Sarjakuvista puhuttaessa yleisen kerää koko sarja -taudin iskiessä Juba miljoonapainoksineen on Suomen helpoin kerättävä. Vai onko?
Viivi ja Wagner -sanaa ei tässä lehdessä sanota, kuului toimittaja Nirvin komento, kun muinoin aloitin näiden Ruudun takaa -juttujen kirjoittamisen. No hyvä, ei mainita, mutta puhutaan kuitenkin Jubasta, tuon ensi vuonna kymmenvuotisjuhliaan viettävän, nimeltä mainitsemattoman parisuhdesarjan tekijästä.
Törmäsin turkulaiseen Jussi Juba Tuomolaan ensimmäistä kertaa jo joskus kultaisella 1980-luvulla. Nuori mies oli hiljainen, harkitseva ja rehellinen. Hän kertoi liki ensi tapaamisella, että minun piirrosjälkeni ei kuulunut hänen suosikkeihinsa. Ranskalainen Jean Giraud (Moebius/Gir) sen sijaan oli vahva vaikuttaja taiteilijan silloisissa sarjoissa. Ironista kyllä, Juban ensimmäinen sarjakuva-albumi ei ollut Blueberry vaan Punaniska. Ja siitä onkin hyvä aloittaa keräily, sillä se on jo pitkään keikkunut kauppojen tarjoushyllyillä.
80-luvulla ei lamasta ollut tietoakaan ja niinpä Juba, minä ja Pentti Nuortimo (Oulun sarjakuvaseurasta tuttu, osasyyllinen Franquinin Mustien sivujen Suomeen tuomiseen) harkitsimme vakavissamme oman kustannusliikkeen pystyttämistä. Minun nimiehdotukseni firmalle – Telttani palaa – ei saanut suurtakaan kannatusta. Suunnitelmiimme kuului omien huippusarjojemme julkaiseminen ja albumisarja piti aloittaa Juban 20-sivuisella Hairspray-pienoisnovellilla. Hanke kaatui siihen, että meistä kellään ei ollut kokemusta kaupalliselta puolelta, taiteilijanplanttuja kun olimme kaikki. Mutta Hairspray kuitenkin julkaistiin Yhdysvalloissa, Taboo Especial -antologiassa vuonna 1991. Suomeksi sitä ei ole vielä tänäkään päivänä julkaistu.
Verta ja suolenpätkiä
Onneksi Suomesta löytyi muita, kaupallisesti meitä valveutuneimpia henkilöitä, joilta sarjakuvien kustantaminen sujui paremmin. Pahkasika oli yksi tuon ajan helmistä ja sen sivuilla esiintyivät (ironiaa taas) sekä Juba että Nnirvi. Myös Harto Pasonen (Mr. Arktinen Banaani) aloitteli ansiokasta kustannustoimintaansa ja julkaisi Alpha-nimistä sarjakuvan aikakausikirjaa. Jubaa löytyy sieltäkin. Ja Alphan sivuilta taitavat löytyä myös ensimmäiset viitteet tulevasta, sillä nainen oli nainen sarjassa Rendez-vouz, mutta mies oli jo sika.
Varttuneempi suomalainen lukija muistaa Juban varhaisemmista töistä ehkä parhaiten 90-luvulla Mad-lehdessä julkaistut parodiat. Niissä meininki oli reipasta, sikailua suorastaan, ja sen myötä Juban Moebius-viivakin alkoi saada uusia ulottuvuuksia. Ranskaan muutto ja ruutuhousuinen tyttö toivat sitten sian lopullisesti esiin taiteilijassa ja loppu onkin suomalaisen sarjakuvan ja sikatalouden historiaa.
Toive-Juba
Early Works (Kootut novellit), julkaistaan toivottavasti viimeistään 2007 (Kustantajat, herätys!)
