PC:n perinteisiin puolustusasemiin hyökkää Panzer Front Ausf.B, japanilainen panssarivaunusimulaattori ja vieläpä PlayStationille. Onko Mustan tornin tankkitaisteluissa torni kohdallaan?

Kulttimainetta keränneen Panzer Front -sarjan Ausf.B-jatko-osa menee suoraan asiaan, sillä valikot paljastavat seitsemän Pohjois-Afrikkaan vuosina 1940–1941 sijoittuvaa panssaritaistelua. Lyhyissä teksti- ja karttapohjaisissa kuvauksissa selitetään käytössä olevat yksiköt, tavoitteet ja voiton edellytykset. Hyökkää paikkaan A, puolusta linjaa B tai suojaa osastoa C. Tavoitteet ovat suoraviivaisia ja helppotajuisia, sillä vaikeudet alkavat vasta kentällä.

Nojatuoliupseeri ei komenna koko rintamaa vaan yhtä liittoutuneiden tai akselivaltioiden panssariosastoa, johon kuuluu kahdesta viiteen tankkia. Johtovaunua ajetaan itse, muut seuraavat valitun muodostelman mukaan rinnalla tai perässä. Jos joukkue jaetaan osiin, muita tankkeja opastetaan karttakomennoilla. Käskytys tuo taktiseen arsenaaliin koukkaukset, yhtäaikaiset hyökkäykset useammasta suunnasta ja monimutkaiset puolustuskuviot. Tekoälyosastot toteuttavat suurta suunnitelmaa automaattisesti kykynsä mukaan.

Alkutaipaleella meinasi telaketju katketa, sillä peli ja ohjekirja eivät auta juuri lainkaan tankkien hienovaraiseen kontrollointiin liittyvissä seikoissa. Monipuolisten komentojen ja ryhmäjaon merkitykset selviävät vasta kokeilemalla. Ohjeet unohtivat kertoa muun muassa sellaisen yksityiskohdan, että kakkospadilla pääsee osaston muiden tankkien kyytiin.

Vaunun ajaminen on autoilua kinkkisempää puuhaa. Vaikka vasemmalle ja oikealle telaketjulle annetaan hanaa erikseen, ei telaketjuja voi pyörittää samaan aikaan eri suuntiin käännöksen nopeuttamiseksi. Vaihtelua on tarpeeksi. Vauhtia lisätään heittämällä isompaa silmään, ja kolistelin Panzerkampfwagen III Ausf.G:n vaihteiston pykäliä kymppiin asti kruisaillessani maantiellä. Vauhti ei tosin ole tarpeen, sillä huimapäisyys kostautuu heti ja muiden edelle päättömästi kiirehtivät tankit tuhotaan armotta. Vihollisvaunujen ohella uhkia ovat miinat ja niiden välittömässä läheisyydessä väijyvät pst-tykit. Jalkaväkikin kolkuttaa panssaria kasapanoksilla, jos miehet pääsevät liian lähelle.

Kutinaa kyljessä

Vihollisia kuritetaan vapaasti kääntyvällä tykillä ja tornikonekiväärillä. Kohteiden tähystämistä helpotetaan paitsi komentajan kiikarilla myös aktiivisten vihollisten yllä leijuvilla punaisilla nuolilla. Ampujan tähtäin tuo yli kahden kilometrin päässä siintävät maalit osumaetäisyydelle, jos oma tankki ei liiku. Tähtääminen kannattaa, sillä toisen maailmansodan tekniikalla vauhdista ammuttujen heittolaukausten osumat jäävät korpraali Munkin ja kersantti Pullan varaan.

Hyvä sihtikään ei riitä, jos etäisyyttä on liikaa. Tankit tuhoutuvat kertalaakista vain muutaman sadan metrin päästä, sillä AP (Armour-Piercing) -tyyppisten ammusten panssarin läpäisyvoima perustuu liike-energiaan. Etäisyydestä riippumatta aina yhtä tehokkailla sirpaleammuksilla kiusataan ainoastaan jalkaväkeä, bunkkereita ja kevyitä ajoneuvoja.

Saksalaisten tankkien huippuharvinaiset APCR (Composite Rigid) -erikoisammukset tuhoavat kohteen melkein satavarmasti, mutta vasta alle kahdessasadassa metrissä. Kun vastaan jyllää horisontin leveydeltä terästä, odottajan maltti ei yleensä riitä. Ja vaikka riittäisikin, avoimella paikalla perusammusten rumputuli eliminoi vaunun ennen sitä, joten krauttispesiaalit sopivat paremmin lyhyen matkan kaksintaisteluihin.

