Vaikka Suomessa nyt kohistaan pelialasta, kuka muistaa, että ensimmäiset kaupalliset pelit on Suomessa tehty jo 30 vuotta sitten. Ei kukaan, ennen kuin nyt.
Historiaa ei osaa arvostaa, ennen kuin se on historiaa. Muutoissa ja myllerryksissä häviää tavaraa, jonka soisi säilyvän jälkipolville niin meillä kuin muuallakin. Jo muinaiset roomalaiset tekivät kaikkensa kierrättääkseen turhat rakennukset ( niin kuin Colosseum) uusiksi pytingeiksi.
Muutama vuosi sitten kuulin, että pelitalot itse alkoivat vasta heräillä historiansa säilyttämiseen. Eräskin suuri pelitalo yritti eBayssä ostaa kovalla rahalla omia alkuaikojen pelejään, kun pelit, manuaalit, laatikot ja muu materiaali olivat jo kadonneet, firmojen vaihdettua omistajaa ja muutettua maasta toiseen.
Tarina tuli mieleeni, kun kuuntelin sinivalkoisen pelikirjailijamme Juho Kuorikosken ongelmia löytää kustantaja kirjaidealleen. Suomen pelialan historiaa on sivuttu yliopistotutkimuksissa ja lehtijutuissa, mutta kukaan ei ole sitä vielä kokonaisuudessaan kansien väliin saattanut. Juho teki (hullun) miehen työn. Nyt oli jo korkea aika kertoa peleistä, jotka ovat mahdollistaneet nykyisyyden.
Suomen ensimmäiset kaupalliset pelit ovat jo vuodelta 1984 ja kolmenkymmenen vuoden aikana niitä on ehtinyt ilmestyä kuutisensataa. Tahti on viime aikoina kiihtynyt ties kuinka monenteen potenssiin. Nyt Juhon kannattaisi jatkaa saman tien hommaansa ja kerätä pelit kakkoskirjaa varten sitä mukaa kun niitä ilmestyy. Se olisi ehkä helpompaa kuin pelata monta kymmentä Java-peliä putkeen, niin kuin mies ykkösosaa varten teki.
Suuri yleisö eli pelaajat arvostivat Juhon työtä tukemalla projektia avokätisesti Mesenaatin kautta. Mutta kuten mies itse tuhahti ”Linnunpöntöistäkin tehdään kirjoja, mutta isot kustantajat eivät nähneet kaupallista potentiaalia pelihistoriaa käsittelevälle kirjalle!” Toivottavasti Juho saa ansaitsemansa arvostuksen niin alalla kuin alan ulkopuolella, kun kirja huhtikuussa ilmestyy.
Hyvää työtä, Juho. Jäit historiaan itsekin.
