Hollywoodin filmitähtien ja muiden Amerikan kuuluisuuksien ympärille keskittyvässä Paparazzissa pelaaja on aloitteleva paparazzi. Nuo suuren maailman sontakärpäsethän ovat niitä valokuvaajia, jotka pyrkivät kuvaamaan julkimoita toinen toistaan kiusallisimmissa tilanteissa, ja kauppaamaan sitten kuvia keltaiselle lehdistölle. Paparazzissa tehtävänä onkin kuvata pelin 24 kuuluisuutta kiusallisissa tilanteissa ja kaupata häväistykset sinne missä niistä parhaiten maksetaan.
Monivalintatehtävän vastauksena on... videopätkä
Paparazzin kaksi CD-levyä sisältävät pakkauksen mukaan yli kaksi tuntia videokuvaa. Peli on tyypillinen "interaktiivinen multimedia", tapahtumat ovat pääasiassa pelin eri hahmojen monologeja ja päätöksenteko monivalintatehtäviin vastaamista. Näinhän se aina on, vaikka mainokset toisin antavat uskoa. Paparazzin idea pähkinänkuoressa on, että pelaaja päättää mihin kartan paikoista hän haluaa mennä ja kyseisellä paikalla sitten nähdään joko oikea tai väärä videoklippi.
Kyttäyspaikalle saavuttaessa nähdään maisemat kameran läpi. Pelaajan tehtävänä on painaa kameran nappulaa juuri oikealla hetkellä, että julkkiksen törttöily saadaan ikuistettua jälkipolville ja ennen kaikkea huomiseen roskalehteen. Peli on aika tarkka oikean napinpainalluksen hetkestä, esimerkiksi Prinsessa Dianan... hups .. Marien näyttämä yleismaailmallinen käsimerkki pitää ikuistaa juuri oikealla hetkellä.
Tinselikaupungissa liikkuu myös huijareita, jotka tekevät mitä tahansa saadakseen naamansa lehteen. Mikäli pelaaja valitsee väärän paikan julkimon metsästämiseen, on paikalla filmitähden sijasta joku paikallisista pölhöistä, joka yrittää herättää huomiota ja päästä lehteen. Näistä on turha napsia kuvia rahanansaitsemismielessä, mutta sekopäänäyttelijät ovat hauskoja ja heidän pelleilyään katsoo ilokseen.
Vaahtokumivasaralla mediaa päähän
Peliä ohjastetaan elektronisella multimediakännykällä, joka ottaa vastaan paparazzille tulevat puhelut (videokuvana, tietty) ja joka toimii myös suunnistusapuvälineenä. Kännykällä pystyy myös katsomaan jotain kuudesta eri televisiokanavasta. TV-kanavat ovat varsin hauskoja, esimerkiksi ramonesmaisen musiikin tahtiin esitetty supermarketmainos saa suun messingille, samoin kahelit uutisankkurit. Kanavilla vaihtuu ohjelma kiitettävän tiuhaan ja uutta katsottavaa riittää. Sekä ohjelmien että mainosten tekemiseen on nähty paljon vaivaa, molemmat vaikuttavat aidoilta ja parodioivat mainiosti esikuviaan, esimerkiksi leffamainokset ovat hyvin todentuntuisia.
Pikku vitsejä ja ajankohtaisia piikkejä amerikkalaiseen viestintäkulttuuriin on yllin kyllin, esimerkiksi musta talk shown vetäjä Okra Salad Raffle ja äärioikeistolainen amerikkalaisuutta saarnaava Rusk Limburger saavat mukavasti sormilleen. Muita hauskoja hahmoja ovat muun muassa eteerinen pop-taiteilija Andy Warthog, astrologiaan hurahtanut ex-presidentin vaimo Jackie Rae Gunn sekä taistelupari Virgin Mary ja Shawn Pendelton.
Sensaatioiden ja näennäisuutisten luvatussa maassa ovat ambulanssijahtaajien joukkoon liittyneet lakimiesten lisäksi myös amatöörikuvaajat, joten kai tämä peli sitten vetoaa amerikkalaisten kasvaneeseen medianälkään. Minun oli hieman hankala samaistua näihin tosielämän parasiitteihin, mitä pirun kiehtovaa on julkimoiden väijymisessä kamera kourassa? Toisaalta Paparazzi on hyvin tehty ja toisinaan hauskakin, poikkeuksellisesti myös näyttelijät ovat erinomaisia, joten kyllä tämän parissa muutaman tunnin viihtyy _ tuskin kuitenkaan pitempään.
79
