Palsta halvalla

Pelien tekeminen maksaa. Hurjat budjetit, kymmenien ellei satojen pelintekijöiden muodostamat tiimit ja huimat mainoskampanjat kuluttavat miljoonia euroja. Toisaalta tulotkin ovat huikeat, menestyspeli tuo kassaan enemmän killinkejä kuin Hollywood-elokuva.

Televisio-ohjelmien tekeminen on sekin hintavaa. Laatusarjan tekeminen on niin kallista, ettei niitä juurikaan kannata enää tehdä. Muutama kalliilla rahalla ja hyvällä maulla tehty menestyssarja osoittaa, että hyvän tekemiseenkin kannattaa satsata. Mullan alla menestyy hyvin vaikka onkin outo lintu rutiinisarjojen keskellä. Se on sekä kriitikko- että yleisömenestys.

Toisaalta televisiotuottajat ovat jo aika päiviä sitten oivaltaneet, että menestysohjelmia voi tehdä halvalla, lähes olemattomalla budjetilla. Erilaiset tosi-tv-ohjelmat, kisailut sun muut visailut ovat tästä mainio esimerkki. Parasta on, jos sarjaa saadaan tähdittämään tavallinen matti meikäläinen, jolloin kustannushyötysuhde on paras mahdollinen.

Pelejäkin voi tehdä halvalla. Erilaiset EyeToy-pelit ovat mainio esimerkki pelien maailmaan sijoitetusta tosi-tv-huhkimisesta. Kameran avulla pelaaja muuttuu itse pelin sankariksi, eikä grafiikan tekoon tarvitse käyttää miestyövuosia. Teknologian kehittäminen ei ole ollut ilmaista, mutta halpa nettikamera ja yksinkertaiset, mutta hauskat pelit ovat edullista pelisuunnittelua parhaimmillaan.

Osataan sitä toki tehdä muutakin edullisesti. Tanssipelien perusidea on selkeä ja yksinkertainen, eikä niihinkään tarvitse tehdä eri inkarnaatioiden välissä isoja muutoksia, kunhan edes osan biiseistä viitsii vaihtaa tuoreemmiksi. Vanhojen hittilisenssienkin osto riittää, joten isoja artistikorvauksiakaan tuskin tarvitsee maksaa.

Nettipelin tekeminen voi olla myös edullista. Turhia juonenkääntämöisiä ei tarvitse viilata, vaan riittää kunhan jaksetaan väsätä muutama areena, jossa pelaajat sitten remeltävät keskenään. Jälleen sankarina ovat matti meikäläiset vaikkakin virtuaalisellaiset. Valmiin teknologian monistaminen ei ole koskaan kallista eikä keinoälyynkään tarvitse satsata, jos peli muuten on hyvä ja hauska. Oikeat ihmisvastukset korvaavat tietokoneen ohjaamat hahmot.

Kannettavat pelikoneet ovat oiva kierrättämiskanava. Vanhat klassikot kääntyvät uudelle alustalle hyvällä pelintekosoftalla muutamassa viikossa. Viimeistely ja siistiminen vie ehkä muutaman miestyöviikon lisää, ja vot, uusi peli kaupan hyllylle on jälleen valmis. Vanhoja klassikoita voi kierrättää kotikonsoleillekin, mutta tuolloin kuvat on muistettava päivittää uusiksi. GameCuben Super Star Soldier, vanhan kehnon PC-Engine-räiskinnän uusinta, on tästä kelpo esimerkki.

Ilkeämielinen voisi puhua vuosilukupelien genrestä. Tietyt nimeltä mainitsemattomat pelisarjat ilmestyvät uusina, "päivitettyinä" versioina vuosi toisensa perään. Ehkä joskus pelimoottoria on päivitetty, ja ehkä kokonaisuutta on siloteltu ajan hammaspaikoilla. Mutta useimmiten kyse on saman pelin täysihintaisesta uudelleenmyynnistä. On käynyt niinkin, että päivitys on ollut edellisvuotista versiota kehnompi.

Pelitalotkin osaavat siis tehdä bisnestä rennossa tosi-tv:n ja visailuohjelmien hengessä, eli halvalla ja kustannustehokkaasti. Tämä on toisaalta välttämätöntä. Yhden kalliin megalomaanisella budjetilla tehdyn, vuosia väsätyn megapelin varaan laskeminen on riskaabelia puuhaa. Katetta on saatava niistäkin peleistä, jotka eivät myy miljoonia.

Viime kädessä on onni, että pelitalot ovat keksineet keinoja selviytyä yhä tiukemmassa kilpailutilanteessa. Loppujen lopuksi vanhan klassikon uudelleenpäivityksen tai yksinkertaisen välipalapelin pelaaminen on vaihteeksi virkistävää puuhaa. Reilun pelin henkeen tosin kuuluisi, että osa pelitalon säästöistä näkyisin pelin hinnassa. Näin ei usein käy.

Viimeisin televisiomaailman villitys ovat erilaiset chatti-showt, jonne katsojat voivat lähettää kalliilla hinnalla tekstiviestejä. Vaikea kuvitella kovin kalliiksi formaatiksi, ja katsojia niilläkin riittää. Pelien maailmassa vastaava ilmiö on nettipelin chatti-huone, jossa pelaajat puhuvat ties mistä mikä ei liity mitenkään kyseiseen peliin. Itse peli on siis pelkkä veruke olla linjoilla. Nerokasta.

Lisää aiheesta

  • Viimeinen

    Kaikki loppuu aikanaan. Niin myös kolumnini. Melkein sata palstaa on paljon, kuukaudesta toiseen ja toiseen. Joskus on pakko vetää henkeä.

    Viimeinen virallinen palsta pakottaa pohtimaan, mitä on tapahtunut (omassa) pelaamisessa ja peliteollisuudessa sitten ensimmäisen vuonna 1998…
  • Sellofaanin suloinen suhina

    Tietoa peleistä tulee joka tuutista, radiosta, televisiosta, netistä ja lehdistä. Aina näin ei ole ollut.
    Nykyään peliuutisia ja pelejä sivuavaa tietoa löytää aviisista kuin aviisista. Internet pullistelee pelisivuja ja jokaisella pelillä on omat kotisivunsa. Pelikuvat, trailerit ja demot…
  • Oma imu paras imu

    Jotkin pelit imuttavat, jotkin eivät. Joskus huonokin peli voi niitata nojatuoliin viikoksi. Mikä tekee pelistä imukykyisen?
    Pelit imuttavat meistä jokaista eri tavoin. Toinen jumittuu yksinkertaiseen puzzlepeliin, toinen tutkailee sivilisaationsa etenemistä aamuyöhön kolmannen ihmetellessä…