Kun Civin voittajakansa kaasutti avaruusraketilla Alpha Centauriin, loput lensivät Pandoraan.
Ah, Alpha Centauri! Silloin menneisyydessä tulevaisuuteen sijoittuva 4X-peli kuulosti Civeistä tykänneelle junnulle todella hyvältä. Herkkua Alpha Centauri olikin, mutta olin niin huono, että otin jatkuvalla syötöllä tekoälyltä selkään. Gog.comista ostettu Alphis on ollut kiintolevyllä julkaisusta asti, mutta edellisen selkäsaunan traumat painavat takaraivossa.
Varsinaista manttelinperijää Alpha Centaurille on odotettu lähes 15 vuotta, ja nyt se on saanut ainakin äpärälapsen. Modernin, epävirallisen jatkumon Pandoran kehitys on mennyt minulta ohi, joten tartuin ylläripeliin suurella uteliaisuudella.
Pandoran taustastoori kunnioittaa synkän tulevaisuudenkuvan kliseitä. Ideologiat ja megakorporaatiot ovat korvanneet hallitukset, vähemmän yllättäen Telluksemme on raiskattu sodilla ja resurssien ylikäytöllä. Pitkään jatkuneen etsinnän jälkeen useamman valovuoden päästä yllättäen löydetään maan kaltainen eksoparatiisi. Siis kamat kantoon ja kulutusjuhlan jatkot vietetään Pandoralla!
Rauhattomat natiivit
Pandora planeettana ei ole sieltä ystävällisimmästä päästä. Ympäri planeettaa kasvavat myrkylliset sienirihmastot eivät edistä uudisraivaajien terveyttä. Ravintoketjun yläpäässä olevat planeetan alkuperäisasukit eivät aluksi juurikaan reagoi säälittävään ihmissaastaan (paha virhe!), mutta pienemmät, hyönteismäiset alienit senkin edestä. Lopulta Pandoran jättiläisetkin käyvät vastarintaan joka paikkaan levittyvää ihmisapinoiden muuttoaaltoa vastaan. Haastetta haluavat voivat rukata vihamielisyyttä tiukemmalle, jolloin uudisraivaajien elämästä tehdään kunnon helvettiä.
Pandoraa ei asuteta ensimmäistä kertaa. Tuntemattoman, sukupuuttoon kuolleen muinaissivilisaation rauniot on kuin luotu ryövättäviksi. Niiden lisäksi on tarkkailutorneja, joita majoittamalla saa pitemmälle ulottuvan näkyvyyden ympäröivään alueeseen. Löytöjä on yritetty civistää filosofien mietelauseilla ja taustastoorin pätkillä, mutta taustat jäävät valitettavan ohkaisiksi. Sääli, sillä juuri se oli yksi Alpha Centaurin vahvuuksia.
Planeetalle saapuva ihmismassa on kirjavaa sakkia. Kuusi faktiota muodostuu uskonkiihkoilijoista ja jättikorporaatioista aina luonnonlapsiin ja liberalisteihin. Ilahduttavasti eroja on muutenkin kuin taustatiedoissa, sillä jokaisella ryhmittymällä on omat vahvuutensa. Jokaiselle pelityylille löytyy varmasti omin valinta ja systeemi rohkaisee kaavoihin kangistuneita kokeilemaan erilaisia lähestymistapoja.
Uusi uljas maailma
Pelimekaniikka on perinteistä 4X-kaavaa parilla lisämausteella. Resurssit ovat kaupunkikohtaisten varastojen sijaan yhteisessä altaassa, mikä on oikein toimiva ratkaisu. Mikromanagerointia rakastaville löytyy säätövaraa rutkasti, mutta nysväämisen voi huoletta myös jättää automaation harteille. Taitokehitys on mukavan suoraviivaista, minkä lisäksi taitopuu muuttuu joka pelikerralla. Valittavissa on myös kaukaisempien tutkimusoksien piilotus, mikä tuo arvaamattomuutta kehitykseen. Valmistuneet pykälät aukaisevat yleensä kaksi uutta vaihtoehtoa, joten ei ole pakko orjallisesti tutkia kaikkea, vaan voi keskittyä omaan polkuunsa.
Yksiköiden päivitys hoidetaan Workshop-valikon kautta. Pajan hienous piilee siinä, että samasta yksiköstä voi luoda vaikka kymmenen eri versiota. Ärsyttävästi automaattipäivityksen mahdollisuus uupuu, joten uusien keksintöjen myötä jokaisen variantin joutuu naksuttelemaan erikseen ajan tasalle. Erikoisominaisuuksia löytyy laajalla skaalalla, joista etenkin natiivien käännytystaito on kova juttu. Selätetty alieni siirtyy oman yksikön hallintaan, ja se on etenkin pelin alussa kova taktinen valtti.
