Pahan pauloissa

Keskisuomalainen-lehdestä löytyi mielenkiintoinen yleisönosastokirjoitus. Jutun aiheena oli lupaavasti "Saatanalliset roolipelit ja mielenterveys". Kirjoituksen oli laatinut sosiaalisihteeri S. Pajatie-Härkönen vastineeksi lehden sunnuntainumerossa olleeseen roolipeliartikkeliin.

Tuossa artikkelissa rauhoiteltiin vanhempia kertomalla, kuinka roolipelit eivät ole tavallisia korttipelejä vaarallisempia. "Miksikähän sitten amerikkalaiset vanhemmat perustavat kaikkialle roolipelejä vastustavia yhdistyksiä?" kysyy Pajatie-Härkönen omassa vastineessaan.

Tähän voin vastata, etteivät ne amerikkalaiset vanhemmat enää niitä "parents against D&D" -kerhoja pahemmin perustele, eikä niitä koskaan niin kovin monta ole ollutkaan.

Pajatie-Härkösen oman käsityksen mukaan Suomessa ei olla vielä niin pitkällä, koska roolipelit ovat tulleet meille parin vuoden viiveellä, eikä suuri yleisö vielä tiedä, mistä niissä ylipäätään on kysymys. Kyllä, ropet tulivat meille myöhemmin, mutta olisi meilläkin ehditty perustaa jos jonkinlaisia yhdistyksiä, jos aihetta ja halua olisi ollut. Ilmeisesti suurin osa suomalaisista vanhemmista on katsonut, ettei moiseen kohkaukseen ole mitään aihetta. Sekin on totta, etteivät kaikki ihmiset tiedä laisinkaan, mistä ropeissa on kysymys, mutta eipä näytä kirjoittajallakaan olevan siitä kovin todellista käsitystä.

Pelit pois ja dokaamaan

"Monet vanhemmat luulevat lastensa olevan hyödyllisten harrastusten parissa, kun nämä muista nuorista poiketen eivät lähdekään kadulle notkumaan ja litkimään olutta, vaan pysyttelevät kotona tiukasti tietokoneensa ääressä roolipelejä pelaten. En suosittele alkoholin käyttöä kenellekään, mutta pakkotilanteessa sallisin omalle lapselleni sata kertaa mieluummin kylmän kadun ja juopottelun kuin roolipelien pelaamisen."

Melkoista tekstiä ja varsinkin kun henkilö on tuossa asemassa! Mihinkähän tosiasioihin ja omakohtaisiin kokemuksiin Pajatie-Härkösen käsitykset perustuvat? Tiedon puutetta osoittaa muun muassa tietokoneiden sekoittaminen ropeihin. Olisi tosi kiinnostavaa kuulla, miten Pajatie-Härkönen luulee ropeja pelattavan. Tietokoneko on se pelätty tappokäskyjä antava pelinjohtaja?

"Oluen juomisesta voi toki alkoholisoitua, mutta kaikessa karmeudessaan se on kuitenkin pienempi paha -- murhia, kauhua, okkultismia ja hirviöitä pullollaan olevat roolipelit muovaavat ajan myötä lapsistamme täysin sairailla käyttäytymismalleilla varustettuja tunneinvalideja; pahimmissa tapauksissa saatananpalvojia ja tappajia, joille ihmishenki ei merkitse yhtään mitään."

Tälle henkilölle lienee turha koettaakaan kertoa, että eivät tuollaiset mielenvikaiset idiootit edes jaksa kiinnostua roolipeleistä, ne ovat heille aivan liian vaativia. Myös kiinnostaisi tietää, miksi kokeneena roolipelaajana itse olen sattunut vain harvoin törmäämään 'murhiin ja okkultismiin' peleissä. Ja silloinkin ne ovat aina kuvitteellisten pelihahmojen elämään liittyviä, ei pelaajien omaan.

Vaan sosiaalisihteeri Pajatie-Härkönen jatkaa innolla. Hän tietää, että "roolipeleissä pelaajat vaihtavat oman persoonallisuutensa toiseen, esimerkiksi paholaisen hahmoon. Pelissä on unohdettava kokonaan oma itsensä ja sulauduttava täysin roolihahmon sielunelämään. Ennen peliä pelaaja eläytyy hahmoonsa niin kuin näyttelijä rooliinsa: hän opettelee puhumaan, käyttäytymään ja ajattelemaan roolihahmonsa tavoin."

Mitäs tuohon sanotte, te paholaisen sikiöt? Anteeksi, tarkoitin roolipelaajat. Eikö vain vanha kehno itse olekin yleisin roolihahmonne? Entä kuinka monta tuntia vietätte peilin edessä harjoitellen pirullista puhetapaa tai demonisen lumoavaa liikehdintää? Miksi muuten tietokoneen ääressä pitää "eläytyä"?

Koirat piiloon, peli alkaa

Melkein totuuden sanakin jutusta löytyy. "Tämän päivän pelitarjonta ylittää häiriintyneimmänkin saatananpalvojan vaatimukset." Nykyisin on olemassa monia varsin erikoisia ja makaabereja pelejä. MUTTA: niiden tapahtumat ovat mielikuvitustapahtumia, eivät pelaajien oikeasti koettavaksi tarkoitettuja. Tämän tosiasian Pajatie-Härkönen, kuten yleensäkin ropeja vastaan kiihkoilevat, armeliaasti unohtaa. Kuten taas kohta näemme:

"Näin kertovat pelaajat itse lehtihaastattelussa (AL 13.3.96): 'Eräässä pelissä jouduin romahtaneeseen luolaan ja olin kuolemassa nälkään. Pelinjohtaja käski syödä koirani. Vänkäsin vastaan, mutta pakko oli alistua. Raa'an lihan syöminen inhottaa vieläkin.' Kuka muistaa noin vuosi sitten tapahtuneen Hyvinkään kaatopaikkasurman? Silloin murhaajat eivät olleet syöneet lemmikkiään, vaan paloitelleet ystävänsä ja popsineet hänen lihaansa."

