen sooloseikkailu. Battlefield-kokemuksesta on varmasti etua, vaikka Outfitin näkemys sodasta on vähemmän realistinen. Pari iltaa treenattuani pääsin jo korkkaamaan ensimmäisen voittoni kunniaksi.

Outfitin näkymät ovat skarppeja ja perusnättiä grafiikkaa. Huimia jippoja ei esitellä, mutta piirtoetäisyys pysyy hyvänä ilman nykimisen häivääkään (paitsi joskus netissä). Toisen maailmasodan vakioäänikirjasto on ollut varmasti käytössä, sillä lentokoneiden pörinä ja tykkien ryske kuulostaa tutulta, vaikka pauke pysyttelee maltillisella tasolla. Äänirooleihin on palkattu julkkiksia, joista tunnetuin lienee T-1000:na Arskaa kiusannut Robert Patrick.

Markkinapaikan online-demo jätti Outfitistä jokseenkin sekavan kuvan, mutta pelin myyntiversio on selvästi mainettaan parempi.

80