The Patrician on kuin keskiajan Eurooppaan siirretty Pirates. Pelaaja aloittaa tuntemattomana aristokraattina, jonka tarkoituksena on kaupankäynnin avulla rikastua ja saada vaikutusvaltaa. Tähtäimessä on aluksi kaupungin pormestarin virka ja lopullinen päämäärä on päästä hansakauppiaiden johtajaksi. Kaupankäynnillä ja politiikalla on taistelua suurempi merkitys.
Monta pelaajaa
Pelaajia voi olla yhdestä neljään. Kukin pelaaja valitsee vaakunan suvulleen sekä kotikaupungin kahdeksasta mahdollisesta. Kahdeksalla valinnaisella kotikaupungilla on suuri merkitys, koska kaupungit eroavat toisistaan niin asukasmäärän, varakkuuden, liikennejärjestelyiden kuin eri tuotteiden kysynnän ja tarjonnankin suhteen. Kärsimättömät voivat valita nopean pelin, jolloin heti pelin alussa on käytettävissä kaksi laivaa normaalin yhden asemasta. Omien kokemuksieni perusteella kummallakin valinnalla peleistä tulee varsin pitkiä.
Käytännössä peli lähtee käyntiin siten, että pelaaja seilaa laivallaan katsomassa parin naapurikaupungin tuotteiden hinnat ja kirjaa ne ylös paperille. Pelaajan ja kilpailijoiden henkilötiedot saa kyllä printattua, mutta ei tuotteiden. Muistiinpanojen tekemisessä onkin erityisesti pelin alussa melkoinen työ, sillä tuotteita on 18 ja jokaiselle on erikseen osto- ja myyntihinta. Hinnat tietysti vielä vaihtelevat kaikkien kaupunkien kesken ja muuttuvat pelin kuluessa.
Kun hinnat ovat muistissa, löytyy melko helposti muutama kannattava kauppareitti parille eri tuotteelle. Tässä vaiheessa kannattaa lainata rahaa, jotta laivat saa ostettua täyteen tavaraa. Rahanlainaajien määrä vaihtelee, yleensä lainaamisesta on kiinnostunut yksi käsityöläinen ja muutama tietokoneen ohjaama kilpailija. Lainaehdot vaihtelevat eri henkilöiden kesken ja myös tinkiminen on mahdollista. Oma menestys vaikuttaa luonnollisesti muiden halukkuuteen lainata rahaa. Pelaaja voi myös vastaavasti lainata omia rahojaan muille pienen voiton toivossa.
Kaupungit myyvät ja vuokraavat varastotilaa, ja pelaaja voi palkata työntekijöitä käsittelemään varastossa olevia tuotteita. Esimerkiksi varastossa olevasta villasta voidaan tehdä vaatteita, jotka sitten myydään hyvällä hinnalla eteenpäin. Kaikki tämä tapahtuu automaattisesti, pelaajan tarvitsee vain huolehtia siitä, että työntekijöitä ja raaka-aineita on riittävästi.
Peli kuluu hyviä reittejä seilaten ja velkoja takaisin maksaen. Yhdellä pelivuorolla annetaan komentoja vain yhdelle laivalle. Mikäli laiva on satamassa, tulee vuoroja laivaa kohti yksi päivässä, laivan ollessa merellä sitä ei pysty kontrolloimaan. Useammalla pelaajalla ja laivalla pelistä tulee varsin hidas, joten kärsimättömille en suosittele yli kahta ihmispelaajaa. Samojen tuotteiden kuljettaminen samoja reittejä seilaten alkaa vähitellen kyllästyttää, jolloin pelaaja alkaa toivoa jonkinlaista automatisaatiota touhuun. Sellaista ei kuitenkaan valitettavasti ole.
Piraatit kiusana
Peliin tulee lisää väriä, kun pelaaja alkaa kaupata arvokkaita tavaroita, silloin nimittäin astuvat merirosvot mukaan kuvaan. Pelaaja voi osallistua taisteluihin joko aktiivisesti tai passiivisesti. Passiivisessa moodissa tietokone päättää kuka voittaa taistelun, aktiivisessa kaikki on pelaajan harteilla.
Käyttölittymä on lievästi erikoinen, esimerkiksi laivaa ohjataan painelemalla hiiren nappuloita ruorimiehen päällä. Laivoissa ei ole aseita valmiina, vaan ne täytyy ensin ostaa kaupunkien asekaupoista. Aseita laivassa voi olla maksimissaan kolme ja jokaista asetta kohden on kaksi miestä, joista toinen lataa ja toinen ampuu. Ladatessa pelaaja voi säätää tulivoimaa määrämällä paljonko ruutia tykkiin laitetaan. Lisäksi laivan kannella on joukko miehiä, joita käytetään vihollislaivan valtaukseen, mikäli päästään sen vierelle.
