On suosittuja tv-sarjoja ja on merkittäviä tv-sarjoja. On myös pitkäikäisiä tv-sarjoja. Tv-sarjoja, jotka ovat kaikkea edellä mainittua ja vielä enemmän, on harvoja. Simpsonit on sellainen.
Nuorisoa on kiva järkyttää kertomalla, että muistaa Simpsonit ajalta, jolloin koko tv-sarjaa ei ollut olemassakaan. Kaikkien tuntema keltainen animaatioperhe syntyi alun perin sketsi- ja viihdesarja The Tracey Ullman Show’n pariminuuttiseksi välipalaksi. Homer, Marge, Lisa, Maggie ja Bart muodostivat amerikkalaisen ydinperheen jo tuolloin. Hahmojen perusluonteet olivat kohdallaan alusta alkaen, ja esimerkiksi Bartin esikuva oli Groeningin oma isoveli. Simpsoneiden ulkonäkö on tosin vuosien varrella hieman muuttunut. Ensi-esiintyminen Tracey Ullman Showssa tapahtui huhtikuussa 1987. Oman sarjan ensi-ilta oli vuoden 1989 viimeisinä päivinä.
Maailma muuttuu, Simpsonit eivät
Simpsoneiden takana ovat sarjakuvapiirtäja Matt Groening ja tuottaja James L. Brooks. Alun perin Groeningin ideana oli tarjota Tracey Ullman Show’hun animaatioversiota kohtalaisen suositusta Life in Hell -sarjakuvasta. Tajutessaan, että tämä tarkoittaisi käytännössä Life in Hellin tekijänoikeuksista luopumista, Groening kehitti äkkiä Simpsonit. Perusidea oli yksinkertainen: tehdä parodiaa ja satiiria perinteisestä keskiluokkaisesta amerikkalaisesta ydinperhe-elämästä ja sitä kuvaavista tv-sarjoista.
Primetimeen sijoittuvana, lähinnä aikuisille suunnattuna animaatiosarjana Simpsonit oli uranuurtaja ja kaikkien modernien aikuisten animaatiosarjojen äiti. Yksi esikuvista oli klassikko Kiviset ja Soraset (Flintstones). Vaikka Kivisiä ja Sorasia nykyään pidetään lastensarjana, se oli oikeasti taustanaurua myöten animaatiotekniikalla toteutettu perhe-sitcom.
Fox oli vuonna 1990 vielä melko uusi tv-kanava ja Simpsonit sen ensimmäisiä hittejä. Tuosta alkaen Simpsonit on ollut yksi Foxin tärkeimmistä lippulaivoista. Tämä on ironista siksi, että Rupert Murdockin omistama Fox tunnetaan konservatiivisista asenteistaan ja Bushin hallinnon tukemisesta. Simpsoneiden maailmankuva on liberaali, suorastaan anti-foxistinen. Ristiriita selittyy kahdesta syystä, joista jälkimmäinen on tärkeämpi. 1) Menestys. Raha ei haise ja voittaa poliittiset mielipiteet. 2) Brooks onnistui neuvottelemaan sarjan tekijöille taiteellisen vapauden. Foxilla ei ole oikeutta puuttua jaksojen sisältöön. Nykyään Foxin ja Simpsoneiden symbioosi ei herätä suurtakaan ihmetystä.
Alkuaikoina Simpsoneita arvostelivat varsinkin uskovaiset perhejärjestöt. Työmoraaliltaan häilyvä isä juopottelee ja pahoinpitelee jatkuvasti poikaansa, joka on kriminaali ilman omaatuntoa. Perhe on jatkuvasti katastrofin parhaalla. Viime aikoina Simpsonit on saanut palkintoja kristillisiltä järjestöiltä, vaikka heidän tapansa eivät ole muuttunut tippaakaan parempaan suuntaan. Verrattuna moniin muihin nykyisiin tv-perheisiin kirkossa käyvät ja kaikesta huolimatta yhdessä pysyvät Simpsonit ovat kelpo esikuva konservatiiveillekin.
Amerikkalaisten, fiktiivisten, kerran viikossa esitettävien sarjojen joukossa Simpsonit on kaikkien aikojen kuudenneksi pitkäikäisin. Koossa on jo pian neljäsataa jaksoa ja menossa on 18. esityskausi.
Pakko se on uskoa, elokuva tulee sittenkin
Simpsoneita tekee noin kuusitoista käsikirjoittajaa. Jokaisen jakson tekemiseen kuluu puolisen vuotta, mikä estää kovin ajankohtaisten aiheiden käsittelemisen. Ehkäpä tästä syystä Simpsoneiden huumori on ajatonta. Varsinainen animaatiotyö teetetään kustannussyistä Aasiassa, yleensä Etelä-Koreassa. Vuonna 1995 siirryttiin käsityönä värittämisestä digitaaliaikaan.
Palkintoja on kertynyt vuosien mittaan valtavat määrät, muun muassa 23 Emmyä. Homerin sanonta "d'oh!" on päässyt jopa Oxfordin sanakirjaan. Muistamme myös nämä: "Ay caramba!", "Haha!", "Eeeexcellent...", "Eat my shorts" ja "Woohoo!". Ilman Simpsoneita ei olisi South Parkia, Family Guytä, American Daddyä, Kukkulan kuningasta (King of the Hill) tai Futuramaa.
On totta, että Simpsoneiden kulta-aika on takanapäin. Silti sarja päihittää yhä 90 prosenttia tv-komedioista. Siksi tulevaan Simpsonit-elokuvaan kohdistuu suuria odotuksia. Se saa ensi-iltansa Yhdysvalloissa 27.7.2007. Vihdoinkin, voidaan sanoa, sillä elokuvasta on huhuiltu ainakin kymmenen vuotta.
Elokuvan sisällöstä tiedetään hyvin vähän. Tekijät ovat jopa levittäneet vääriä huhuja tarkoituksella. Traileri on hauska, muttei kerro juonesta yhtään mitään. Huhujen mukaan elokuvassa vierailisivat äänillään Minnie Driver, itsekin elokuvan aiheeksi päässyt aktivisti Erin Brockovich ja Kelsey "Frasier" Grammer. Jälkimmäisen roolihahmo lienee Sideshow Bob, jonka äänenä Grammer on toiminut sarjassakin.
Simpsoneiden 9. esityskausi ilmestyy DVD:llä näinä aikoina. Siinä pitäisi olla mukana ekstrana lyhyt pätkä tulevasta elokuvasta.
Simpsonit alkaa yleensä jaksolla, joka näyttää aina samalta, muttei koskaan ole. Simpsonit istuvat sohvalle tv:n ääreen joka kerta eri tavalla. Sitä ennen Bart on joutunut kirjoittamaan rangaistuksena koulun liitutaululle eri lauseen. Tässä muutama esimerkki:
-
– En tuhlaa enää liitua.
– En lietso enää vallankumousta.
– En nähnyt Elvistä.
– En ole 32-vuotias nainen.
– Räjähdysaineet ja koulu eivät sovi yhteen.
– En nähnyt mitään epäilyttävää opettajainhuoneessa.
– Kultakala ei pomppaa.
– Minulla ei ole diplomaattista koskemattomuutta.
– Elinsiirrot on parasta jättää ammattilaisille.
– Hermokaasu ei ole leikkikalu.
– Paloharjoitus onnistuu ilman tulipaloakin.
– En ole uusi Dalai Lama.
– En ollut siellä enkä tehnyt sitä.
– Enkeli ei koskettanut minua "sinne".
– Eihän näitä enää kukaan lue.
– Olut maitotölkissä ei ole maitoa.