Etäisyyden ja liikkeen ohella osumakulma ja suunta aiheuttavat päänvaivaa. Viistosta etupanssariin läsähtävä ammus kimpoaa taivaan tuuliin tai kosahtaa suhteellisen vaaratta metallia vasten. Jos pääsee lasauttamaan vastustajaa takaa tai sivulta, tehokas ampumaetäisyys kasvaa. Panssaritaisteluun pätevät samat kolme seikkaa kuin hyvän huoneiston metsästykseen: sijainti, sijainti ja sijainti.

Blitzkrieg-oppien mukaan taustatukea saadaan tykistön lisäksi syöksypommittajilta. Muutaman hehtaarin kokoisen alueen moukarointi kestää tykistön tuli-iskussa parikymmentä sekuntia, ja tykistö voi ampua räjähteiden ohella näkösuojaa antavaa savua. Iskuja saa korkeintaan kolme per tehtävä, joten niitä ei kannata tuhlata. Pommeja ja tykistökeskityksiä käytetään kiinteitä kohteita kuten bunkkereita ja jalkaväkeä vastaan, sillä vaunuja eivät lentokoneetkaan uhkaa.

Ohjeet hukassa

Taistelualueet ovat miellyttävän laajoja ja vaunujen ja jalkaväen hurja määrä tuo kentälle eloa, ryminää ja aidon sodan tuntua. Aakeen laakeen takia toimivan taktiikan muodostaminen ei ole aivan yksinkertainen juttu, ja aluksi kannattaa vain apinoida muiden toimenpiteitä. Viholliset ja omat joukot tekevät kaiken aina suurin piirtein samalla tavalla, joten sopivat taktiikat hahmottuvat pikkuhiljaa. Lopulta oma yksikkö tekee oikeita asioita oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja tehtävä menee läpi.

Kahakat etenevät tyylikkäästi omalla painollaan. Jos pelaajan tankki tai koko yksikkö tuhoutuu, taistelu ei lopu siihen. Hommalle pannaan piste vasta sitten, kun jompi kumpi osapuoli saa tavoitteensa täyteen. Jopa voitin yhden taistelun, vaikka tankkini olivat savuavaa metalliromua. Hidastin vihollisia sen verran, että tekoälyn ohjaamat vahvistukset ehtivät hoitamaan loput.

Taisteluiden viimeiset hetket maistuvat toisinaan pelimäisiltä. Kun vihollisvaunut ovat ajaneet maalialueelle, yksikkö pysyy siellä vaikka maailman tappiin saakka eikä ketään kiinnosta, että räiskin tankkeja parin kilometrin päästä. Toivottomilta etäisyyksiltä ammutut kudit aiheuttavat joskus pikkuvikoja tankkiin ja miehistö saattaa jättää ajokelvottoman masiinan.

Sotatannerta pyörittävä tekniikka herättää ristiriitaisia fiiliksiä. Näkyvyys on riittävä, puut kaatuvat ja talot sortuvat. Kaikki tavara on kerralla koneen muistissa, joten uusintayritykset käynnistyvät räväkästi. Toisessa vaakakupissa killuvat karkeat tekstuurit, hidas ruudunpäivitys ja virkamiesäänet. Tankit eivät onneksi ole nopeita, joten viat menevät kultasilmäkategoriaan.

Panzer Front Ausf.B:hen on vaikea päästä sisälle, sillä puutteellisen opastuksen takia ensimmäiset tunnit ovat tuskaisen puhinan täyttämiä. Onneksi vaivannäkö kannattaa. Kun pelisysteemi lopulta avautuu, se on menoa. Mietin taistelutaktiikoita aamupuurolla ja illalla sängyssä, puhun pelistä asiasta kiinnostuneiden ja jopa virkkaukseen puheenaihetta vaihtavien henkilöiden kanssa. Tappiosta ei seuraa tappiomielialaa, vaan kuumeinen strategiapalaveri. Ja uusi yritys.

Pelinä panzerrintama on hardcore-meininkiä, sillä toisistaan riippumattomien taisteluiden voitoista ei jaeta palkintoja tai paijauksia. Vastarinta on kovaa ja sotaa käydään jokaisen osapuolen kantilta, joten pelattava ei lopu skenaarioiden vähäisestä määrästä huolimatta heti kesken.

Kohtuurealistinen ja olennaisilta osiltaan uskottava Panzer Front Ausf.B -panssarivaunusimulaattori on harvinaista herkkua. Ja vielä budjettihintaan konsolille, vaikka tätä lajia ei ole liikaa edes puuseemaailmassa. Omani hankin tosin nettiostoksena, sillä pelillä ei ole ainakaan vielä maahantuojaa.