Team 17 on käynyt läpi kohta kaikki mahdolliset toimintapelin lajityypit. Nyt on vuorossa ylävinkkelistä tiirattava ajopeli. Tekniikka on heillä ollut hallussa alusta saakka, mutta pelintestauksen jalo taito on pitänyt hankkia kantapään kautta.
Totuttuun tapaan Overdrivessakin auton ohjaaminen tapahtuu kääntämällä tikkua auton menosuunnasta katsottuna haluttuun suuntaan. Tulitusnäppäin tuo lisää vauhtia ja kahden näppäimen ohjaimella toinen nappi jarruttaa. Toisin sanoen tavallinen ilotikku on riittävä: eihän kukaan tällaisessa pelissä ikinä jarruta. Aloittajalle on tarjolla idioottimoodi, jossa auto menee aina siihen suuntaan mihin tikkua vääntää.
Overdrivessa ajetaan neljällä erilaisella autolla viidellä erilaisella radalla kahdeksaa vastustajaa vastaan. Jokaiselle pelikierrokselle peli tarjoaa kolme eri vastustaja-auto-rata-yhdistelmää, jotka on luokiteltu numeroilla 1_10 vaikeustason mukaan. Niinpä ainakin periaatteessa pelaaja voi koko ajan muokata pelin vaikeutta. Itse kilpailuissa täytyy sijoittua kahden parhaan joukkoon päästäkseen jatkoon, vaikeimmissa kilpailuissa on voittopakko. Kilpailut koostuvat kahdeksasta lyhyestä kierroksasta.
Pelissä on kolme eri vaikeustasoa. Helpommalla peli alkaa aina alusta ja vaikeimmalla pelaaja pääsee aloittamaan pelin suoraan noin puolestavälistä. Viime mainitulla vaikeustasolla peli ei myöskään jaa jatkoyrityksiä, joten koko ajan joutuu ajamaan veitsi kurkulla: yksikin suuntahäiriöinen kierros vie auton lopullisesti hajottamolle.
Sinne tänne ajoradalle on ripoteltu erilaisia esineitä ja esteitä. Tärkeimpiä ovat turboläiskät, joiden päältä ajamalla auto singahtaa hetkeksi hurjaan vauhtiin. Parhaan kierrosajan saa tietysti ajamalla turbolätkältä toiselle. Jakoavaimia keräämällä pitäisi auton ominaisuuksien parantua (ohjevihkosen mukaan) tulevia kilpailuja varten _ mene ja tiedä. Mustia renkaita keräämällä liukkaan öljyläiskän tai jäätikön voi ylittää liukastelematta pari kertaa. Bensakanisterejakin on jaossa, vaikkakin bensan loppuminen on tuiki harvinaista.
Ohjelmoinniltaan Overdrive on viimeisteltyä työtä. Äänet ja musiikki ovat hyvät, grafiikka selkeää ja siistiä. Vieritys on sujuvaa (50 MHz), mutta vain pääilmansuuntiin etenevää. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kurvit ovat vain ja ainoastaan 90-asteisia. Kontrollit ovat myös onnistuneet ja vaikeustaso sopiva. Kierrosennätykset kaikille mahdollisille auto-rata-yhdistelmille voidaan tallentaa ylimääräiselle levykkeelle, mikä on pieni mutta erittäin tärkeä yksityiskohta.
Kilpailijoita on radalla kerrallaan vain kolme, mikä saattaa tehdä ensimmäisistä kilpailuista orpoja kokemuksia. Useampi auto olisi Team 17:n mukaan kuitenkin hidastanut peliä merkittävästi. Peli seuraa onneksi koko ajan pelaajan menestystä ja tarvittaessa hidastaa johdossa olevia autoja, jotta jännitys säilyisi kisan loppuun saakka. Muutama moka ei siis välttämättä pilaa koko kisaa. (Osassa brittilehtiä on arvosteltu betaversio, josta tuo piirre puuttui.)
Radat ja autot eivät loppujen lopuksi eroa kovin dramaattisesti toisistaan, mikä on hienoinen pettymys. Tietysti GP-kaara on nopeampi kuin 4x4 mutta muutoin erot eivät ole kovin suuret. Jääradalla on muutama liukastelukohta, mutta kurvit sujuvat silti kuten katuradalla. Kaksinpeli onnistuu ainoastaan kahden Amigan avulla, mikä on epäkäytännöllistä. Kaikki tämä lyhentää pelin ikää.
Overdrive on sujuvuudeltaan ja pelituntumaltaan kuitenkin sen verran hyvä peli, etteivät sitä muutamat puutteet kaada. Uusien kierrosennätysten ajaminen on hauskaa ja vauhdin tuntu on parhaimmillaan riittävä. Vihollisautojen pökkiminen kilpailun tuoksinassa on myös mahdollista, mikä tuo peliin mukavan pikku lisän. Ei ikuklassikko, mutta mukava parin viikon kaahailukokemus.
86
