Monet lauta- ja korttipelit muuttuvat kivuttomasti digitaaliseen muotoon, sillä hyvä idea on hyvä idea formaatista riippumatta. Panzer General: Allied Assault on siitä poikkeuksellinen tapaus, että lautapeli julkaistaan lähes samaan aikaan kuin alkuperäinen videopeli.
Jokaisen vuoroparin alussa jaetaan korkeintaan kymmenen korttia, joissa on yksiköitä tai hyökkäystä ja puolustusta tehostavia toimintoja. Liikkuminen ja hyökkääminen eivät vaadi kortteja, mutta taisteluiden voittaminen useimmiten vaatii. Jos kaikki kortit tuhlataan hyökkäämiseen, se tietää vaikeuksia puolustusvuorolla.
Taktikointi tiivistyy korttien käyttöön, ei niinkään yksiköiden sijoittumiseen ja liikkumiseen, vaikka niilläkin on toki merkitystä. Kysymys kuuluu: Kuinka paljon kortteja yhteen kahakkaan kannattaa uhrata? Pohjalle lasketaan ensin avoimesti yksiköiden hyökkäys- ja puolustusteho, johon vaikuttavat maasto ja tukea antavat yksiköt, kuten tykistö.
Jos hyökkääjän lukema on isompi, puolustaja menettää kestopisteitä tai tuhoutuu kokonaan. Lopputulosta ei näe laudalta, sillä kädestä lyötävät toimintakortit muuttavat lukemia. Lopuksi soppaan heitetään noppa, koska satunnaisuus tuo aina makua elämään. Satunnaisuus harvoin ratkaisee, sillä pienet ylitykset tietävät vain kestopisteiden menetyksiä.
Vastustajan ennakointia edellyttävä ja vedonlyöntiä muistuttava korttirumba kasvaa reilusti suuremmaksi kuin osiensa summa.
84
