PaRappa the Rapper 2 (PS2) – Nuudelit kumoon räpillä

PaRappa the Rapper toi musiikki- ja rytmipeliboomin PSonelle vuonna 1996. Jammailun perusidea oli ja on edelleen erittäin yksinkertainen: Painellaan näppäimiä ruudulla näkyvien ohjeiden ja musiikin tahdissa. PaRappa the Rapper 2 tyytyy alkuperäisen kaavan hiomiseen.

Höyrähtänyt nuudelisyndikaatti uhkaa muuttaa maailman kaiken sapuskan nuudeleiksi. Muutaman hupaisan koukeron kautta luppakorva PaRappa-hoppari päätyy räppäämään nuudelifriikit ja muut kummajaiset kumoon.

PaRappa etenee seuraavaan kenttään, jos hän räppää tarpeeksi hyvin. Vastustaja heittää läppää ensin ja PaRappan täytyy kopioida hemmon paasaus. Käytännössä painellaan toiminta-, L- ja R-näppäimiä oikeaan tahtiin. Näppäimet ja niiden rytmitys näytetään ruudun ylälaidassa, joten tarkka katse ja näppärät sormet riittävät voittoon.

Näkyvin muutos ykkösosaan ja Um Jammer Lammyyn verrattuna on jokaista kenttää edeltävä treeniosuus, jossa harjoitellaan tulevan kipaleen vaikeimpia koukeroita etukäteen. Parin kentän välein murskataan kattotiiliä sipulipäisen karate-sensein johdolla, jolloin iskusuunta valitaan kuvionäppäimillä ja nopeus palkitaan bonuspisteillä. Iskutreeni on piristävää vaihtelua peruskaavaan.

Lötköä kuviopötköä

PaRappa the Rapper 2 on ykkösosaa selvästi helpompi. Suurpiirteisen ajoituksen myötä lajityypin harrastaja näkee lopun muutamassa tunnissa ja kädetön tumpelokin pehmittää nuudelimiehet parissa illassa. Ennätysmetsästys ja kaksinpelin kilparäppi pitkittävät hupia jonkin verran.

Pelimekaniikan rytmisäännöt jäävät hieman hämäriksi, sillä välillä homma menee puihin, vaikka räppi kuulostaa ja näyttää komentorivillä hyvältä. Vastapainoksi surkeilla söhläyksillä saattaa päästä kentästä heittämällä läpi.

Räppishow kaatuu tylsänpulskeihin ja munattomiin biiseihin, jotka tympäisevät jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Meneviä humppia ovat ainoastaan Moosesha-hirven treeniräppi ja kuutoskentän retropelimäinen tilutus.

Jos ykkösosa ja Um Jammer Lammy eivät ole tuttuja, PaRappa kakkosta kannattaa vilkaista. Tekniset erot PSone-edeltäjiin verrattuna ovat tarkempaa grafiikkaa lukuunottamatta mitättömiä. Tausta-animaatiot ovat hauskoja, mutta ne menettävät hohtonsa jo parin kierroksen jälkeen. Pelaamisen aikana animaatioita ehtii vain vilkaisemaan hätäisesti.

71