OutRun on kulkenut pitkän matkan kolikkopeliluolien neonvaloista ja ikivanhojen tietokoneiden syövereistä. Nyt kaahaus on parempi kuin koskaan.

OutRun 2006: Coast to Coast palauttaa mieleen menneen kesän muistot. Kuinka saatoinkaan unohtaa, miten paahdoin kahtasataa palmujen katveessa Turku-Helsinki-moottoritietä Ferrari Testarossallani venakkomalli vieressä nalkuttamassa. OutRun 2006 mallintaa kesäfantasiat kaikissa yksityiskohdissaan. Autot ovat kauniita, naiset teräksisiä ja miehet nopeita. Radion aivoton höpötys on vaiennut, ja sen tilalla kaiuttimista pauhaa riehakas syntikkapoppi. Ajopelit ovat harvoin näin rentouttavia.

Taivaalla tapahtuu

OutRun 2006: Coast 2 Coastissa on ideana kaahata etappeja lähdöstä maaliin. Peruskaavaan saadaan säpinää eri pelimuodoilla. Coast 2 Coast -kisailussa suoritetaan annettuja tavoitteita. Ne voivat olla esimerkiksi muiden kilpailijoiden ohittaminen ennen maaliviivaa tai vieressä istuvan naisen käskyjen totteleminen. Jos nainen sanoo, että kahva edellä seuraavat kurvit, ei auta kuin tehdä työtä käskettyä.

Käskytyksestä pääsee nauttimaan myös erityisesti sitä varten suunnitellussa kisamuodossa. Sydänkilpailuissa yritetään miellyttää vieruskumppania: kaadetaan keiloja, ajetaan tiettyjä ajolinjoja, ohitellaan muita ja niin edelleen. Mitä paremmin tavoitteet täyttää, sitä enemmän naiselta heruu ihastuksen sydämiä. Epäonnistumiset palkitaan mäkätyksellä ja murjottamisella. Tienposkeen naista ei saa jätettyä. Yritin silti.

Mukana on myös perinteisiä OutRun-kilpailuja, joissa pyritään kaahaamaan aikarajan sisällä 15 etapin läpi maaliin. Matkan varrella pääsee valitsemaan eri reittejä (tyyppiä helpompi/vaikeampi), jotta aina ei tarvitse sahata samaa baanaa. Valinnanvarasta ja eri maisemista huolimatta OutRun kierrättää vahvasti samoja pätkiä, ja ennen pitkää ne alkavat maistua puulta. Onneksi mukana on myös ratoja ja kisoja Coast 2 Coastin edeltäjistä, OutRun 2:sta ja OutRun 2 SP:stä, joten vaihtelua, ja etenkin pelattavaa, on ihan riittävästi.

OutRunin suurin valtti on sen sutjakka ja näyttävä grafiikka. Testikoneella pystyi heittämään asetukset kaakkoon ja nauttimaan riemunkirjavista radoista. Kisailua piristää sinne tänne ripotellut yksityiskohdat, kuten eriskummalliset patsaat, kauniit sateenkaaret tai vaikkapa taivailla leijuvat kuumailmapallot. Hymy nousee väkisinkin huulille aina kun vaakkuva hanhilauma lentää taivaalla auton editse – noin kolmeasataa.

Talla pohjaan

OutRun 2006 on tikku realismivinkujien käpälässä, sillä arcademaisempaa ajomallinnusta saa hakea. Autot liikkuvat kuin rasvatulla alustalla ja sujahtelevat rakettina kaistalta toiselle. Pienellä jarrun näpäytyksellä auton saa heitettyä linkkuun, jonka jälkeen kurvit voi ottaa rennosti kylki edellä. Vauhti ei hidastu, ja vieressä istuva pimu tykkää.

Törmäykset muihin autoihin tai radan reunoihin tuottavat satunnaisia seurauksia. Välillä heitetään volttia ja aloitetaan vauhti nollasta, välillä auto teleporttailee erikoisesti reunan ja radan väliä, toisinaan taas kilpailijan töytäisy saa tämän lennähtämään satojen metrien päähän ja jatkamaan kilpailua. Eriskummalliset törmäilyt eivät juuri vaikuta kisaamiseen, mutta nakertavat nautintoa.

OutRunin pelattavuutta voi vain ihailla. Kaikki on hiottu valikkosysteemejä myöten helpoksi ja mutkattomaksi, jolloin voi keskittyä pelkkään pelaamiseen. Hulppeavauhtisissa kisailuissa kysytään nopeita reaktioita, muuten saa nauttia täysin rinnoin kauniista maisemista ja letkeästä musiikista. Alussa biisivalikoima on köyhähkö, mutta kisoista tienatuilla rahoilla voi ostella lisäkappaleita, jos ei tuhlaa rahojaan uusiin Ferrareihin tai peilikuvaratoihin.

Korniudestaan huolimatta syntsavetoinen ruotsinlaivamusa sopii taustalle täydellisesti. Aiemmista OutRuneista tutut biisit svengaavat niin alkuperäisessä muodossaan kuin erilaisina remixeinä. Suurin osa biiseistä on instrumentaalista poppia, mutta mukana on myös laulajavetoisia kipaleita, kuten yksi suosikeistani Life Is a Bore. Pelin muuhun ääniosastoon ei tule kiinnittäneeksi edes huomiota, mitä nyt apukuskin kiljahdukset ja kilahdukset välillä rikkovat harmoniaa.

Coast 2 Coastin moninpeli toimii yhtä mutkattomasti kuin muukin peli. Parilla enterin painalluksella pääsee mukaan jo olemassa olevaan kisaan. Jos kisoja ei löydy, parilla lisäpainalluksella sellaisen saa luotua. Sen jälkeen halutut radat ja autot käyttöön, ja skaba voi alkaa. Enintään kuuden ihmiskuskin kilpailut eivät vedä vertoja yksinpelin huippuhetkille. OutRun 2006 ei ole luotu törmäilyihin tai tiukkoihin kylki kyljessä kilpailuihin. Moninpeli onkin lähinnä yksinpeliä ihmiskuskeilla höystettynä. Yhteyden pätkähtelyt tekevät välillä muista autoista näkymättömiä, mikä syö entisestään moninpelin huumaa.

OutRun 2006: Coast 2 Coastin pariin ei unohdu tuntikausiksi, mutta muutaman kisan pätkissä se ilahduttaa ja virkistää. Täydellinen peli raskaan työpäivän päätteeksi.