Paradoksi

Pelejä myydään tilastojen mukaan enemmän kuin koskaan ennen. Pelibisneksellä menee siis hyvin. Ja katin kontit.

Pelifirmat ovat taloudellisessa kriisissä. Konkurssit ja yritysostot ovat arkipäivää. Jopa Japanin ikivahvat Square ja Enix joutuivat yhdistämään toimintansa tehostaakseen talouttaan, eikä Segallakaan mene järin hyvin. Japanilaisista pelitaloista ainoastaan Sony ja Nintendo jäivät viime vuonna varmuudella voiton puolelle. Miten moinen on mahdollista?

Yhtenä ongelmana on pelien tekemisen kalleus. Hyvän pelin tekemiseen kuluu mieletön määrä miestyötunteja. Eikä pelkkä hyvä peli riitä, sillä pelille on luotava brandi, ja sekin maksaa. Pisteeksi iin päälle julkaisulle on saatava huippupelin maine, muuten se ei mene kaupaksi. Pelkällä rahalla sitä ei saa, mutta hyvä näkyvyys pelimessuilla ei ole varmasti pahitteeksi.

Toinen ja vieläkin suurempi ongelma on pelimarkkinoiden polarisoituminen. Muutamat harvat pelit myyvät ja nappaavat mahtiosan markkinoista, kun valtaosa peleistä seisoo silkkana hyllyntäytteenä.

Grand Theft Auto -sarjan menestys on tästä oiva esimerkki. (Pelin julkaisijan Take Twon markkinaosuus PS2-pelimyynnistä oli viime vuonna erään tilaston mukaan huimat 16 prosenttia.) Hieman kärjistäen Grand Theft Auton menestys vastaisi likipitäen sitä, että maamme kaikissa elokuvateattereissa pyörisi kaksi kuukautta putkeen yksi ja sama leffa. Elokuvien tekeminen on sekin kallista, mutta elokuvia - huonojakin - käy aina joku katsomassa.

Tämä johtaa käytännössä siihen, että pelitalojen ja itse asiassa koko pelibisneksen tulevaisuus on muutamien nimikkeiden, jatkosarjojen ja Harry Potterin varassa. Luvattoman harvat pelit tuottavat voittoa. Hyväkin pelitalo on taloudellisessa ahdingossa, jos miljoonia myyneen megapelisarjan taika on lypsetty loppuun turhilla ja puolivillaisilla jatko-osilla. Capcom oli helisemässä Street Fighterin taian hiivuttua, ja Sega kaipaa palavasti uutta Sonicia.

Pelimarkkinat kaipaavat muutosta eivätkä pienet piristysruiskeet enää riitä. Kasvavat pelintekokulut ja samanaikaisesti rajusti polarisoituvat markkinat ovat pelitaloille mahdoton yhtälö. Pelejä täytyisi myydä enemmän, ja etenkin niitä kymmeniä nimikkeitä, jotka eivät saa pelilehdissä 90 pistettä ja papukaijamerkkiä. Epätoivoinen menestyssarjoihin turvautuminen ei takaa elossa pysymistä.

Jokainen pelinsä itse ostava tuttuni väittää, että he ostaisivat pelejä tuplaten, jos pelien hinta puolittuisi. Jos näin todellakin kävisi, pelibisneksen volyymi ei tuolloin markkamääräisesti kasvaisi, mutta markat liikkuisivat kuin taikaiskusta huomattavasti terveemmin. Tuolloin muutkin kuin idioottivarmat tripla-A-julkaisut löytäisivät ostajansa.

Riskien ottaminen on pelitaloille nykytilanteessa yhä vaikeampaa. Menestyssarjan liki identtiset jatko-osat ovat taatusti myös tulevaisuutta, eihän faneja kannata tieten tahtoen järkyttää. Uusin ja uhkaavin trendi on saman pelin julkaiseminen kahteen ja kohta varmasti kolmeen kertaan - täysihintaisena. Konamin Metal Gear Solid Substance ja Squaren Final Fantasy X-2 näyttävät meille mallia! Mitä isot pelitalot edelle sitä keskisuuret perässä.

Ja joku vielä ihmettelee miksi pelitaloilla menee huonosti...

Lisää aiheesta

  • Viimeinen

    Kaikki loppuu aikanaan. Niin myös kolumnini. Melkein sata palstaa on paljon, kuukaudesta toiseen ja toiseen. Joskus on pakko vetää henkeä.

    Viimeinen virallinen palsta pakottaa pohtimaan, mitä on tapahtunut (omassa) pelaamisessa ja peliteollisuudessa sitten ensimmäisen vuonna 1998…
  • Sellofaanin suloinen suhina

    Tietoa peleistä tulee joka tuutista, radiosta, televisiosta, netistä ja lehdistä. Aina näin ei ole ollut.
    Nykyään peliuutisia ja pelejä sivuavaa tietoa löytää aviisista kuin aviisista. Internet pullistelee pelisivuja ja jokaisella pelillä on omat kotisivunsa. Pelikuvat, trailerit ja demot…
  • Oma imu paras imu

    Jotkin pelit imuttavat, jotkin eivät. Joskus huonokin peli voi niitata nojatuoliin viikoksi. Mikä tekee pelistä imukykyisen?
    Pelit imuttavat meistä jokaista eri tavoin. Toinen jumittuu yksinkertaiseen puzzlepeliin, toinen tutkailee sivilisaationsa etenemistä aamuyöhön kolmannen ihmetellessä…