Hirviöitä ei ilmaannu vain avaruudesta, maan alta tai merestä. Niitä asuu sisällämme.
Parasite Eve kakkosta voi hyvällä syyllä kutsua kopioksi Resident Evileistä ja Dino Crisisista, sillä ohjattavuus, kamerakulmat, puzzlet ja toiminnan tyyli muistuttavat kaikki Capcomin klassikoista. Puzzleja vain on vähemmän, ja toiminta painottuu silkkaan taisteluun.
Even hirviöt ovat mallia NMC, Neo-mitokondrio-luomus. Mitokondriot ovat solujen sisällä symbioosissa eläviä, pikkuruisia kapseleita, jotka vastaavat suurelta osin solun energiantuotannosta. Ihmiskropassa näitä pikku voimalaitoksia on varmasti satoja miljardeja.
Mitokondriot ovat kuin pieniä bakteereja, supistuvia ja laajenevia, solussa kelluskelevia otuksia, jotka sisältävät jopa oman DNA:nsa. Erään teorian mukaan mitokondriot ovat aiemmin olleet itsenäisiä bakteerintapaisia, jotka sitten löysivät aitotumallisten solujen sisältä itselleen otollisen kasvualustan. Hyvä vaihtokauppa: mitokondriot saavat sapuskaa ja turvaisan paikan lillua, solut saavat energiaa sopivassa muodossa purtavakseen.
Parasite Even ykkösosaa ei koskaan julkaistu Euroopassa, mikä on harmi, sillä Eve 2 jatkaa ykkösen juonta. Ykkösessä taisteltiin jonkinlaista vallanhimoisten mitokondrioiden luomaa yliolentoa, Eveä, vastaan. Tärkein ase taistelussa oli parikymppinen Aya Brea -niminen tyttönen, tähän kun eivät tehonneet supermitokondrioiden puhtaaksi magiaksi laskettavissa olevat temput, joiden edessä keskivertokansalainen oli voimaton. Ayassa on siis jotain outoa - lieneekö tällä jotain tekemistä Ayan omituisten flashbackien tai visioiden kanssa?
Älkää sitten kysykö, mitä tarkoittaa aitotumallinen tai hermostuko äskeisten kappaleiden asiavirheistä. Biologiankirjani siirtyi sytykepinosta uuninpesään aikapäiviä sitten.
Päivä kerrallaan
Ykkösosan tapahtumista on kolme vuotta, kun hirviöitä alkaa taas ilmaantua joukkoina, ja vieläpä keskelle suurkaupunkia. Apuun rientää mitokondriouhkaa vastaan perustettu FBI:n alajärjestö MIST, jonka jäsenenä Ayakin palloilee. Suurelle yleisölle ei tietenkään kerrota mikrokokoisesta vihollisesta mitään.
Näyttää siltä, että mitokondriot muuttavat eläimiä ja ihmisiä lihansyöjäpedoiksi, jotka teurastavat siviilejä ja SWATteja kuin karjaa. Joku ohjailee NMC-laumoja, mutta kuka ja miksi?
Juoni jää takasijalle, kun peli alkaa. Parasite Eve 2 on taistelua taistelun jälkeen. Panoksia ei pihdata lähellekään Resident Evilin malliin, ja aseitakaan ei juuri tarvitse etsiä, ne voi ostaa. Tarvitsee vain hieman lahdata hirviöitä, rahana nimittäin toimivat BP:t, palkkiopisteet, joita saa monsuja tappamalla.
Peli on jaettu päiviksi, jotka alkavat MISTin tukikohdasta. Tässä päämajassa voi treenata taistelutaitoja, hankkia tavaraa ja tutustua seuraavaan tehtävään. Suoritettuaan tehtävänsä Aya palaa MISTin tiloihin kuuntelemaan juonta raottavaa sepustusta ja saamaan lisäohjeita.
Taistelu on reaaliaikaista, ja tehty varsin hyvin. Vihollinen valitaan neliötä naksauttamalla, minkä jälkeen Aya tähtää siihen automaattisesti. Enemmän kuin tarkkuus merkitsevät aseiden teho ja tulinopeus, jotka useimmiten ovat aivan liian alhaiset.
Pieni tutka näyttää vihollislaumojen sijainnin ennen kuin niitä edes näkyy ruudulla, mikä sallii esimerkiksi taistelun välttämisen nopeasti ovesta livahtamalla. Taistelusta voi paeta, jos pääsee eri "huoneeseen" johtavalle ovelle. Joskus taisteluun liittyy apuvoimia, jotka räiskivät hirviöitä itsenäisesti. Taistelussa pärjää, kun käyttää oikeaa asetta, ajoittaa väistöliikkeet oikein ja käyttää loitsuja sopivassa suhteessa.
Ayan omat mitokondriot eivät suinkaan laiskottele, vaan niiden energioita voi kanavoida. Ayalla on ajan myötä palautuvia magiapisteitä, joita kulutetaan erilaisiin tappotaikoihin, suojauksiin ja parannuksiin. Uusia loitsuja hankitaan kuluttamalla saatuja kokemuspisteitä, ja lisäksi jo opittujen loitsujen tasoa voi korottaa pari kertaa.
Taistelut ovatkin pian varsin näyttäviä. Hunajapupu astuu ovesta sisään, tyhjentää rynnäkkökiväärinsä lähimpään hirviöön, kaataa loput vastustajat maihin tulipallolla, ja alkaa sitten rennosti kaivaa takataskustaan uutta lipasta. Klik-klak, ja huba jatkuu. Laskelmoidun viileää.
Mykkäelokuva
Seikkailullisesti Parasite Eve 2 ei pärjää Resident Evileille. Puzzleja on harvassa, ja ne ovat suorastaan lapsellisen helppoja. Osan isommista loppuhirviöistäkin voi oikeastaan laskea puzzleiksi, esimerkiksi isoja pahiksia vastaan voi käyttää taustaan piilotettua kalustoa. Nämä mielenkiintoiset matsit ovat kuitenkin poikkeuksia: suurin osa tappeluista tuntuu enemmän työltä kuin huvilta.
Grafiikka on silkkaa Squarea. Animoidut taustat ovat erittäin hyvän näköisiä, ja vanhasta raudasta on revitty irti todella upeita kamera-ajoja. Valaistus- ja vesiefektit ovat parhaasta päästä, videonpätkät täysin Final Fantasy -tasoa. Kiusoittelevasti tehty Aya suihkussa -kohtaus jättää odottamaan läpipeluun myötä avautuvaa paljastavampaa versiota. Turhaan.
Pohjanoteeraus saavutetaan äänipuolella. Puhetta ei ole lainkaan, joten kaikki keskustelu käydään puhekuplissa. Ääniefektit ovat hyvin minimalistiset. Vagrant Storyssa musiikki paikkaa tätä puutetta, mutta Evessä taustamusiikki vaihtelee tympeästä keskinkertaiseen.
Valikot ovat loogisen selkeät käyttää, eikä latausaikoja edes huomaa. Tärinääkin käytetään harkiten. Tilanteen tallennus sallitaan hakeutumalla lähimmän puhelimen luokse, eikä mitään mustenauhoja tai kristalleja tarvitse etsiä.
Parasite Eve 2 ei pärjää seikkailuna ja puhtaana toimintana se alkaa nopeasti puuduttaa. Äänienkin ollessa pettymys jää pelin suurimmaksi ansioksi hyvä grafiikka. Aya sytyttää hirviöt, muttei pelihimoa.
80
