Fanaattiset leffahörhöt pröystäilevät videotykeillä, sehän on selvä. Mutta kannattaako videopeliharrastajan panostaa valtavaan kuvaan? Lyhyt vastaus: kyllä.
Videotykin hankintaretkellä ei kannata haksahtaa halvimpaan vaihtoehtoon, sillä laitteiden tasoerot ovat vielä suuria. Poikkeuksellisen huokeat videoprojektorit ovat yhden tai useamman kompromissin uhreja. Kontrastia ei ole riittävästi, musta on liian vaaleata, pikseliverkko näkyy kankaalla ja sitä rataa. Pahimmassa tapauksessa kaikki puutteet kasautuvat yhteen masiinaan.
Kahden tonnin hintaluokassa tilanne on jo toinen. LCD-tekniikkaan turvautuvat tykit hallitsevat laatutietoisten, mutta budjettia seuraavien harrastajien olohuoneita. Panasonicin suosittu PT-AE700E siintää useimpien aloittelevien kotiteatterihörhöjen haaveissa. Menestyksen syyt ovat selvät, sillä Panasonicissa ei ole enää merkittäviä lastentauteja. Kultasilmät kitisevät aina jostain, mutta PT-AE700E:n kohdalla valitusvirren veisuu loppuu lyhyeen.
Panasonicin kuvan kirkkaus, kontrasti, värit ja tarkkuus ovat hintaluokan kärkikaartia. Ominaisuuksiin nähden optimaalinen 16:9-kuvakoko on noin 90-120 tuumaa. Kirkkaan kuvan ja kattavan liitinvalikoiman ansiosta laite sopii mainiosti leffa-, tv- ja videopelikäyttöön. PT-AE700E:n kuva näkyy erinomaisesti himmeäksi valaistuissa huoneissa, joten padijohtoihin sotkeutuminen johtuu vain kömpelyydestä. Päivänpaisteen vainoamat tilat ovat liikaa mille tahansa tykille.
Krooninen tilanpuute on ainoa merkittävä este videotykin käytölle, mutta PT-AE700E sopii myös pieniin huoneisiin. Noin kolmen metrin heittoetäisyys riittää helposti jo sadan tuuman kankaalle. Ahtaisiin paikkoihin tunkemista avitetaan linssin vieressä sijaitsevalla joystickilla. Optiikkaa säätävä tikku siirtää kuvaa metrikaupalla mihin tahansa suuntaan.
Kärpäsistä härkäsiä
LCD-tykeillä on kaksi yhteistä kompastuskiveä: kankaalla näkyy häiritsevä pikseliverkko ja mustat pinnat ovat lähinnä harmaita. PT-AE700E:n korkea 1280x720-resoluutio ja pikselirajoja pehmentävä smooth screen -tekniikka eliminoivat kanaverkkoilmiön käytännössä kokonaan. Pikselit erottuvat vasta ruudun kokoon nähden mitättömiltä etäisyyksiltä.
Panasonic paljastaa LCD-perimänsä toistaessaan tummia näkymiä. Laitteen tuottama musta ei ole sysimustaa ja pimeän ruudun rajat näkyvät selvästi hämärässä. Tykki ei pärjää oikein säädetylle kuvaputkitelkkarille, mutta kuva on tarpeen tullen riittävän pimeä.
Varjojen valtakunta (Underworld), Vampire Hunter D ja muut synkistelyleffat rullaavat täysin tyydyttävästi. Jättikokoinen ruutu painaa vaa'assa tonnikaupalla enemmän kuin marginaaliset puutteet mustan tasossa. Mittareita ja muita silmää hämääviä kirkkaita yksityiskohtia pursuilevissa videopeleissä ongelma on olematon.
Kolmas vaihtelevasti LCD-tykkejä vaivaava ongelma tunnetaan maailmalla nimellä vertical banding. Etenkin tasaisia väripintoja vaivaava ilmiö näkyy ruudulla pystysuorina ja verhomaisina palkkeina. Panasonicissa saattaa esiintyä jonkin verran vertical bandingia, mutta siitä pääsee tehokkaasti eroon dokumentoimattoman huoltovalikon säädöillä. Kylmät LCD-paneelit käyttäytyvät eri tavoin kuin kuumat, joten säädöt tehdään noin tunnin lämmityksen jälkeen.
Naatiskelua
Jättimäinen ruutu tuo ylimääräistä potkua kaikkiin peleihin. Näkökentän täyttävä Burnout 3: Takedown, jiihaa, täältä tullaan! Oma kaara, liikenne ja pienet esteet palavat verkkokalvoille kuin vampyyri napapiirin juhannusbileissä. Seinän kokoinen ruutu on yksinkertaisesti hykerryttävä etu millä tahansa mittapuulla. 32 tuuman laajakuvatelkkarini tuntuu tykin jälkeen toivottoman pieneltä räpsyltä.
