Painkiller on nostalgialäjäys. Aivot voi jättää narikkaan, mutta liipaisinsormeen on syytä laittaa kramppivoidetta.

Daniel Garner mällää autonsa, itsensä ja vaimonsa. Tie vaimon viereen harppua soittelemaan pysähtyy kiirastuleen, helvetin ja taivaan välimaille. Danielin pitää sielunsa puhdistaakseen putsata kiirastuli sinne tunkevista Luciferin armeijoista ja näiden kenraaleista. Pääseepä itse vanhaa kehnoakin kurmottamaan.

Potkin aasia Herralle

Käännytystyö on makoisaa, sillä Monsters Incissä on ollut alepäivät. Vihuja tulee päälle kymmenittäin, ja mikä parasta, ne putoavat yleensä laakista tai parista.

Harvoin näkee näin paljon vipellystä ruudulla, eikä se tässä tapauksessa edes tarkoita vähäpolygonisia vihollisia tai takkuilua # ehei, PAIN-pelimoottori pyörittää tiukatkin paikat vauhdikkaasti läpi. Lisäherkkuna peli käyttää Havok-fysiikanmallinnusta, joten hahmot repsahtelevat mukavan liioitellusti ja näennäisreaalisesti ympäri maastoa.

Aseita on vain viisi, mutta niistä neljä on hyviä. Jokaisella aseella on kaksi, toisistaan täysin poikkeavaa toimintoa. Perusase on Painkiller, jota voi käyttää lähitaistelussa pyörivänä teränä tai sillä voi virittää oudon laserlangan pelaajan ja jonkin maastonkohdan välille. Haulikko on pakollista peruskamaa, ja nyt sen kaverina on jäädytyspyssy, joka on liki välttämätön joitain vihollistyyppejä vastaan. Vihun voi ensin jäädyttää, sitten iskeä palasiksi.

Minigun on munakkaammasta päästä, ja nyt samaan aseeseen on yhdistetty toinen kestosuosikki, raketinheitin. Huttutason vastustajalaumat pystyy niittaamaan matalaksi yhdellä sarjalla. Lemppariaseeni on tulinopeudeltaan hidas seiväskivääri, jolla voi ampua puuvaarnoja. Vastustajat jäävät repsottamaan seinistä vaarnojen varassa. Jos eivät kepit riitä, voi käyttää piipun alla heiluvaa kranaatinheitintä.

Viides pyssy on typerä sähköaseen ja heittotähtiautomaatin välimuoto, joka sopii pitkän matkan snaippailuun, muttei oikein muuhun.

Makeinta on edetä demonina. Vastustajista jää jäljelle sieluja, ja aina 66 kerätyn sielun jälkeen maailma hidastuu ja muuttuu mustavalkoiseksi, mutta viholliset erottuvat kauas kirkkaan punaisina. Kaikki, tarkoitan kaikki, putoaa yhdellä laakilla. Painostava Evil Dead -jyrinä on piste i:n päälle # efekti on koettava.

Viileä Hell

Kentät vaihtelevat laidasta laitaan, äärityperästä erinomaiseen. Pelin ideaan sopivat hyvin hautuumaat, temppelit, kirkot ja luolat, ja vähemmän hyvin sotilastukikohdat, rautatieasemat, satamat ja sen semmoiset. Vaihtelua piisaa, sillä samaa miljöötä käytetään vain kerran.

Kenttien täytyy olla eri ihmisten käsialaa, sillä loppukentässään Painkiller venyy suunnitteluasteikolla tasolle maailman paras. Viimeinen taso, Helvetti, on taideteos, jossa aika kuluisi taistelemattakin vain ympäristöä ihmetellessä. Tietokonegrafiikka on tullut kauas Doom I:n päivistä.

Luciferin kenraalit ovat Painkillerin suola. Ne täytyy tappaa eri tavoilla, niiden kanssa matsatessa kohtaa kivasti yllätyksiä ja ne ovat VAIKUTTAVIA. Enpä muista ennen kohdanneeni näin valtavan kokoisia hahmoja. Normaalit vihut eivät yllä samalle tasolle, pohjanoteerauskentässä vastaansa saa jopa lihavia juoppoja (aseena hengitys) ja nahka-prätkä-gangstoja. Kun nyt on alettu lainailemaan kenttiä ja hahmoja klassikoista, olisi kannattanut tyytyä Bloodiin ja Half-Lifeen, Redneck Rampagen olisi saanut jättää väliin.

Ja se oli hyvä

Vaikka peli toistaakin kentästä toiseen samaa kaavaa, katkeaa toiminta niin harvoin, ettei kyllästymään pääse. Lasken isoiksi plussiksi myös haahuilun vähyyden: peli näyttää, minne pitää mennä, sokkeloita ei ole ja sopivan kompaktit alueet saa selvitettyä remppaamatta samoja kujia moneen kertaan.

Moninpeli on paluuta Quake 1:een. Deathmatchien lisäksi on hippa, jossa koetetaan saada haltuun quad damage -bonusta, sekä Voosh-pelimuoto, jossa kaikilla pelaajilla on samat, ajoittain vaihtuvat aseet. Hieman erikoisempi on People Can Fly, jossa kaikilla on raketinheitin-gatling-yhdistelmä, mutta vastustajia voi vahingoittaa vain niiden ollessa ilmassa.

Painkilleristä jäi hymy huulille. Tappelua piisasi intensiiviseksi viikonlopuksi, eikä peli varmasti ihan heti katoa muistikuvissani harmaaseen räiskintämassaan.