Kaupungit kasvavat progressiivisesti, eli mitä enemmän väkeä, sitä kovempi kasvutahti. Moraaliin, saastemäärään ja muihin ominaisuuksiin vaikutetaan erikoisrakennuksilla, joita ilmestyy loppupeliä kohden ruuhkaksi asti. Näistä vielä tietyt rakennukset mahdollistavat erikoistoimintoja, aina kokemuspäivityksistä valvontapyyhkäisyyn ja kiertoratapommittamiseen.
Taistelu noudattaa klassista kivi-paperi-sakset-mekaniikkaa. Soltut keräävät kokemusta, mutta se valitettavasti vaikuttaa lähinnä pelkästään hyökkäys- ja puolustusvoimaan. Erikoistuminen olisi ollut oiva lisä. Vanhaan malliin koko armeijansa voi latoa yhteen heksaan, mikä on kaksipiippuinen juttu. Uusien Civien yksikkö per laatta -systeemi on ärsyttävä, mutta jokin määrärajoitus pitäisi olla näiden Kuoleman asemasta. Vasta loppupelissä mukaan tulevat ydinaseet ja mustia reikiä luovat erikoisaseet rajoittavat kummasti halua laittaa kaikkia munia yhteen koriin.
Sosiaalisesti rajoittuneet
Aluksi Pandora toimii hyvin, mutta alkuperäiskansan vääjäämättömän teurastamisen ja alueiden täydellisen asuttamisen jälkeen loppupeliltä loppuu paukut kesken. Päinvastoin kuin Alpha Centaurissa, vakoilu ja osapuolten näkemykselliset konfliktit on jätetty pahasti paitsioon. Diplomatia on liian kaavamaista ja yksiulotteista, ja tietokonevastusten logiikka on pahasti hukassa. Ensin ylistetään viisasta johtajaa, sitten vaaditaankin lahjuksia, uhitellaan ja lopuksi nöyrästi haetaan sovintoa. Tekoäly onneksi ymmärtää väkivallan uhan, raudan liikuttaminen liiaksi kukkoilevan naapurin rajalle lopettaa huutelun, ainakin hetkellisesti.
Teknisesti Pandorassa ei ole valittamista. Peli näyttää kaikin puolin hyvältä, musiikki on tunnelmallista ja käyttöliittymä on hyvin selkeä. Isona plussana Civilizationeita vaivaava vuorojen paisuminen loppupeliä kohden on onnistuneesti vältetty. Mikään ei ole niin raivostuttavaa seurattavaa, kuin minuuttikaupalla venyvä tekoälyn välinen naamaanlyöntikilpailu. Moninpeli toimii teknisesti hyvin, mitä nyt olisi toivonut parempaa palvelinhakua. Nykyisellään matsien metsästäminen on arpapeliä, sillä säännöt näkyvät vasta peliin liityttäessä.
Pandora: First Contact on hyvin lupaava, mutta toistaiseksi harmittavan vaillinainen paketti. Perusta on kunnossa, alkuperäisen Alpha Centaurin imu vain puuttuu. Tästä saisi voittajan lisäämällä syvyyttä taustastooriin, hiomalla diplomatiaa ja loppupeliä, jolloin käsissä olisikin jotain esikuvan arvoista. Päivitystahti lupailee hyvää, sillä korjauksia satelee tiuhaan, mutta toistaiseksi Pandora kuuluu siihen kuuluisaan ”ihan kiva”-kategoriaan.
Pandoraan ei ehkä ihan vielä kannata matkustaa, koska se on vasta Beta Centauri. Mutta jatkakaa ihmeessä maailmanmuokkausta!
Hetken hauskaa
Muutaman Pandora-matsin jälkeen yhdyn täysin Markon mielipiteeseen: aluksi on hauskaa, mutta kun alkuperäisluonto on nujerrettu, vääntö muiden kanssa ei sitä olekaan. Bipolaarisesta mielialahäiriöstä kärsiviltä tekoälyiltä puuttuu luonne ja jatkuvuus.
Nnirvi
Proxy Studios/Slitherine/Matrix Games
PC
Minimi: Intel Core 2 tai vastaava, 2GB RAM, GeForce 6600/Radeon 9500, 1GB kiintolevytilaa, Windows XP
Testattu: AMD 3,3GHz, 8GB RAM, GeForce GTX570, Windows 8
Moninpeli: Internet, 2-6 pelaajaa
Ikäraja: Ei tiedossa
78
