Toinen maailmansota on peliaiheeksi loistava. Tarinaan saa kärsimystä, toivoa, voittoja ja vielä kuorrutuksena kiinnostavaa sotilastekniikkaa. Aihetta ei ole hyödynnetty kuin Medal of Honorissa, joka on yllättävän saman tyylinen kuin tankkisimu Panzer Front.
Vaikka Panzer Front on panssarivaunusimulaattori, helpoimmilla asetuksilla se on kuin 3D-räiskintä, jonka ohjaus on lainattu Residen Evileistä. Vaikeimmillaan pelaajan on itse vaihdettava tankkinsa vaihteet, nostettava tähtäyspistettä, jos vihollinen on kaukana, ladattava oikean tyyppinen ammus ja yritettävä käyttää maaston suojaa hyväkseen.
Pelimoottorissa otetaan hyvin huomioon eri panssarivaunujen eroavuudet esimerkiksi tornin kääntymisnopeudessa ja varsinkin panssaroinnin paksuudessa. Shermanin tykillä Tiikeriä ei voi tuhota, jos ampuu etupanssariin. Kylkeen tai selkään ampumalla se kellistyy helposti.
Pelkkä vaunun ohjaustapa on mukavan eksoottinen. Olkanäppäimistä ohjataan telojen pyörimissuuntaa eli painamalla ylemmät napit pohjaan vaunu menee eteenpäin. Kääntyä voi muuttamalla toisen telan pyörimissuuntaa vastakkaiseksi. Tornia liikutetaan tatista, ja suuntavaiston säilyttäminen pyörivässä tornissa vaatii aavistuksen opettelua.
Taistelukentälle ei jouduta yksin vaan pelaaja on aina panssarijoukkueen komentaja. Kartalta voi käskeä joukkueen vaunuja liikkumaan tiettyyn paikkaan, jäädä väijymään vihollisia tai vaikka tilata tykistökeskityksen, jos vihollisen jalkaväki hyökkää.
Onnistumisia ei palkita
Yksittäisiä tehtäviä ei sido mikään toisiinsa. Ne ovat vain joukko irrallisia skenaarioita, joissa ainoana päämääränä on tavoitteiden täyttäminen ja seuraavaan tehtävään pääseminen. Tehtävät ovat teoriassa erilaisia hyökkäys- ja puolustustaisteluita, mutta ainoa päämäärä on oikeasti kaiken tuhoaminen. Skenaarioita on vain parisenkymmentä ja aktiivisella pelaamisella ne läpäisee muutamassa päivässä, mutta tehtävien uudelleen peluu -arvo on onneksi yllättävän hyvä.
Helppo hyökkäystehtävä voi muuttua aivan erilaiseksi, sillä tekoäly liikkuu kentällä valmiiksi annettujen ohjeiden mukaan. Ensimmäisellä yrittämällä venäläisten Sotkat voivat jäädä talojen varjoon väijymään, kun seuraavaan tehtävään arvotaankin toinen skripti, jossa samat vaunut lähtevät koukkaamaan selustaan.
Kaikkein kiinnostavin keino olisi ollut etenevä kampanja, jossa Gran Turismon malliin menestyksellä ansaitaan joukkueelle parempia vaunuja ja ammuksia, jolloin Hetzerin komentajasta pääsisi pikku hiljaa King Tigerin torniin. Mahdollisuuksia moiseen olisi ollut jo nyt, sillä Panzer Frontissa on 40 aitoa toisen maailmansodan teräshirviötä Saksan, Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen leiristä.
Hengenlähtö hernerokassa
Valitettavasti PSonen ikä näkyy eniten grafiikassa. Piirtoetäisyys on liian lyhyt ja esineet pomppaavat näkyviin miten sattuu, jolloin tähtäimessä hetken selvästi näkynyt vihollisvaunu voi pari metriä peruuttamalla kadota sumuun. Ärsyttävästi tekoälyn tankit näkevät kauemmas kuin pelaaja, jolloin pimeydestä voi iskeä tappavan tarkka laukaus.
Lyhyeen piirtoetäisyyteen on syynsä, sillä maasto muokkautuu harvinaisen paljon. Talot voi tuhota ampumalla, ruoho mustuu kranaateista ja puut ryskyvät nurin tankin alle. PSonen muisti ei yksinkertaisesti riitä piirtämään kaiken keskelle kaukaista horisonttia ja aidon näköistä sotakalustoa. Grafiikka on pikemminkin toimivaa kuin näyttävää.
Konetehojen ongelma näkyvät myös kenttien erilaisuutena. Jos maasto on kumpuilevaa metsikköä, sekaan ei saada kuin pari hassua panssarivaunua. Massiivisimmat kymmenien vaunujen kohtaamistaistelut käydään Venäjällä, jossa aro näyttää olevan tasaisempaa kuin jalkapallokenttä.
Grafiikan heikkous korostuu, sillä äänet ovat mitä parhaimmat. Teräshirviöiden moottorit jylisevät vaunusta riippuen eri tavalla ja vaunumiehistö antaa aidosti ohjeita ja ilmoituksia. Jos kaupungissa tunkee keulan liian pitkälle ja kylkeen jysähtää pst-tykin ammus, huutaa ampuja paniikissa kuskia peruuttamaan.
Panzer Frontissa on samaa tunnetta kuin Medal of Honorissa. Kumpaakaan huippupeliä ei pahemmin hypetetty vaan ne onnistuivat yllättämään. Sen ansiosta Panzer Front tuntuu tuoreemmalta ja kiinnostavammalta kuin muutama parempi peli ja massasta eroava realistinen ote vaikuttaa piristävästi. Suurin ongelma on, että pelille ei ole Suomessa maahantuojaa. Panzer Frontin saa vain netistä tilaamalla.
86