Arvoisa sosiaalihenkilö siis luulee aivan tosissaan, että haastateltu pelaaja on OIKEASTI syönyt koiransa! Eipä siis suurikaan ihme, jos hänellä on lievää voimakkaampia harhaluuloja ropeja kohtaan? Tässä vaiheessa tulee aina mieleen, että mikseivät nämä hentuset ota selvää asioista? Miksi he saarnaavat asiasta, jota eivät lainkaan tunne? Olisiko täysin mahdotonta ottaa yhteyttä johonkin ropeporukkaan ja kysellä, tai peräti seurata yhtä roolipeli-istuntoa? Pelko pois, harvoin siellä ensikertalaisia uhrataan.

Myöhemmin jutussaan Pajatie-Härkönen vielä huolestuu, kuinka " -- aina vain pahempaa on tulossa, ellei tämänkaltaisiin tapahtumiin ja saatananpalvojien määrän kasvuun aleta kiinnittämään todella vakavaa huomiota --".

Mistä ihmeestä nuo henkilöt keksivät aina yhdistää tuon saatananpalvonnan ropeihin?! Onhan sarjakuvalehdissä, elokuvissa ja televisiossakin perkeleitä ja piruja. Itse asiassa niihin törmää kovin harvoin ropeillessa. Onko peleissä esiintyvä taikuus se, joka saa uskomaan että se on jotakin "oikeaa okkultismia"? Voi suurta yksinkertaisuutta!

Natsirooli jää päälle

"Suosituimmissa (!) roolipeleissä samaistumiskohteet ovat toinen toistaan aggressiivisempia, julmempia ja sairaampia hahmoja -- esimerkiksi paholainen tai Hitler tai Stalin, tarvitseeko kenenkään enää ihmetellä, että saamme jatkuvasti lukea uutisia yhä järjettömimmistä ja yhä nuorempien lasten tekemistä tapoista ja murhista?"

No niin, natsikommarit... siis roolipelaajat! Kuinka usein olette ollut mukana pelissä, jossa joku pelaa paholaista, hitleriä tai stalinia? Itse en yli viidentoista vuoden aikana heihin vielä ole törmännyt. Mutta, kuten todettu, tosiasiat eivät tällaisten kirjoittajien tahtia haittaa.

"Jokainen on kuullut, kuinka aikuiset näyttelijät vaikeroivat, kuinka vaikea on päästä esitysten jälkeen irti roolihahmoistaan ja olla oma itsensä. Tutkimattakin on selvää, että lasten jatkuva, intensiivinen eläytyminen julmiin raakalaisiin jättää heihin pysyviä tunne-elämän häiriöitä ja tuhoisia käyttäytymismalleja. Asiaa ei muuta miksikään se, että joihinkin peleihin on asetettu ikärajat."

Niinpä. Kyllä taas tänäänkin oli vaikeaa muistaa pitää hampaansa erossa vastaantulijoiden kaulasuonista. Missäköhän pelissä ne ikärajat nyt taas olivatkaan, vai puhutaanko taas välillä tietokonepeleistä?

"Toivon sydämestäni, että vanhemmat uskaltaisivat pilkkakirveistä välittämättä heittäytyä niin 'konservatiivisiksi', että suojelisivat lastensa ja nuortensa mielenterveyttä kaikin mahdollisin keinoin ja heittäisivät kotona olevat kauhua ja väkivaltaa sisältävät roolipelit kylmästi menemään."

Mitäpä tuossa ketään pilkkaamaan. Siitä vaan pelit poistoon. Minä voin uhrautua ja ottaa vastaan nuo paho

laisen pelivehkeet. Minulle niistä ei ole enää vaaraa, sieluni on jo menetetty. Olenhan itse TEHNYT noita hirveitä pelejä!

Lisää aiheesta

  • Roolipelaamisen riemua

    Tässä lehdessä olen uusi. Nimeni ja kuvani näkyvät yllä. Joillekin lukijoille olen varmasti tuttu Mikrobitin sivuilta, jossa viime vuoden syksyyn asti hoitelin Peliluolaa. Tästä numerosta alkaen palstani löytyy suunnilleen tältä paikalta.

    Palstallani aion keskittyä edelleen…
  • Roolipeli tappoi pelaajan!

    Roolipelaaminen on lyhyen historiansa aikana saanut osakseen paljon ennakkoluuloja ja suoranaista vastustustakin. Ennakkoluulot eivät ole niin vaarallisia ja väärät luulot on helppo oikaista, mutta roolipelien varsinainen vastustaminen on ikävämpi asia.

    Suomessa ropevastaisuus on jäänyt…
  • Taisteluun!

    Eräs kiinnostavimpia asioita roolipelien seikkailuissa ovat epäilemättä taistelut. Monessa pelimaailmassa ja -kampanjassa ne ovat oleellinen osa peliä ja sen tapahtumia. Pelataan sitten örkkejä vilisevässä Keski-Maassa tai Darth Vaderin hallitsemassa Imperiumissa, aina löytyy vihollisia…