Videotykki on mannaa taivaasta etenkin niille, jotka harrastavat kimppakivaa samalla sohvalla. Jaetulta ruudulta pelaaminen sujuu lupsakasti, sillä oma neljännes on suuren telkkarin kuvaa isompi. Sessio etenee mukavasti, jos konsoli ei ryydy neljän pikkuruudun taakan alle. Brute Force- ja Halo 2 -kahakat rullasivat mukavasti neljän hengen tiimeillä. Kuva-alueen jakotapa häiritsee toisinaan parittomilla ryhmillä. Pystysuuntaan jaettu seinänpuolikas on toki muhkea, mutta käytännössä näkökenttä on neljännesruutua pienempi.
X-Men Legends, Hunter the Reckoning ja muut samaa ruutua käyttävät tiimiseikkailut ja joukkueurheilut ottavat ruutukoon kasvusta kaiken irti. Sankarit, viholliset ja virtuaalipelaajat eivät ole enää tuskallisen pieniä miniatyyrejä, joita tihrustetaan kaverien olkapäiden välistä. Futiksessa ja lätkässä kameraa voi surutta säätää kauemmas ja kokonaiskuva tilanteesta paranee merkittävästi.
Mainitsemani ongelmat kuvanlaadussa kuulostavat paperilla pahemmilta kuin ovatkaan. Ne ovat pitkälti joka asiasta nitkuttavien videoharrastajien korvien välissä piileksiviä pulmia. Ongelmat ovat toki olemassa, mutta niihin ei kannata suhtautua kovin vakavasti.
Pienten leffateatterien kuva häviää usein kevyesti Panasonicille. PT-AE700E on laadukas laite, joka sopii hyvin sekä leffa- että videopelikäyttöön. Todella kalliit koneet ovat toki parempia, mutta eivät niin paljon parempia.
Viisi tähteä
Hyvää
Monipuoliset liitännät ja -säädöt.
Muhkea ja laadukas kuva lyhyeltä heittoetäisyydeltä.
Kuva näkyy hyvin himmeästi valaistussa huoneessa.
Huonoa
Kylmän koneen lievä vertical banding -ilmiö.
Xboxin PAL60-tila ei toimi.
Panasonic PT-AE700E -tekniset tiedot
Resoluutio: 1280 x 720
Kuvasuhde: 16:9
Kontrastisuhde: 2000:1
Kirkkaus: 1000 lm
Lampun käyttöikä: n. 3000 tuntia
Heittoetäisyys: 1,2- 12,4 metriä
Kuvakoko: 40-200 tuumaa
Hinta: noin 1900 euroa euroa
* * * * *
Kaikki kelpaa
Kattava liitinarsenaali kruunataan uunituoreen HDMI (High Definition Multimedia Interface) -standardin mukaisella digitaalitulolla. Parasta kuvanlaatua metsästäville leffaharrastajille digitaalisuuden myötä häiriötön HDMI/DVI on ainoa vaihtoehto. Videopelifanin kantilta katsottuna analoginen SCART (RGB) -liitäntä on laitteen tärkein videotulo. PC kytketään joko monitorityyppiseen RGB-liittimeen tai HDMI-piuhan nokkaan.
Sadan tuuman ruutu näyttää, että RGB ei ole virheetön signaali. RGB-kuva värisee kevyesti kirkkaiden värialueiden rajoilla, joten pienet yksityiskohdat tuppaavat puuroutumaan. Käytännössä ilmiö kiusaa vain asiaan keskittyviä videofanaatikkoja. SCARTin kautta letkutettu RGB-signaali kelpaa pelaamisen ohella myös elokuvien katsomiseen.
Konsolikokeilut paljastivat yhden ongelman: Xboxin PAL60-tila ei näy tykillä oikein. Ruudun oikea kolmannes kiepsahtaa vasemmalle puolelle ja alas. Aina yhtä luotettavien nettihuhujen perusteella vika liittyy nimenomaan Xboxiin, eikä välttämättä edes kaikkiin bokseihin. Kokeilin modatulla masiinalla Ninja Gaidenin jenkkipainosta, jonka tuottama NTSC 60Hz -signaali suhahti mukisematta läpi. PS2:n ja GameCuben 60Hz-pelit toimivat ongelmitta.
Komponentti, S-Video- ja komposiittitulot hoitavat ne tapaukset, jotka eivät suostu solahtamaan tavalliseen SCART-liitäntään. Komponentti ja S-Video tuottavat suurin piirtein RGB-tason kuvaa, mutta seinän kokoinen komposiittikuva on kiusallisen suttuinen.
Petri Heikkinen