Asekauppojen valikoimiin kuuluu kuuluu parhaimmillaan pari katapulttia, jättikokoinen varsijousi, tykki ja käsiaseita. Kaikkia aseita ei suinkaan saa heti pelin alusta lähtien vaan niitä ilmestyy myyntiin kaupunkien kehittymisen myötä.
Yhteistyöllä menestykseen
Piraattiturvaa lisää myös yhteistyö muiden kauppiaiden kanssa, esimerkiksi saattueiden perustaminen. Pelaaja voi joko liittyä toisten saattueisiin tai perustaa oman. Ja kun antaa luvan toisille liittyä siihen, kansansuosio kasvaa.
Pelaaja voi myös liittyä hansaliikkeen perustamaan laivasto-osastoon joko yhdellä tai useammalla laivalla, ja pormestariksi päästyään voi järjestää omia laivastojaan. Nämä voivat joko vahtia kaupungin edustaa tai seilata ympäri meriä piraatteja metsästämässä. Piraattieliminoinnin lisäksi laivastoja käytetään kauppasaartojen valvomiseen, ja kauppasaarron rikkojaa sakotetaan ja hänen laivansa takavarikoidaan. Pormestarin velvollisuuksiin kuuluu myös kaupunkinsa varustaminen asiaan kuuluvalla määrällä palkkasotilaita.
Tärkeintä pelissä on tulla suosituksi. Suosiotaan voi edellämainittujen keinojen lisäksi nostaa esimerkiksi lahjoittamalla rahaa kirkolle, lahjomalla kaupunginneuvoston jäseniä kylpylässä, menemällä naimisiin sopivan henkilön kanssa tai järjestämällä kaupungin asukkaille juhlat. Syötävää on parasta olla tarpeeksi tai juhlien vaikutus suosioon on lähinnä negatiivinen.
Arvaa mikä ikoni
Käyttöliittymältään peli on varsin realistinen: sekin on kuin suoraan hansakaudelta. Pelaaja valitsee eri toiminnot kaupungeissa klikkaamalla hiirellä taloja (joita on toistakymmentä). Missään itse pelissä ei kerrota mitä kyseisen talon klikkaaminen tekee (paitsi manuaalissa ja selviäähän se tietysti kokeilemalla). Jokainen kaupunki sisältää kolme ruutua: telakan, sataman ja torin. Käytännössä kaikki kaupungit ovat samanlaisia, pieniä taustakuvan eroja lukuunottamatta, joten talojen merkitykset oppii kyllä tuntemaan nopeasti. Hiiren vaihtoehtona ovat näppäinkomennot, joiden käyttäminen tuntuu kuitenkin vielä vaikeammalta.
Käyttöliittymän vuoksi peli tuntuu aluksi paljon yksinkertaisemmalta kuin mitä se todellisuudessa onkaan, sillä suuri osa pelin monimutkaisista piirteistä tulee esiin vasta pitkän tutkiskelun jälkeen ja osa ei sittenkään, mutta täytyy vaan uskoa manuaaliin... Automaatiota kaipaisi lisää joihinkin toimintoihin, kun sitä taas joissakin on mielestäni liikaa.
Grafiikka on sopivan vanhanaikaista ja sopii mainiosti pelin tunnelmaan, samoin musiikki, joskaan sitä ei yksitoikkoisuutensa takia jaksa kovin pitkään kuunnella. Peli sisältää jonkin verran digitoituja ääniefektejä, jotka myös parantavat tunnelmaa. Manuaali kertoo kaiken tarpeellisen: juuri ja juuri, mutta taustatietoa löytyi ainakin minun tarpeisiini ihan riittävästi. Lisäksi kirjasessa annetaan viitteitä moniin kirjoihin mikäli kaipaa lisätietoja. Pieniä häiritseviä virheitä tosin on, esimerkiksi laivojen mallinimikkeet (neljä erilaista) ovat manuaalissa eri nimisiä kuin itse pelissä.
The Patricianissa riittää varmasti tekemistä pidemmäksikin aikaa ja aihe sinänsä on nykypeleistä piristävästi poikkeava, ja varsinkin Euroopan historiasta kiinnostuneille peli on aivan omiaan.
84
